Mustasukkaisuus vie voimat

Mustasukkaisuus on normaalia silloin, kun kohde ei koe sitä ahdistavana vaan pitää sitä kiinnostuksen osoituksena, välittämisenä, huolehtimisena sekä – mitä sitä kieltämään – imartelevanakin. Mustasukkaisuutta pidetään merkkinä rakkauden olemassaolosta.

Psykologi, pariterapeutti Keijo Markovan mukaan ei ole olemassa ihmistä, joka ei olisi koskaan tuntenut mustasukkaisuutta.

– Näin väittävä joko kätkee tunteensa ulkomaailmalta tai ei pysty syvemmin rakastamaan. Teemat mustasukkaisuuden taustalla ovat niin keskeinen osa elämää. On huuhaata kuvitella, että jokin ihmisen kehityksen korkein taso olisi täydellisen vapaa mustasukkaisuudesta, vakuuttaa Keijo Markova.

Turvan tarve

Parisuhteen alussa on tavallista tuntea mustasukkaisuutta. Markovan mukaan se on rajojen määrittämistä: oletko minun kanssani vai jonkun muun?

Ihmisellä on tarve pitää turvasatamansa itsellään suojelemalla sitä muilta. Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän saattaa ehdottaa yhteiselolle sääntöjä: tästedes soitat aina kun lähdet töistä, alat harrastaa minun kanssani yhteisiä harrastuksia, käyt ystäviesi kanssa ravintolassa vain, jos minä voin olla mukana.

– Tässä on viiva, ja sen yli et mene, Markova kärjistää.

Suhteen alussa mustasukkaisuuden kohde usein käyttäytyykin siten, ettei mustasukkaisuuteen olisi mitään aihetta. Kun kumppani osoittautuu luotettavaksi ja suhde tuntuu turvalliselta, päästään mustasukkaisuusvaiheesta yli.

Jos mustasukkaisuus kuitenkin jatkuu, on suhteen peruskorjauksen aika. Avoin keskustelu omista ja kumppanin tarpeista ja tunteista auttaa selventämään parisuhteeseen liittyviä, joskus epärealistisiakin odotuksia. Niin vaikeaa kuin se onkin, puhuminen on pakollista – jos ei halua löytää kumppaniaan pakkaamasta.

Mustasukkaisuus voi tietysti olla myös aiheellista. Niinkin synkästä tilanteesta voi päästä voitolle avoimuudella ja puhumisella, jos sekä petetyllä että pettäjällä riittää uskoa ja tahtoa. Pariterapiasta on apua.

Kyttäämistä ja uhkailua

Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta puhutaan, kun mustasukkaisen elämä alkaa kiertyä kuviteltujen uhkien ja vainoharhaisten epäilyjen ympärille. Kännykkätietojen ja päivyreiden tutkiminen, tarkistussoitot kumppanin työpaikalle ja ystäville, taskujen ja laukkujen penkominen, vaatteiden nuuhkiminen alusvaatteita myöten ovat todisteiden hakemista, josta mustasukkaisen päivät täyttyvät.

– Mustasukkainen löytää aina merkkejä uskottomuudesta. Jos verhot ovat tänään vähemmän auki kuin eilen, se voi olla signaali naapurin miehelle.

Markovan mukaan suurin ero normaalin ja sairaalloisen mustasukkaisuuden välillä on se, että sairaalloisesti käyttäytyvältä puuttuu tyystin syyllisyydentunto tekemisistään. Vakoilemista, syyttelyä, raivoamista, huoritteluja ja todisteiden hakemista hän pitää täysin oikeutettuina. Surullisen usein myös fyysistä väkivaltaa.

– Hylkäämisen pelkoa ei ilmaista. Sen sijaan kumppania pyritään hallitsemaan väkivallalla tai sen uhalla. Adrenaliinisyöksyn vallassa rassukastakin tulee mahtava hallitsija. Nyrkki nousee. ”Jumaliste, nainen, paikka!”

Tilanne ei välttämättä laukea edes siihen, että puoliso lähtee. Patologisesti mustasukkainen ei päästä irti. Useat otsikoihin päätyneistä mustasukkaisuusmurhista on tehty avioeron ollessa jo vireillä tai voimassa.
Sairaalloisen mustasukkaisuuden hoitaminen vaatii joskus pitkäaikaista yksilöterapiaa.

Luottamus hukassa

Joskus mustasukkaisuus kielii vaikeudesta luottaa toisiin. Se perustuu johonkin aiemmin elämässä saatuun henkiseen vammaan. Tällaisella henkilöllä pyörii päässä omatekoinen näytelmä, jossa kumppani on pelkkä näyttelijä ja hän itse ohjaaja.

Sekä hallitsemaan pyrkivä että alistuva ovat ehkä tulleet hyväksikäytetyiksi, ruumiillisesti tai henkisesti. Lapsuuden maailmassa ei ole ollut tilaa omille tunteille ja hyväksytyksi tulemisen tarpeille, koska muiden tarpeet ovat menneet edelle.

– Tällöin elämä perustuu ajatukseen ”käytä toisia hyväksesi hallitsemalla heitä” tai ”ole toisten käytössä alistumalla heidän tahtoonsa”. Olennaista on, että todellinen ihmisten kohtaaminen ei ole mahdollista, Keijo Markova tarkentaa.

Jos toinen alistuu hallittavana olevan rooliinsa, hän väistämättä masentuu, menettää omanarvon tuntonsa ja alkaa uskoa olevansa syypää tilanteeseensa. Puolison harjoittama aivopesu tuottaa ajan myötä tulosta.

Usein mustasukkaisen kumppani jää epäterveeseen suhteeseen koska haluaa lasten vuoksi pitää perheen kasassa. Hän varoo provosoimasta puolisoaan: kiirehtii juoksujalkaa töistä kotiin, hylkää ystävänsä ja suostuu puolikuolleenakin seksiin, kunhan toinen ei vaan huuda ja lyö ja säikäytä lapsia.

– Joskus hän onnistuu tässä niin hyvin, etteivät ulkopuoliset aavista mitään, Markova toteaa.

Katkeruudesta välittämiseen

Kriisissä olevalle parille ei ole olennaisinta mustasukkaisuuden aihe vaan se, miten turvalliseksi keskinäinen suhde määritetään. Jos suhde on turvaton, mikä tahansa erimielisyys muuttuu joko suhteen määrittelyksi – ”ihan kiva olla täällä pelkkä kodinhoitaja!” – tai rakkaan kumppanin määrittelyksi – ”onneton nahjus”.

– Pariterapiassa pyritään siihen, että kumppaniin kohdistuvan vihan sijasta mustasukkainen kääntäisi esiin omaa tarvitsevuuttaan ja pelkoaan toisen menettämisestä, Keijo Markova kertoo, ja tulee samalla valaisseeksi työnkuvaansa Väestöliiton Toimiva parisuhde -projektissa.

– Tavoite on kuulla mustasukkaisen todellisia tunteita ja muuttaa siten kumppanin suhtautumista katkerasta välittäväksi. Se luo pohjan uudelle, turvalliselle tunnesiteelle. Kielteisen vuorovaikutuksen tilalle syntyy itseään vahvistava myönteinen malli, jossa ihminen ehkä ensi kertaa elämässään näkee itsensä rakastamisen arvoisena ja mustasukkaisuus kuolee pois tarpeettomana.

Neuvoja mustasukkaiselle

• Puhu kumppanillesi. Luota! Kerro, miltä TUNTUU, mitä pelkäät.
• Pidä huolta itsestäsi. Harrasta! Kun voit hyvin, et murehdi turhia.
• Jaa rakkautta. Hyperhalaa lapsesi, ystäväsi, naapurisi, kissasi. Saat vastarakkautta eli todisteen, että olet oikeasti tärkeä ja ihana. Voit uskoa siippasi ajattelevan samoin.

Neuvoja mustasukkaisuuden kohteelle

• Kuuntele. Rohkaise. Parisi on haavoittuvainen, kun hänen suojamuurinsa on alhaalla.
• Kerro kodin ulkopuolisesta elämästäsi. Korjaa väärinkäsitykset.
• Älä vetäydy luolaan huolinesi. Ota puoliso uskotuksesi.
• Aseta rajat. Syyttely, vahtaaminen, selvitysten vaatiminen kielletty!

Kun omat keinot loppuvat

• Kuntien perheneuvolat, terveyskeskukset ja mielenterveystoimistot.
• Kirkon perheasiain neuvottelukeskukset.
• Järjestöt, mm. Väestöliiton Helsingin ja Tampereen klinikat.
• Yksityiset palveluntuottajat (maksullisia).
• Palvelevat puhelimet, mm. Väestöliiton Parisuhdeprojektin Neuvontapuhelin, p.010-309 3900, sekä Suomen mielenterveysseuran Kriisipuhelin, p. 0203 445 566. Väestöliiton verkkoisivuilla on luettelo valtakunnallisista neuvontapuhelimista ja verkkopalveluista.

Lue lisää parisuhdeongelmista.