Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Entä jos masennus onkin tarpeellista? Ehkä se ei olekaan hedelmätöntä kelaamista vaan luovaa elämänsuunnitelman pohdintaa. Jos näin on, saako pahaa oloa lääkitä?

Kuvitellaan, että olet psykiatri ja vastaanotollesi tulee nuori aikuinen. Yleensä potilaasi ovat syvästi masentuneita ja puhuvat vain ongelmistaan, mutta tämä potilas ei ole masennusta nähnytkään. Hän on aikaisemmin saanut mielialalääkkeitä ja huomannut, että elämä niiden kanssa on helpompaa. Nyt hän haluaa vain uusia reseptin.

– Eihän siinä voi olla mitään pahaa, jos pillerit tekevät oloni paremmaksi? hän sanoo.

Onko sinulla mitään syytä kieltäytyä? Kun ”potilas” ottaa lääkkeensä, hän pysyy hyvällä mielellä ja hyvä niin. Toisaalta, entä sitten se paha mieli. Entä jos pahalla mielellä onkin jokin tarkoitus? Jos on, silloin sen estäminen saattaisi olla haitallista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä ilman kipua

Masennusta on kuvattu henkiseksi kivuksi. Jos haluamme ymmärtää, mitä hyötyä siitä on, kuvitellaan hetki, että emme tuntisi sen lihallista vastinetta, fyysistä kipua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tällaisia ihmisiä on olemassa. Eräät sairaudet vievät kokonaan kyvyn tuntea kipua, ja sillä on hyvin vakavia seurauksia. Koska mikään ei varoita näitä ihmisiä siitä, milloin elimistön sietokyky ylittyy, he vahingoittavat itseään toistuvasti. He nostavat niin raskaita esineitä, että heidän nivelsiteensä katkeavat; he huomaavat sisäisen verenvuodon vasta kun menettävät tajuntansa.

Kipu on siis elimistön puolustusmekanismi. Se on kuin auton varoitusvalo, joka kertoo että öljy on vähissä. Ongelma ei ole se, että valo palaa, vaan se, että öljynpaine on laskenut ja auton moottori voi leikata kiinni.

Negatiiviset tunteet, jotka aiheuttavat henkistä kipua, ovat kehittyneet kertomaan meille jostakin samanlaisesta asiasta.

On helppo nähdä, miten viha, kateus tai pelko ovat voineet edistää hengissä säilymistämme, mutta entäpä suru, murhemieli ja apeus?

Kriisi vai mietintäjakso?

Teemme joka päivä päätöksiä siitä, ottaisimmeko nokkaunet vai tiskaisimmeko astiat. Pidemmällä tähtäimellä päätämme, valitsemmeko tämän kumppanin, vaihdammeko työpaikkaa ja mitä tekisimme loppuelämällämme.

Kun joudumme tilanteeseen, jossa pitkäaikaista toimintasuunnitelmaa on pakko vaihtaa – puoliso jättää, työ ei tyydytä, lapset eivät enää tarvitse meitä – olemme vaarallisilla vesillä. Elämä on pantava uusiksi, mutta osaammeko tehdä oikeat valinnat?

Apeus iskee ja märehtiminen alkaa.

Jotkut tutkijat uskovat, että tämä kaikki on luonnollista. Positiiviset tunteet saavat meidät tavoittelemaan uusia asioita ja ne pitävät mielialamme korkealla silloinkin, kun kohtaamme väliaikaisia vastoinkäymisiä. Negatiiviset tunteet sen sijaan saavat meidät vetäytymään yrityksistä, joiden onnistumisen todennäköisyys on pieni  tai ainakin harkitsemaan niitä tarkemmin.

Masennus saa meidät pitämään kiinni vanhasta. Se  estää liian kevytmielisen hypyn uuteen, ehkä väärään, toimintaan. Se on mietintäjakso, jota leimaa murehtiminen ja märehtiminen – toisin sanoen ajattelu.

Inhorealismi masentaa

Tätä ajatusta tukevat tutkimukset ihmisten tulevaisuudenuskosta. On havaittu, että yleensä ihmiset ovat ylioptimistisia tulevaisuuden suhteen. Uskomme olevamme paljon taitavampia kuin todellisuudessa olemme ja voivamme hallita elämäämme paljon paremmin kuin kykenemme.

