Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Entä jos masennus onkin tarpeellista? Ehkä se ei olekaan hedelmätöntä kelaamista vaan luovaa elämänsuunnitelman pohdintaa. Jos näin on, saako pahaa oloa lääkitä?

Kuvitellaan, että olet psykiatri ja vastaanotollesi tulee nuori aikuinen. Yleensä potilaasi ovat syvästi masentuneita ja puhuvat vain ongelmistaan, mutta tämä potilas ei ole masennusta nähnytkään. Hän on aikaisemmin saanut mielialalääkkeitä ja huomannut, että elämä niiden kanssa on helpompaa. Nyt hän haluaa vain uusia reseptin.

– Eihän siinä voi olla mitään pahaa, jos pillerit tekevät oloni paremmaksi? hän sanoo.

Onko sinulla mitään syytä kieltäytyä? Kun ”potilas” ottaa lääkkeensä, hän pysyy hyvällä mielellä ja hyvä niin. Toisaalta, entä sitten se paha mieli. Entä jos pahalla mielellä onkin jokin tarkoitus? Jos on, silloin sen estäminen saattaisi olla haitallista.

Elämä ilman kipua

Masennusta on kuvattu henkiseksi kivuksi. Jos haluamme ymmärtää, mitä hyötyä siitä on, kuvitellaan hetki, että emme tuntisi sen lihallista vastinetta, fyysistä kipua.

Tällaisia ihmisiä on olemassa. Eräät sairaudet vievät kokonaan kyvyn tuntea kipua, ja sillä on hyvin vakavia seurauksia. Koska mikään ei varoita näitä ihmisiä siitä, milloin elimistön sietokyky ylittyy, he vahingoittavat itseään toistuvasti. He nostavat niin raskaita esineitä, että heidän nivelsiteensä katkeavat; he huomaavat sisäisen verenvuodon vasta kun menettävät tajuntansa.

Kipu on siis elimistön puolustusmekanismi. Se on kuin auton varoitusvalo, joka kertoo että öljy on vähissä. Ongelma ei ole se, että valo palaa, vaan se, että öljynpaine on laskenut ja auton moottori voi leikata kiinni.

Negatiiviset tunteet, jotka aiheuttavat henkistä kipua, ovat kehittyneet kertomaan meille jostakin samanlaisesta asiasta.

On helppo nähdä, miten viha, kateus tai pelko ovat voineet edistää hengissä säilymistämme, mutta entäpä suru, murhemieli ja apeus?

Kriisi vai mietintäjakso?

Teemme joka päivä päätöksiä siitä, ottaisimmeko nokkaunet vai tiskaisimmeko astiat. Pidemmällä tähtäimellä päätämme, valitsemmeko tämän kumppanin, vaihdammeko työpaikkaa ja mitä tekisimme loppuelämällämme.

Kun joudumme tilanteeseen, jossa pitkäaikaista toimintasuunnitelmaa on pakko vaihtaa – puoliso jättää, työ ei tyydytä, lapset eivät enää tarvitse meitä – olemme vaarallisilla vesillä. Elämä on pantava uusiksi, mutta osaammeko tehdä oikeat valinnat?

Apeus iskee ja märehtiminen alkaa.

Jotkut tutkijat uskovat, että tämä kaikki on luonnollista. Positiiviset tunteet saavat meidät tavoittelemaan uusia asioita ja ne pitävät mielialamme korkealla silloinkin, kun kohtaamme väliaikaisia vastoinkäymisiä. Negatiiviset tunteet sen sijaan saavat meidät vetäytymään yrityksistä, joiden onnistumisen todennäköisyys on pieni  tai ainakin harkitsemaan niitä tarkemmin.

Masennus saa meidät pitämään kiinni vanhasta. Se  estää liian kevytmielisen hypyn uuteen, ehkä väärään, toimintaan. Se on mietintäjakso, jota leimaa murehtiminen ja märehtiminen – toisin sanoen ajattelu.

Inhorealismi masentaa

Tätä ajatusta tukevat tutkimukset ihmisten tulevaisuudenuskosta. On havaittu, että yleensä ihmiset ovat ylioptimistisia tulevaisuuden suhteen. Uskomme olevamme paljon taitavampia kuin todellisuudessa olemme ja voivamme hallita elämäämme paljon paremmin kuin kykenemme.

Uskomme, että pahat asiat tapahtuvat muille, eivät meille. Tämä luultavasti on se asenne, jota tarvitsemme päästäksemme eteenpäin niin lumimyrskyssä kuin raskaassa elämäntilanteessa.

Sen sijaan tutkimukset masentuneilla ovat osoittaneet, että he ovat suorastaan inhorealistisia arvioidessaan itseään ja elämäntilannettaan. Ei pessimistisiä, vaan realistisia.

Samoin tutkimukset, joita on tehty masentuneiden märehtimisestä, ovat osoittaneet, ettei se ole hedelmätöntä kelaamista, vaan analyyttista pohdintaa kaikista mahdollisista näkökulmista – jopa niin, että se uuvuttaa läheisen kuuntelijan.

Masennukseen liittyvä tarkkanäköinen realismi voi olla tapa, jolla illuusiot puretaan. Uutta elämänsuunnitelmaa ei voi rakentaa kuvitelmien varaan.

Lue lisää Testaa mielialasi ja ota suunta kohti parempaa

Tuulimyllyjä vastaan

Moni masennus alkaa koulussa tai työpaikalla. Paikoissa, joissa joudumme sopeutumaan valtapeleihin. Masennus voikin olla suojamekanismi, joka estää ihmistä haastamasta ”johtavaa apinaa”, kun voittamisen mahdollisuudet ovat pienet. Apinatutkimuksissa on havaittu, että valtataistelun hävinnyt apina käyttäytyy tavalla, joka näyttää masennukselta. Se kävelee kumarassa, välttää katsekontaktia ja pysyttelee erossa muista.

Tutkijat uskovat, että tämä alakulo suojaa apinaparan henkeä. Jos sen mieliala säilyisi toiveikkaana vielä tappion jälkeen, se voisi haastaa johtavan apinan taisteluun yhä uudelleen, kunnes se ajettaisiin pois laumasta tai se vahingoittuisi kohtalokkaasti.

Mitä tapahtuisi jos tappion kärsineelle apinalle annettaisiin mielialalääkettä? Kävisikö se taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuten kuin Don Quijote? Tämä palauttaa meidät alun kysymykseen: Voiko alakulon ”hiljentämisestä” olla jotakin haittaa? Säntäisimmekö toteuttamaan hulluja ideoita, kun tyrmäävä realismi ei hillitsisi meitä.

Monenlaista masennusta

Jos masennus kehittyi suojaamaan meitä, se tarkoittaisi, että kaikki masennus ei ole samanlaista: on eri asia, joudummeko luopumaan uratavoitteistamme vai menetämmekö tärkeän ihmisen.

Tutkimukset ovatkin osoittaneet. että masennuksella on monet kasvot. On havaittu, että kun masennus on perua epäonnistuneista pyrkimyksistä, ihmiset oireilevat vetäytymällä ja tuntemalla syyllisyyttä. He ovat pessimistisiä ja väsyneitä.

Sen sijaan masennus, jonka laukaisee läheisen menetys, oireilee itkuna ja suruna. Sen kokijat haluavat tukea läheisiltään.

Jos masennukselle on syynsä, sen pitäisi periaatteessa raueta itsestään, kun masennuksen syyt poistuvat.

Pääsemme toteuttamaan uutta elämänstrategiaa; astumme suruajan toiselle puolelle tai koemme myönteisen muutoksia.

Luonnollisesta sairaalloiseksi

Näin ei kuitenkaan tapahdu kaikille. Jos emme saa aikaan tarvittavia muutoksia tai jäämme täysin vailla tukea, masennus jää päälle ja siihen liittyvä stressireaktio alkaa nipsiä hermosolujamme.

Mitä pidemmälle hermosolujen tuhoutuminen etenee, sitä vaikeampi meidän on hivuttautua masennuksesta ylös. Tämä on se vaihe, jossa masennus muuttuu luonnollisesta sairaalloiseksi ja jossa on viimeistään haettava apua.

Ainoa tapa päästä syvimmästä masennuksesta ylös on kasvattaa kadonneet hermosolut takaisin. Mielialalääkkeiden vaikutus näkyy uusien hermosolujen kasvuna 4–6 viikossa, jolloin koetaan myös ensimmäiset tuntemukset oireiden helpottumisesta.

Lue lisää Mielialalääkkeet auttavat masennukseen.

Juokseminen on vielä tehokkaampi tapa. Se johtaa uusien hermosolujen kasvuun jo parissa viikossa.

Kun oireet helpottavat, voi olla järkevää palata elämänsuunnitelmaa koskeviin kysymyksiin. Se, että masennus eteni näin pahaksi, voi olla merkki siitä, että suunnitelmanteko jäi pelkäksi murehtimiseksi, ja nyt kun mieli tuntuu vahvemmalta, voi tehdä tarvittavia muutoksia. Siihen kuuluu vähemmän sitä, mikä aiheuttaa alakuloa, ja enemmän sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Asiantuntijana psykiatrian professori Hasse Karlsson, Helsingin yliopisto

 

Monenlaista hyvää hoito masennukseen

Masennus on luonteeltaan hyvin moniulotteinen ja -oireinen tila. Tämän vuoksi on mahdotonta tietää, kuka hyötyy mistäkin hoidosta. Lisäksi sekä psykoterapioita että masennuksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä on monia.

  1. Lääkkeet Masennukseen liittyy tulehdusreaktioita. Masentuneiden veressä on samoja tulehduksen välittäjäaineita kuin sydän- ja verisuonitaudeissa. Vielä ei tiedetä, onko masennus tulehdustilan syy vai seuraus. Masennuslääkkeet kuitenkin lievittävät tätä tulehdusta. 
  2. Psykoterapiat Psykoterapioita on monenlaisia lyhytterapioista psykoanalyysiin. Kaikkien tehoa ennustaa parhaiten terapeutin ja potilaan välinen hyvä yhteistyösuhde. Depressiosta kärsivän ei kannata käydä terapeutin luona, jonka hän kokee itselleen epäsopivana.  
  3. Sähköhoito Jos mikään muu ei auta vaikeaan masennukseen, sähkösokki yleensä auttaa. Hoito tehdään nukutuksessa, ja tarkoin valituille potilaille, sillä sähkö saattaa heikentää muistia.
  4. Magneettistimulaatio on sähköhoitoa kevyempää. Se annetaan kallon ulkopinnalta.
  5. Aivostimulaatio DBS Vaikeasti masentuneille potilaille voidaan asentaa leikkauksessa aivoihin elektrodi, joka antaa sähköisiä ärsykkeitä.
  6. Mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoitukset opettavat tunnistamaan ahdistusta aiheuttavia tunteita ja tarkastelemaan niitä rauhallisesti.
  7. Kirkasvolohoito on liikuntaa tehokkaampi talvimasennusoireiden, kuten ”hiilihydraattinälän”, painonnousun ja unen tarpeen hillitsijänä.
  8. Liikunta Fyysinen harjoittelu vähintään kaksi kertaa viikossa on osoittautunut tehokkaaksi masennusoireiden lievittäjäksi.
Vierailija

Saako masennusta lääkitä, jos se onkin tarpeellista?

Syöthän ravintolisiä? B:eet C-vitamiinia 500µg/vrk D-vitamiinia 100µg/vrk Magnesium (sitraattimuoto) 400µg/vrk Omega 3 rasvahappoja (EPA ja DHA) mm. Citymarket ja iHerb myy edullisesti vitamiineja. Ravinnosta ja ravintolisistä, joilla korjataan ravintoainepuutokset, jotka aiheuttavat myös aivojen toimintahäiriöitä ei saa kuitenkaan sellaisia voittoja kuin uusista synteettisistä lääkkeistä, joita lääketehtaat kehittelevät. Serotoniinihypoteesi ei pidä paikkaansa, eikä masentuneilla ole havaittu...
Lue kommentti
Vierailija

Saako masennusta lääkitä, jos se onkin tarpeellista?

Kaikissa masennusaiheisissa artikkeleissa, ja aivan erityisesti tässä, pitäisi korostaa sitä, että masennus voi johtua - ja usein johtuu - myös fyysisestä sairaudesta, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12-vitamiinin puutos (näitä kahta kumpaakin sairastaa jo useampi prosentti väestöstä!). Tällöin oikea ratkaisu ei ole hoitaa masennuslääkkeellä tai jättää hoitamatta, vaan etsiä se taustalla oleva fyysinen sairaus ja hoitaa sitä. Tämä puoli hoidetaan Suomessa hyvin leväperäisesti, eikä auta...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.