Kitaristi Pertti Kurikka, 58, edustaa parhaillaan bändinsä kanssa Suomea Wieniin Euroviisuissa, kirjoittaa vihaisena päiväkirjaa ja laittaa lihamakaronilaatikkoa.

"Musiikki saa mut hyvälle mielelle. Meillä on joka päivä täsmällisesti treenit. Mä teen riffit, Kari Aalto sanat, Sami Helle soittaa bassoa ja Toni Välitalo rumpuja. Pertti Kurikan Nimipäivät -nimi on minusta lähtenyt, koska mä osaan soittaa kitaraa ja tehdä mitä vain juttuja.

Esiintymisessä parasta on se, että yleisö tykkää meistä. Sen huomaa heti siitä, kun hypätään lavalle ja aletaan riehua, tehdään oikein kunnolla ja otetaan kitarasta kaikki irti.

Pyöräily ja päiväkirja pitävät terveyttä yllä. Välillä tulee riitaa bändikavereiden kanssa, välillä ei. Kiertue-elämä tuntuu paljon paremmalta kuin ensin ajattelin.

Matkustaminen on kivaa. Koneella lennetään, siellä ei ole mitään hätää. Kun kone on viistossa ja lähdetään, tulee aika hyvä meininki. Katselen ikkunasta maisemia.

Terveys on sitä, että jos korva on tukossa tai hampaita pitää hoitaa, niitä hoidetaan. Kari joutuu käymään jalkahoidossa, haha. Sinne minun ei tarvitse mennä, minä käyn terveydenhoitajalla.

Juon joka aamu aamukahvin ja päiväkahvin. Jos juo kaksi kuppia päivässä, ei närästä. Alkoholia en käytä ollenkaan. Isä veti jatkuvasti viinaa ja yritti tyrkyttää sitä minulle. Äiti kielsi, että älä sinä Pertti ota yhtään viinaa, älä ole niin höpsö. Äidiltä tuli hyviä neuvoja. Tupakka on ihan roskaa. Se ei ole hyväksi keuhkoille eikä sydämellekään.

Ruokaa osaan laittaa. Suosikkiruokani on jauheliha-makaronilaatikko. Otan sen paketista pois ja panen suoraan mikroaaltouuniin.

Puhevikani oli ennen paaaaljon pahempi. Yritin puhua oikein, mutta levy jäi junnaamaan nunnaamaan jummaamaan. Kaikki sanoivat, että Pertillä on puhevika, Pertti änkyttää. Silloin kun puhuu, pitää antaa kielen liikkua vapaasti ja puhua rauhallisesti, niin se menee oikein. Ei ole änkytystä enää.

Oma ikä on hyvä. Olen vieläkin nuoren näköinen, enkö olekin? Kunto on hyvä. Käveleminen on hirveän tärkeää, liikunta ja raitis ilma. Pyöräilen Lauttasaaren rannassa, siellä on kaunista.

Helsinki on kiva kaupunki, parempi kuin Vihti, josta olen kotoisin. Täällä saa ehdottomasti enemmän bailata ja käydä levykaupassa ostamassa levyjä ja stereoita. Minulla on kotona kuusi stereovehjelaitetta. Kuuntelen klassista musiikkia, punk-musiikkia, hevirokkia, reggaeta ja iskelmämusiikkia.

Kehitysvammaisista eivät kaikki välitä eivätkä haluakaan välittää. Menkää kehitysvammaiset pois, te ette osaa mitään, ei tartte tulla tähän viereen. Se ei ole kivaa, tulee paha mieli. Meidän Päättäjä on pettäjä -kappale kertoo siitä. Välittääkö Sauli Niinistö kehareista? Hänen pitää, ollaanhan me samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Ehdottomasti päättäjien pitäisi tulla meidän keikalle. Paavo Arhinmäki on kerran tullutkin.

Ystävät ovat elämässä tärkeitä. Äitini kuoli 1992 Koskelan sairaalassa. Kukaan ei kertonut mulle, että äiti on nukkunut pois. Arvaa, tekivätkö he väärin mua kohtaan? Tekivät. Kun oli hautajaistilaisuus, sairaanhoitaja ei soittanut minulle, miksi? Olisi pitänyt sen verran oppia, että soittaisi. Se teki vihaiseksi.

Päiväkirjaan kirjoitan aina, jos asiat eivät mene elämässä oikein. Silloin tekee mieli mojauttaa itseä nyrkillä."

Vierailija

Pertti Kurikka: "Välillä tulee riitaa, välillä ei"

toivon teille mitä parhainta menestystä ja ootte söpöjä. toivottavasti matka VIENNAAN sujuu hyvin. JOkainenhan täällä on tavallaan vajavainen. mul ei ainakaan ole mitään ns. kehitysvammaisia kohtaan. MUsta toi koko sana kuulostaa kauhealta. ei pahalla teidän bändiä ja biisiänne kohtaan, mutta sain hirveen naurunpuuskan kuunnellessani teidän voittokappaletta. Hauska ja söpö esitys. Mun tän hetken suurin murheenkryyni on se, etten pysty / osaa taitoluistella. oltiin katsomas tänään jääsatua,...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.