Kalle Könkkölän käyntikortissa lukee prominent citicen, kunnon kansalainen. Tämän tittelin valtuuttamana hän kiertää maailmaa ja yrittää töniä vammaisia lähemmäs vaikuttamisen ydintä. Nyt tuo työ on palkittu kansainvälisesti.

Suomen tunnetuin vammaisaktivisti, entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Kalle Könkkölä on jo vuosikymmeniä vaikuttanut paitsi paikallisesti myös  maailmanlaajuisesti. Hän on aina valmis matkustamaan sinne, missä hätä on suurin.

Häntä riivaa ajatus, joka vahvistui erilaisissa luottamustehtävissä Maailmanpankissa, Vammaisten maailmanliiton puheenjohtajana sekä YK:ssa ja erilaisten kehitysyhteistyöhankkeitten ideoijana Suomen ulkoministeriössä.

— Perusoivallus oli, että vammaiset ovat kaikkialla samanlaisessa tilanteessa suhteessa yhteiskuntaansa. Ovat he sitten rikkaasta tai köyhästä maasta, he ovat ulkopuolella, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vammaisten sysiminen edes piirun verran sisemmäs vaikuttamisen ydintä on ollut Könkkölän elämän kestävä tehtävä. Kun hän sai vammaisdiplomatiahankkeelleen virallisen tuen ulkoministeriöltä, käyntikorttiin ilmestyi huumorilla höystetty titteli prominent citicen, kunnon kansalainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kehitysmaamatkoja on takana toista sataa: Bangladeshiin, Kazakstaniin, Kirgisiaan, Nicaraguaan, Meksikoon, Intiaan, Sambiaan, Kambodzhaan… Onko matkustaminen hullunrohkeutta? Reissaaminen vaikeasti liikuntavammaisena ei ole helppoa.

— Se on velvollisuus. Sain itse hyvän elämän ja olen tämän velkaa kehitysmaitten vammaisille, Kalle sanoo.

 

Könkkölän Helvin ja Anteron viides lapsi oli syntyessään tammikuussa 1950 kovin heiveröinen. Ylilääkäri Arvo Ylppö lupasi korkeintaan kaksi vuotta elinikää, mutta Helvi-äiti ei tätä uskonut.

Pian selvisi, että poika sairasti etenevää lihassairautta, jonka tarkkaa kulkua ei tiedetä. Äiti maalautti Kallesta taulun, jotta hänestä jäisi edes muisto.

Toisaalta älykkäälle pienelle pojalle määrättiin sivistystä. ”Kun ei voida parantaa ruumista, ruokkikaamme sielua”, sanoi seuraava lääkäri. Kallelle luettiin paljon ja hän pääsi perheen mukana teatteriin ja muihin rientoihin.

Nyt mies on kuusikymmenviisivuotias ja tekee edelleen pitkää päivää milloin missäkinpäin maailmaa. Perusvarusteisiin kuuluvat hengityskone ja sähköpyörätuoli, jonka saaminen lukion viimeisillä luokilla oli saavutus.

— Pääsin tyttöjen perään, enkä ollut enää muista riippuvainen.

Kalle on hengittänyt koneen avulla jo neljäkymmentä vuotta, mikä taitaa olla Suomen ennätys ellei jopa maailmanennätys.

— Joku puhuu hengityskoneesta joutumisesta, minä sain elämän sen avulla, hän tiivistää.

Kone kulkee laukussa kiinnitettynä pyörätuolin selkään. Se on aina mukana ja melkein aina ”kiinni Kallessa” letkun ja kanyylin kautta.

 

Ydinidea Kalle Könkkölän toiminnassa on kautta aikojen ollut se, että parhaiten toista vammaista tukee toinen vammainen. Vammaton virkamies ei voi koskaan missään olosuhteissa viestittää sitä samaa mitä vammainen.

Könkkölän lapsuudessa 50-luvulla Suomen olot vastasivat ainakin osittain kehitysmaitten tilannetta. Vammaiset elivät eristyksissä, heillä ei ollut automaattisesti oikeutta koulutukseen ja monet joutuivat laitoksiin. Äärimmäisen harva opiskeli yliopistossa.

— Ja voi että meitä säälittiin!

Nuorena mies oli itsekin hyvin arka ja epävarma, pelkäsi paljon ja kaikkea. Kaatumista, isän kuolemaa, vieraita ihmisiä...

— Sen jälkeen kun jouduin hengityskoneeseen kaksikymmenkaksivuotiaana, lakkasin jostain syystä pelkäämästä. Ehkä tein sen perusoivalluksen, että on vain uskallettava. Pelko on olemassa, mutta se pitää koteloida, Kalle Könkkölä sanoo.

Kalle Könkkölä

Ikä 65

Ammatti Vammaisdiplomaatti ja -lobbari, vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen johtaja ja Abilis-säätiön perustaja. Säätiö rahoittaa 500–20 000 eurolla kehityshankkeita, jotka vammaiset itse suunnittelevat ja toteuttavat. Hankkeita on Afrikassa 120. Työn alla Etyjin lobbaaminen niin, että järjestö alkaisi seurata vammaisten tilannetta kriiseissä.

Palkittu 2015 Kansainvälisen vammaisneuvoston palkinto elämäntyöstä vammaisten elämänlaadun ja ihmisoikeuksien parantamiseksi.

Asuu Helsingin keskustassa leskenä. Puoliso, arkkitehti Maija Könkkölä kuoli reilu neljä vuotta sitten.

Harrastukset Intohimoinen puutarhuri kesämökillään Mäntyharjulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla