Lomalla ehditään olla yhdessä - vihdoinkin! Mutta riita leimahtaa helposti, kun todellisuus ja toiveet törmäävät. Näillä vinkeillä selviät vähemmillä vaurioilla.

Suomen suvi on liian lyhyt riideltäväksi pilalle. Ja vaikka lomalla on aikaa, älä ainakaan kaiva esiin parisuhderiitojenne ikuisuusaiheita esiin. Tutkija Heli Vaaranen Väestöliitosta neuvoo leppoisampaan lomanviettoon:

1) Suunnitelkaa.

Huomioikaa molempien lomatoiveet, kompromisseja täytyy tehdä.

2) Säästäkää.

Lomalla ei pidä riidellä rahasta. Säästäkää yhdessä etukäteen ja sopikaa kuinka paljon saa kuluttaa.

3) Osallistukaa yhdessä.

Toinen ei voi käyttää yhteistä lomaa omiin projekteihinsa. Toisen voi ottaa huomioon vaikkapa hieromalla aurinkovoidetta hänen selkäänsä.

4) Sopikaa.

Sopikaa ettette lomalla riitele ikuisuusaiheista, joista ette kuitenkaan pääse yksimielisyyteen. Lomalla on voitava rentoutua. Anteeksi pitää kuitenkin osata sanoa.

5) Muistakaa hellyys ja kauniit sanat.

Puhukaa toisillenne hellästi. Kulta, rakas, aarteeni, oma tarzanini, sankarini ovat hyvä alku myös fyysiselle läheisyydelle.

Auttaisiko harjoittelu?

Näiden harjoitusten tarkoitus on tehdä näkymätön näkyväksi. Arjen ongelmien taustalla voi hyvin olla syitä, joita ei heti hoksaa. Vaikka se, että yhteistä aikaa on liian vähän, tai se, ettei jakseta tai osata kuunnella toista.

Ajankäyttö uusiksi

Piirrä ympyrä, joka kuvaa vuorokauden 24 tuntia. Merkitse kakkuun viipaleina, mihin ja keiden kanssa päivän tunnit kuluvat. Jos kahdenkeskinen aika puolison kanssa jää hyvin pieneksi tai sitä ei ole lainkaan, kannattaa sitä järjestää kiireen vilkkaan.

Kuuntele ja ymmärrä

Puolison kuuntelemista ja ymmärtämistä voi harjoitella, se saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Ensin vuoron saa toinen, joka kertoo huolensa ja ajatuksensa, eikä kuuntelija saa keskeyttää puhetta. Sitten kuuntelija toistaa, miten hän asian kuuli. Tässä vaiheessa kertoja saa korjata mahdolliset väärinymmärrykset. Kun yhden kanta asiaan on tullut selväksi, on toisen vuoro.

Milloin terapiaan?

• Seksuaaliterapia

on terapiaa, jossa työstetään omaan itseen ja seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Seksuaaliterapiaan mennään joko yksin tai puolison kanssa.

Seksuaaliterapiassa voi käsitellä muun muassa haluttomuutta, seksiin liittyvää häpeän ja riittämättömyyden tunnetta, läheisyyteen liittyviä ahdistuksia, parisuhdeongelmia, uskottomuutta, erektio- ja orgasmivaikeuksia, ongelmia sukupuoli-identiteetin löytämisessä tai erilaisia pakkomielteitä ja riippuvuuksia.

Seksuaaliterapia kestää tavallisimmin 10 kerrasta pariin vuoteen ja istunnot voivat olla joko viikoittain tai harvemmin.

• Seksuaalineuvonta

on seksuaaliongelmien selvittelyä ja ratkaisujen etsimistä sekä yksilöllisten neuvojen antamista henkilön seksuaaliongelmissa. Seksuaalineuvonta ei pidä sisällään terapiaa.

Seksuaalineuvonta on neuvontaa ja ohjausta, ongelmien ja kysymysten selvittelyä ja ratkaisuja. Tavoitteena on, että ihminen kokee oman ja toisen sukupuolisuuden luonnollisena osana elämää.

• Parisuhdeterapiassa

käsitellään parisuhteen arkisia ongelmia ja mietitään niihin uusia ratkaisuja. Yhdessä terapeutin kanssa mietitään miten parisuhdetta voidaan kehittää. Tavallisimmin pariterapiassa käsitellään vaikeutta keskustella kumppanin kanssa, uskottomuutta tai muuta erouhkaa ja sairauden tai onnettomuuden mukana tulevia ongelmia.

Parisuhdeterapiassa käydään yleensä alle kymmenen kertaa. Parisuhdeterapiaan voi osallistua myös vain toinen. Pariterapeutti voi auttaa paria määrittelemään tavoitteensa oman parisuhteensa osalta.

Lue lisää parisuhteen hoidosta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.