Uskomme, että pahat asiat tapahtuvat muille, eivät meille. Tämä luultavasti on se asenne, jota tarvitsemme päästäksemme eteenpäin niin lumimyrskyssä kuin raskaassa elämäntilanteessa.

Sen sijaan tutkimukset masentuneilla ovat osoittaneet, että he ovat suorastaan inhorealistisia arvioidessaan itseään ja elämäntilannettaan. Ei pessimistisiä, vaan realistisia.

Samoin tutkimukset, joita on tehty masentuneiden märehtimisestä, ovat osoittaneet, ettei se ole hedelmätöntä kelaamista, vaan analyyttista pohdintaa kaikista mahdollisista näkökulmista – jopa niin, että se uuvuttaa läheisen kuuntelijan.

Masennukseen liittyvä tarkkanäköinen realismi voi olla tapa, jolla illuusiot puretaan. Uutta elämänsuunnitelmaa ei voi rakentaa kuvitelmien varaan.

Lue lisää Testaa mielialasi ja ota suunta kohti parempaa

Tuulimyllyjä vastaan

Moni masennus alkaa koulussa tai työpaikalla. Paikoissa, joissa joudumme sopeutumaan valtapeleihin. Masennus voikin olla suojamekanismi, joka estää ihmistä haastamasta ”johtavaa apinaa”, kun voittamisen mahdollisuudet ovat pienet. Apinatutkimuksissa on havaittu, että valtataistelun hävinnyt apina käyttäytyy tavalla, joka näyttää masennukselta. Se kävelee kumarassa, välttää katsekontaktia ja pysyttelee erossa muista.

Tutkijat uskovat, että tämä alakulo suojaa apinaparan henkeä. Jos sen mieliala säilyisi toiveikkaana vielä tappion jälkeen, se voisi haastaa johtavan apinan taisteluun yhä uudelleen, kunnes se ajettaisiin pois laumasta tai se vahingoittuisi kohtalokkaasti.

Mitä tapahtuisi jos tappion kärsineelle apinalle annettaisiin mielialalääkettä? Kävisikö se taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuten kuin Don Quijote? Tämä palauttaa meidät alun kysymykseen: Voiko alakulon ”hiljentämisestä” olla jotakin haittaa? Säntäisimmekö toteuttamaan hulluja ideoita, kun tyrmäävä realismi ei hillitsisi meitä.

Monenlaista masennusta

Jos masennus kehittyi suojaamaan meitä, se tarkoittaisi, että kaikki masennus ei ole samanlaista: on eri asia, joudummeko luopumaan uratavoitteistamme vai menetämmekö tärkeän ihmisen.

Tutkimukset ovatkin osoittaneet. että masennuksella on monet kasvot. On havaittu, että kun masennus on perua epäonnistuneista pyrkimyksistä, ihmiset oireilevat vetäytymällä ja tuntemalla syyllisyyttä. He ovat pessimistisiä ja väsyneitä.

Sen sijaan masennus, jonka laukaisee läheisen menetys, oireilee itkuna ja suruna. Sen kokijat haluavat tukea läheisiltään.

Jos masennukselle on syynsä, sen pitäisi periaatteessa raueta itsestään, kun masennuksen syyt poistuvat.

Pääsemme toteuttamaan uutta elämänstrategiaa; astumme suruajan toiselle puolelle tai koemme myönteisen muutoksia.

Luonnollisesta sairaalloiseksi

Näin ei kuitenkaan tapahdu kaikille. Jos emme saa aikaan tarvittavia muutoksia tai jäämme täysin vailla tukea, masennus jää päälle ja siihen liittyvä stressireaktio alkaa nipsiä hermosolujamme.

Mitä pidemmälle hermosolujen tuhoutuminen etenee, sitä vaikeampi meidän on hivuttautua masennuksesta ylös. Tämä on se vaihe, jossa masennus muuttuu luonnollisesta sairaalloiseksi ja jossa on viimeistään haettava apua.

Ainoa tapa päästä syvimmästä masennuksesta ylös on kasvattaa kadonneet hermosolut takaisin. Mielialalääkkeiden vaikutus näkyy uusien hermosolujen kasvuna 4–6 viikossa, jolloin koetaan myös ensimmäiset tuntemukset oireiden helpottumisesta.

Lue lisää Mielialalääkkeet auttavat masennukseen.

Juokseminen on vielä tehokkaampi tapa. Se johtaa uusien hermosolujen kasvuun jo parissa viikossa.

Kun oireet helpottavat, voi olla järkevää palata elämänsuunnitelmaa koskeviin kysymyksiin. Se, että masennus eteni näin pahaksi, voi olla merkki siitä, että suunnitelmanteko jäi pelkäksi murehtimiseksi, ja nyt kun mieli tuntuu vahvemmalta, voi tehdä tarvittavia muutoksia. Siihen kuuluu vähemmän sitä, mikä aiheuttaa alakuloa, ja enemmän sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Asiantuntijana psykiatrian professori Hasse Karlsson, Helsingin yliopisto

 

Monenlaista hyvää hoito masennukseen

Masennus on luonteeltaan hyvin moniulotteinen ja -oireinen tila. Tämän vuoksi on mahdotonta tietää, kuka hyötyy mistäkin hoidosta. Lisäksi sekä psykoterapioita että masennuksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä on monia.

  1. Lääkkeet Masennukseen liittyy tulehdusreaktioita. Masentuneiden veressä on samoja tulehduksen välittäjäaineita kuin sydän- ja verisuonitaudeissa. Vielä ei tiedetä, onko masennus tulehdustilan syy vai seuraus. Masennuslääkkeet kuitenkin lievittävät tätä tulehdusta. 
  2. Psykoterapiat Psykoterapioita on monenlaisia lyhytterapioista psykoanalyysiin. Kaikkien tehoa ennustaa parhaiten terapeutin ja potilaan välinen hyvä yhteistyösuhde. Depressiosta kärsivän ei kannata käydä terapeutin luona, jonka hän kokee itselleen epäsopivana.  
  3. Sähköhoito Jos mikään muu ei auta vaikeaan masennukseen, sähkösokki yleensä auttaa. Hoito tehdään nukutuksessa, ja tarkoin valituille potilaille, sillä sähkö saattaa heikentää muistia.
  4. Magneettistimulaatio on sähköhoitoa kevyempää. Se annetaan kallon ulkopinnalta.
  5. Aivostimulaatio DBS Vaikeasti masentuneille potilaille voidaan asentaa leikkauksessa aivoihin elektrodi, joka antaa sähköisiä ärsykkeitä.
  6. Mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoitukset opettavat tunnistamaan ahdistusta aiheuttavia tunteita ja tarkastelemaan niitä rauhallisesti.
  7. Kirkasvolohoito on liikuntaa tehokkaampi talvimasennusoireiden, kuten ”hiilihydraattinälän”, painonnousun ja unen tarpeen hillitsijänä.
  8. Liikunta Fyysinen harjoittelu vähintään kaksi kertaa viikossa on osoittautunut tehokkaaksi masennusoireiden lievittäjäksi.

Syöthän ravintolisiä?

 

B:eet

C-vitamiinia 500µg/vrk

D-vitamiinia 100µg/vrk

Magnesium (sitraattimuoto) 400µg/vrk

Omega 3 rasvahappoja (EPA ja DHA)

 

mm. Citymarket ja iHerb myy edullisesti vitamiineja.

 

Ravinnosta ja ravintolisistä, joilla korjataan ravintoainepuutokset, jotka aiheuttavat myös aivojen toimintahäiriöitä ei saa kuitenkaan sellaisia voittoja kuin uusista synteettisistä lääkkeistä, joita lääketehtaat kehittelevät.

 

Serotoniinihypoteesi ei pidä paikkaansa, eikä masentuneilla ole havaittu serotoniinitason mataluutta ennen lääkitystä.

