Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jos nettipelin jälkeen vain harmittaa ja ahdistaa, riippuvuuttaan on hyvä pohtia, psykologi Sanna Aulankoski kirjoittaa.

Olen eläkkeellä, onnellisesti naimisissa, terve ja hyväkuntoinen koulutettu nainen. Harrastuksia ja ystäviä on mukavasti, mutta olen jumittunut nettipasianssiin.

Aina kun avaan tietokoneen, toistuu sama kuvio: jospa ihan pieni hetki pasianssia...

Ja äkkiä onkin tunti mennyt. Kiukku ja turhautuminen täyttävät mielen. Piti sitä ja piti tätä ja tuohon taas vaan aika vierähti! Viime aikoina tahti on kiihtynyt. Olen yrittänyt analysoida tunnetilaani, joka minulla on, kun aloitan pelin. Kuvailisin sitä turvalliseksi ja lohdulliseksikin. Pikkuhiljaa, kun pelaaminen jatkuu (ei siis ”mene läpi”!), tunnetila muuttuu ahdistuneeksi, surulliseksi, turhautuneeksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pari ystävääni on samassa jamassa, häpeillen olemme asiasta puhuneet. Pitäisikö hakeutua terapiaan vai voinko suggeroida itseni hyppäämään yli tämän pelivaiheen, kun avaan koneen? Olisiko esto-ohjelma pelisivulle mikään todellinen ratkaisu?

Mummopasianssia

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pelaaminen on koukuttavaa, eikä ilmiöön välttämättä löydy syvällisiä syitä oman mielen maailmasta. Salakavalaa on, ettei ainoastaan voittaminen vaan myös melkein voittaminen koukuttaa. Läheltä piti -tilanteet lisäävät aivoissa mielihyvähormoni dopamiinin erittymistä — mitä vahvempi riippuvuus on, sitä enemmän hormonia syntyy.

Kyseisellä logiikalla on järkensä taitolajeissa. Lähes voittamiseen liittyvä hyvä olo vahvistaa kykyjä, joita myös voittoon tarvitaan. Esimerkiksi jalkapallossa pallon osuminen maalitolppaan on yhteydessä taitoon, jota myös maaliin osuminen vaatii. Pasianssin kaltaisissa tuuripeleissä tätä yhteyttä ei ole — silti kytkös syntyy. Automatisoitunut mielen osa tulkitsee tilanteen väärin, ja virheellinen kokemus omasta vaikutusvallasta ylläpitää riippuvuutta.

 

Ongelmaa kukistamaan ryhdyttäessä sen mittasuhteen arviointi on tärkeää. Jotta motivaatiota löytyy tarpeeksi, ongelmasta on oltava riittävästi haittaa. Peliriippuvuus voi aiheuttaa monenlaisia kielteisiä seurauksia: pelaaminen vie aikaa, aiheuttaa ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää sekä, mikäli mukana on rahaa, johtaa taloudellisiin tappioihin.

Ratkaisu riippuvuusongelmaan on mahdollista saada ulkoisen kontrollin avulla. Addiktiota hillitsevä lääke tai työpaikalla odottava pomo voi auttaa pitämään pullon korkin kiinni — yhtä lailla esto-ohjelmasta saattaa löytyä apu nettipelaamiseen. Monesti riippuvuudesta irtautuminen vaatii kuitenkin myös omien ajatusten muokkaamista ja korvaavien mielihyvälähteiden etsimistä.

 

Nautinnon hetket ihmisen elämässä ovat — karkeasti jakaen — kahdenlaisia: passiivisia ja aktiivisia. Hyvän ruoan, seksin, taide-elämyksen tai pienokaisen läheisyyden aikaansaamassa hyvän olon tuokiossa ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan mitä elämä antaa. Ihmisen on tarpeen myös toimia, ja niinpä olemme rakentuneet saamaan tyydytystä myös suorittamisesta ja kilvoittelusta — siihen peliriippuvuudenkin viehätys pohjimmiltaan perustuu.

Toteuttamalla omia taitoja vastaavaa vaativaa tehtävää voidaan ajautua niin sanottuun flow-tilaan, jossa tietoinen kontrolli sekä ajan- ja paikantaju katoavat ja ollaan yhtä vain tuon tekemisen kanssa. Nämä tietoisuuden virtaavuuden olotilat koetaan palkitseviksi, ja ne ovat tutkitusti yksi onnellisuuteen yhteydessä oleva tekijä.

 

Pasianssiongelmasta vapautumiseksi voisit tehdä elämääsi koskevan nautintoinventaarion. Mieti minkälaisia hyvän olon lähteitä elämässäsi on: voisiko jonkin pois jääneen palauttaa; voisiko jotakin jo olemassa olevaa lisätä tai olisiko hyvä keksiä jotain aivan uutta. Pelaamisen sijaan voisit opettaa mieltäsi kiinnittymään toimintaan, josta ei ole sinulle haittaa ja jossa voisit toteuttaa lahjojasi — kenties sellaiseen, josta olisi iloa myös muille.

Riippuvuuden voittaminen on harvoin helppoa. Silloin kun omat keinot eivät riitä, on mahdollista saada apua vertaistukiryhmistä, ajattelu- ja toimintamallien muuttamiseen tähtäävästä psykoterapiasta tai lääkehoidosta.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla