Väsyneen auttajan syndrooma vaanii muitakin kuin ammattilaisia, psykologi Mikael Saarinen muistuttaa.

Monilla läheisilläni on suuria huolia, avioeroja, vakavia sairauksia, potkuja, yksinäisyyttä. Melkein kaikille tilanteet ovat tulleet yllättäen.
He ovat kaikki fiksuja tyyppejä eivätkä rasita jatkuvilla yhteydenotoillaan. Useimmiten minä otan yhteyttä ja yritän auttaa, keskustellen mutta joskus myös konkreettisesti vinkkaamalla työpaikoista, kutsumalla kylään, jne. Mutta oloni on kyllä aika riittämätön. Minun elämässäni on menossa onnellinen vaihe, mutta tiedän kokemuksesta, millaista on, kun elämän perusrakenteet heiluvat. ”Osaan” siis olla heistä huolestunut. Nyt tuntuu, että parempi olisi vetäytyä, että en taidakaan jaksaa auttaa. Joskus tuntuu, että minulla ei ole oikeutta nauttia kaikesta turvasta ja hyvästä, mitä minulla on, kun niin moni lähelläni kärsii.
Riittäisikö heille pelkkä tieto, että olen tarvittaessa olemassa, ettei minun tarvitse koko ajan olla apuna?
AUTTAJA LÄHELLÄ UUPUMISTA

On hienoa, että koet ystäviesi tukemisen tärkeäksi asiaksi elämässäsi. Tällaista yksittäisten ihmisten tekemää vapaa­ehtoistyötä ei liikoja liputeta nyky-Suomessa vaikka se on tärkeää. Ja mikä parasta, sen on todettu parantavan niin auttajan kuin autettavankin hyvinvointia. Mutta rajansa silläkin on.

Auttamistyöhön liittyy keskeisenä tekijänä auttajan oma tunne-elämä. Tätä työtä tehdään koko persoonalla. Tutkimusten mukaan tunnetyöskentelyssä erityisen stressaavaa on, jos joutuu näyttämään tunnetta, jota ei itse aidosti koe. Eli olemaan vaikkapa myötätuntoinen ja kannustava, vaikka on itse rättiväsynyt ja levon tarpeessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvaat osuvasti tilannetta, jossa koet riittämättömyyttä ja silti sinun pitäisi olla apuna, koska elämässäsi kaikki on kunnossa. Mietit jopa onko sinulla oikeutta onneen, kun toisilla on asiat huonommin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On luonnollista kokea tarvetta vetäytyä päivystysvuorosta. Omasta jaksamisesta on tärkeää pitää huolta. Lentokoneessakin hätätilanteessa happinaamari laitetaan ensin itselle ja vasta sen jälkeen toisille. Ilman lepoa sinäkään et jaksa.

Ammattipiireissä väsyneeseen auttajaan liitetään termi myötätuntouupumus. Sitä alettiin käyttää, kun huomattiin, että esimerkiksi katastrofitilanteiden jälkihoitotyössä auttajat altistuivat niin voimakkaasti autettavien tunnekokemuksille ja stressireaktioille, että he itsekin alkoivat oireilla. Seurauksena oli mm. jännittyneisyyttä, ylivirittyneisyyttä, uupumusta ja samankaltaisten tilanteiden välttämistä. Kuulostaako tutulta?

Väsyneen auttajan -syndroomaan on suositellaan lääkkeeksi ihan peruskonsteja. Ensimmäinen niistä on kyky asettaa rajat auttamistyölle: kukaan ei jaksa olla koko ajan valmiustilassa. Pahin haaste on oman pään sisällä: tulenko itse toimeen mainitsemasi riittämättömyyden ja muiden ristiriitaisten tunteiden kanssa? Onko minulla lupa myös omaan elämään ja onnellisuuden kokemiseen tässä hetkessä? Teemaa valaisee hienosti Martti Lindqvistin kirja Auttajan varjo (Otava 2006).

Kyky säädellä omaa ahdistusta ja auttamisstressiä on myös tärkeää. Väsyneenä ja ristiriitaisessa tunnetilassa on vaikea auttaa ketään, sanoa ei tai pitää taukohetki. Muista pitää huolta niin omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnostasi ja etsi itsellesi sopiva tapa rentoutua hankalissakin tilanteissa. Omista auttamistyöhön liittyvistä tunteista on myös hyvä puhua toisille.

Me ammattilaiset käymme tätä varten työnohjauksessa ja samaa ajatusten ja tunteiden tuuletusta jonkun luotettavan ihmisen kanssa tarvitset sinäkin. Se auttaa suhteuttamaan asioita ja löytämään juuri sinulle sopivan tavan olla tukena lähipiirillesi.

Elokuvavinkeiksi suosittelen esimerkiksi suosikkikirjailijani John Irvingin kirjan Oman elämänsä sankari (USA 1999) filmatisointia. Myös hieno sarja Terapiassa (2008–2010) käsittelee auttajan omia ristiriitoja realistisesti. Psyykkisen trauman raskautta kaikille osapuolille raju The Railwayman (2013). Kannustuksena mahdottomienkin esteiden ylittämiseen käy tuore elämäkertafilmatisointi Mandela – pitkä tie vapauteen (Iso-Britannia 2013).
 

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Vierailija

eli sekä että- sekä: ystävän tuki koko ajan mutta myös ammattilaisen/vertaistuen

sairaalassa on sairaalapappi mahdollinen myös ilman uskonnollista vakaumusta

ennen apua tarvinnut ja saanut

kannattaisi ohjata ystäviä hienotunteisesti esim. eroseminaariin/pariterapetille, kuolleen lähiomaisen sururyhmään esim. seurakunnan kautta (lapsensa menettäneille käpy ry) , spr-ystävä yksinäiselle, sairauksissa terveyskeskuksen psykiatrinen hoitaja voi auttaa.. eli ettei ystävä ole ainoa auttava taho kun ammattimaista/vertaistukea on saatavilla kun vain osaa oikeaan paikkaan ottaa yhteyttä- tällöin ystävä ei kuormitu liikaa ja toisaalta saa oikeanlaista ammattiapu ohessa!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla