Kun tutun ihmisen käytös muuttuu yllättäen, kannattaa lähteä lääkäriin. Usein syynä on hoitoa vaativa sairaus, neuvoo psykologi Sanna Aulankoski.

Itsekseen pärjäävä ja muuten selväpäinen mummoni on ruvennut piilottelemaan tavaroita kotonaan. Hän laittaa niitä laukkuihin ja pusseihin, käärii kankaisiin ja papereihin ja laittaa paikkoihin, joita ei sitten itsekään muista. Olen kysynyt häneltä, miksi teet tätä, mutta hän ei tiedä.
Mummo siivoaa ja järjestelee koko ajan, vaikka paikat ovat järjestyksessä. Hän siirtelee tavaroita lipaston laatikosta toiseen ja kaapeista toisin kaappeihin. Sitten kaikki on aina hukassa ja tavaroiden etsimiseen menee aikaa.
Uudelleenjärjestelyvimma alkoi avaimista. Jokaiseen piti laittaa perä, joka kertoi mihin avain kuului. Seuraavana päivän avaimet oli irrotettu peristä ja levitetty pitkin huoneita. Taaskaan mummo ei tiennyt miksi. Samoin mummo halusi, että tärkeät paperit järjestetään kansioihin. Mutta seuraavana päivänä kansiot oli purettu ja paperit pitkin huonetta.
Minua helpottaisi todella paljon, jos ymmärtäisin, mistä on kysymys.
HUOLESTUNUT

Onpa hyvä, että pohdit asiaa. Isoäitisi erikoinen käyttäytyminen voi hyvinkin viitata hoitoa vaativaan sairauteen. Mahdollisia syitä sille ovat esimerkiksi pakko-oireinen häiriö ja muistiongelmat.

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä on jumiutunut epätarkoituksenmukaisiin ajattelu- tai toimintamalleihin. Häiriön oirekuvaan voi kuulua joskus pakonomaista tavaroiden järjestelyä. Pakko-oireiselle häi­riölle ei kuitenkaan ole tyypillistä esineiden hukkaaminen tai omaa toimintaa koskeva hämmennys. Niinpä todennäköisempää on, että mummosi oudon käytöksen taustalla vaikuttavat muistin ongelmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistissa on kaksi osaa: työmuisti ja säilömuisti. Työmuisti ylläpitää meneillään olevissa askareissa tarvittavaa tietoa. Tarvitsemme sitä kaikissa toimissamme: ajatellessamme, ohjatessamme tekojamme, tehdessämme päätöksiä. Osa informaatiosta siivilöityy talteen säilömuistiin. Tallentuva muistiaines on luonteeltaan monenlaista: faktoja, taitoja ja kokemuksia. Syvimmät muistijäljet jäävät kerratuista ja voimakkaita tunteita herättäneistä tapahtumista.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parhaiten muisti toimii silloin, kun ihminen on terve, toimiinsa motivoitunut, eivätkä mielen toimintaa rasita ulkoiset häiriötekijät, kuten aistiärsykkeet tai keskeytykset. Muistiongelmien ilmetessä tuleekin aina ensimmäiseksi arvioida, kärsiikö ihminen informaation hallintaa heikentävistä terveysongelmista, kuten stressistä tai masennuksesta, ja mahdollistaako ympäristö sujuvan tiedonkäsittelyn.

On tarpeen tiedostaa, että normaaliin ikääntymiseenkin kuuluu jonkinasteinen muistin heikentyminen. Uuden oppiminen onnistuu vuosien kartuttuakin, mutta jähmeämmin kuin nuorena. Myöskään hajamielisyys ei ole aina huolestuttavaa; joillakuilla se on läpi elämän pysyvä ominaisuus.

Isoäitisi käytös on selvästi poikkeavaa, minkä vuoksi hänen terveydentilansa on hyvä selvittää. Tavaroiden siirtely ja uudelleen järjestely voivat nimittäin viestiä vakavasta mieleen painamisen vaikeudesta. Isoäitisi saattaa pyrkiä hallitsemaan muistiin tallentamisen ongelmaa laittamalla esineet hyvään talteen. Koska mieleen ei synny entiseen tapaan uusia muistijälkiä, käykin päinvastoin: hallintapyrkimyksistä huolimatta — ja juuri niiden vuoksi – tavarat ovat toistamiseen hukassa.

Muistipulmia aiheuttavat mielenterveyshäiriöiden ohella erilaiset muistisairaudet — yleisimmin Alzheimerin tauti. Kyseinen sairaus on etenevä, eikä sitä voida parantaa. Taudin varhainen toteaminen on kuitenkin tärkeää, sillä oireiden pahenemista on mahdollista hidastaa lääkityksellä.

Diagnosoinnissa hyödynnetään potilaan ja hänen läheistensä kertomuksia, muistin toimintaa kartoittavia testejä ja aivojen kuvantamista. Tapauskohtaisesti arvioidaan, minkälaiset tutkimukset tulevat kulloinkin kyseeseen.

Isoäitisi kannattaa siis mennä vastaanotolle. Lääkäri ohjelmoi tarvittavat jatkotutkimukset sekä laatii niiden pohjalta diagnoosin ja suunnitelman hoidosta ja arjen tuesta. Asiantuntijan pakeille ohjaamisessa on hyvä olla sinnikäs, muistihäiriöstä  kärsivä kun ei välttämättä itse tiedosta ongelmiensa luonnetta.

 

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Mirja

Omista isoäideistäni kumpikaan ei ole enää elossa, mutta jo edesmenneen isäni iäkäs sisar eli tätini käyttäytyy juuri noin tärkeitä papereita ja esim. vara-avaimia milloin mihinkin asunnossaan piilotellen. Hän myöskin siirtelee papereita tarkoituksesttomasti pinosta toiseen, koettaen saada niihin jotakin selvyyttä. Tädillä diagnostisoitiin hiljattain Alzheimerin tauti, ja hän sai sairauteensa sen etenemistä hidastavan lääkityksen!

Onneksi tädilläni on kaksi aikuista tytärtä eli serkkuni asioistaan huolehtimassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla