Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Vanhemman tarve suojella ei katoa, vaikka lapsi itsenäistyy, mutta väkisin auttaminen ei onnistu. Psykologi Mikael Saarinen vastaa huolestuneelle isäpuolelle.

Menin muutama vuosi sitten uudelleen naimisiin ja vaimoni puolelta sain kaksi aikuista lasta lisää. Nyt tytär, 29, on ilmeisen pahassa parisuhteessa, enkä tiedä, miten voisin auttaa. Kun tapaamme, mies kyttää, väheksyy ja korjailee tytön sanomisia. Tytär on myös kertonut, että kotona mies huutaa ja syyttää häntä sadistiksi ja kieroutuneeksi ihmiseksi. Tätä tyttö ei missään tapauksessa ole. Vaimoni ja minä olemme tarjonneet tytölle apua aina vuokranmaksun tukemiseen asti, jos hän ottaa eron, mutta hän näyttää olevan jotenkin miehestä riippuvainen. Perheterapiaan menoa on turha ehdottaa, tyttö vain suuttuu. Heidän luonaan asuu kaksi lasta tyttären ensimmäisestä avioliitosta. Lapset stressaavat ja sairastelevat jatkuvasti kuten tyttäremmekin. Pitääkö minun ja vaimoni vain odottaa, että tytär tulee järkiinsä ja näyttää miehelle ovea?
Huolestunut

Oman lähipiirin hyvinvointi on tärkeää ja meissä vanhemmissa on lisäksi korostunut tarve suojella lapsiamme. Tämä suojeluvietti jatkuu, vaikka lapset olisivat ennättäneet kasvaa aikuisiksi ja yleensä loppuu vasta, kun vanhempi itse joutuu taas hoivattavan rooliin.

Kerrot joutuvasi katsomaan sivusta vaimosi aikuisen tyttären huonoa avioliittoa, jossa kärsijöinä ovat myös hänen lapsensa. Tyttären miehellä on ilmeisesti tapana asettua vaimonsa yläpuolelle kritisoimaan ja väheksymään sen sijaan että kykenisi osoittamaan ihailua ja hellyyttä. Kuulemasi mukaan kritisoiminen muuttuu välillä halveksunnaksi ja syyttelyksi. Jostain syystä aikuinen tyttärenne kuitenkin sietää tilannetta ja jopa suuttuu, kun yritätte aktiivisesti puuttua asiaan.

Tämä onkin asia, johon ette todennäköisesti pysty vaikuttamaan, vaikka tekisitte mitä. Kiusatun ja kiusaajan välillä on usein riippuvuus, jota molemmat tarvitsevat. Side ei purkaudu ennen kuin tilanne kriisiytyy jommallekummalle sietämättömäksi tai löytyy uusi tunteenpurkauksien kohde.

Tyttären lasten suhteen asia on kuitenkin toinen. Mikäli vanhempien välinen suhde on jatkuvasti kuvatun kaltainen, on syytä harkita jopa lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Sosiaaliportti.fi:n mukaan ”Lastensuojelutarpeen selvittämisen taustalla voi olla hyvin erilaisia seikkoja, jotka liittyvät lapsen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen, kehitystä vaarantaviin olosuhteisiin tai lapsen käyttäytymiseen. Jos on epävarma siitä, tulisiko tietyissä tilanteissa tehdä lastensuojeluilmoitus, voi kysyä neuvoa kunnan lastensuojeluviranomaiselta ilmaisematta lapsen henkilöllisyyttä.”

On selvää, että mikäli päädytte tekemään ilmoituksen tilanteesta viranomaisille, yhdistää tyttärenne sen teihin ja tulkitsee sen vahingontekona perheelleen.

Olisikin syytä ensin pyrkiä vain kärsivällisesti osoittamaan huoltaan perheen tilanteesta. Ja tiedustella, voisiko heitä auttaa jotenkin?

Pariterapia voi kuulostaa liian uhkaavalta, mutta ehkäpä muutama konsultaatiokäynti (esim. perheneuvolassa tai seurakunnassa) voisi olla neutraalimpaa? Ja jos tytär saisi itse valita, kenen luo menisi, ja ensin ehkä
yksin ja vasta sen jälkeen kaksin tai koko perhe kerrallaan. Viimeksi mainittu on yleisin tapa hoitaa vastaavanlaisia ongelmia italialaisessa kulttuurissa.

Mikäli tämä ei johda mihinkään, voisi ikään kuin ajatella ääneen: Voi puhua siitä, miten vanhempien riitaisat välit heijastuvat lasten hyvinvointiin ja kehitykseen kielteisesti. Ja lopulta ottaa esiin sen, että viime kädessä viranomaiset pyrkivät turvaamaan lasten oikeudet, jos vanhemmat eivät sitä tee.

Toivottavasti teidän ei tarvitse mennä näin pitkälle, mutta joskus sekin on välttämätöntä. Silloin on hyvä itsekin kysy neuvoa joltakin ammattihenkilöltä.

Kotimaisissa elokuvissa on paljon käsitelty huonosti toimivia perheitä. Paha perhe (2010), Skavabölen pojat (2009), Ilonen talo (2006) ja Solveigin laulu (1974) ovat hyviä huonoja esimerkkejä lapsille vahingollisesta kodin ilma­piiristä. Onneksi näissäkin elokuvissa on aina myös sel­­viytyjiä.

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.