 

Masennus ei parane vaan kroonistuu kun ihminen syö mielialalääkkeitä. Masennuksen lääkehoito on tehotonta, silti 500 000 suomalaista syö niitä. Tämä sen takia koska lääkäri kirjoittaa hanakasti lääkereseptin masentuneelle. Lääketeollisuuden napanuora lääkäreiden täydennyskoulutukseen on katkaistava. Vasta sitten voidaan järkevöittää masennuksen hoito.

 

Psykiatriasta on tullut lääketeollisuuden kultakaivos. Pitäisi olla tieteellisesti perusteltua, että psyykenlääkkeiden käyttö on hyödyllisempää kuin ei-käyttö.

 

Vaadi päästä julkisella puolella terapiaan ja keskustelemaan. Psykiatrit ja yleislääkärit yrittävät painostaa ja mainostaa SSRI-lääkkeiden käyttäjäksi, mutta kannattaa pysyä lujana. Vaadi pelkkää keskusteluterapiaa ongelmiisi. 

 

Ja ennenkaikkea ravinnolla on todella suuri merkitys myös aivojen toimintaa ja tästähän löytyy tuhansia tutkimuksia. Kokeile ja hämmästy.

 

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

 

Tiesithän, että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivoillesi. Puhutaan iatrogeenisesta dementiasta tai laajemmin CBI:stä eli Chronic Brain Impairmentista. Muitakin termejä on käytössä. Saat lisätietoa nettihaulla. SSRI:t ovat myös todella koukuttavia vaikka osa pääseekin niistä eroon suhteellisen helposti. Arviot pahasti koukuttuneista vaihtelevat aina 20%:sta 60%:iin eli pimeässä pitkälti operoidaan. Tiedät vasta, kun lopetat -periaatteella.

 

SSRI-lääkkeillä ei kuitenkaan ole varsinaisessa merkityksessä juurikaan tekemistä masennuksen tai muunkaan psyykkisen "häiriön" hoitamisen tai parantamisen kanssa muuten kuin, että niitä siihen vaivaan annetaan. SSRI:t toimivat lamaamalla tunteitasi. Psykiatrit yleensä sanovat, että ne kaventavat tunnekokemuksia tai "leikkaavat huippuja pois". Siten menetät kykyäsi tuntea vahvoja tunteita tai jopa tunnekokemukset kokonaan. Ilmiöstä käytetään entisten käyttäjien keskuudessa nimitystä zombifioituminen ja seurannutta turtuneisuuden tilaan zombitilaksi. Tila vastaa kuulemma karkeasti lobotomiaa, joka tarkoittaa sitä, että sinulta katoaa tai madaltuu persoona ja ihmisyys. Jotkut pitävät seurannutta tunteettomuuden tilaa helpottavana, koska elämän asiat menettävät merkityksensä ja tunteita ei enää koe samalla tavalla. Pidemmän päälle hetkellinen siunaus muuttuu pysyväksi helvetiksi, koska tunteettomuus voi jäädä pysyväksi. Googleta esim. blunted affect tai frontal lobe syndrome niin saat paremman kuvan. Toinen hetkellinen reaktio mitä SSRI:stä monesti saa on pilvi, mutta se on usein vain hetkellinen (muutamia päiviä, viikkoja). Pilvi voi tulla myös paljon myöhemmin käytön jatkuessa, jolloin saat kuulla olevasi nyt "kaksisuuntainen". :) Ole varovainen kehen luotat ja tee oma tutkimustyösi.

 

Eli olethan varovainen, kun liikut psykiatrisessa maailmassa, ettet tietämättäsi vahingoita itseäsi. 

Kaikissa masennusaiheisissa artikkeleissa, ja aivan erityisesti tässä, pitäisi korostaa sitä, että masennus voi johtua - ja usein johtuu - myös fyysisestä sairaudesta, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12-vitamiinin puutos (näitä kahta kumpaakin sairastaa jo useampi prosentti väestöstä!). Tällöin oikea ratkaisu ei ole hoitaa masennuslääkkeellä tai jättää hoitamatta, vaan etsiä se taustalla oleva fyysinen sairaus ja hoitaa sitä. Tämä puoli hoidetaan Suomessa hyvin leväperäisesti, eikä auta että kokeiden viitearvot ovat pielessä, ja sitten ihmetellään, kun masennus on kansantauti.

-Maija Haavisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla