Seitsemäs juoksukilometri. Hengästyttää, sydän hakkaa ja tuntuu melkein pahalta. Tämäkin on stressiä - tosin hyvää sellaista. Miten hyvän ja pahan stressin erottaa toisistaan?

Ero juoksulenkin ja pakkotahtisen työpäivän aiheuttaman stressin välillä on se, että lenkkeilijä hallitsee stressiään. Jos rasitus kasvaa liian suureksi, hänen tarvitsee vain hidastaa vauhtiaan tai siirtyä kävelemään.

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta korostaa stressin siedossa hallinnan tunnetta.

Henkinen tai ruumiillinen ponnistelu ei ole ihmiselle pahasta, jos hän voi tarpeen tullessa hellittää ja levätä. Aikataulujen, kiireen ja vaatimusten maailmassa yhä harvempi voi tai osaa tehdä niin. Kun mieli ja elimistö eivät pääse välillä palautumaan, aikaansaamista ja itsensä ylittämistä ruokkiva hyvä stressi muuttuu kuluttavaksi, pahaksi stressiksi.

Stressi jaetaan usein hälytys-, sopeutumis- ja uupumisvaiheeseen. Moni elää alituista hälytys- ja sopeutumisvaihetta huomaamatta elimistön lähettämiä varoituksia ylikierroksista.

Enemmän kuin tunne

– Stressi ei ole vain tunne, tähdentää Jyrki Korkeila.

Se on myös mitattavia tapahtumia ihmisen hormoneissa, puolustusjärjestelmässä, verenpaineessa ja monissa muissa elintoiminnoissa. Pitkään jatkunut, hallitsematon stressi voi olla portti moniin terveysongelmiin.

– Esimerkiksi stressin raja masennukseen ja ahdistushäiriöön on hyvin liukuva. Stressi voi johtaa niihin, mutta yhtä hyvin se voi aiheuttaa ruumiillisia sairauksia ja ajaa ihmisen riippuvuus- tai  päihdeongelmiin, Jyrki Korkeila kertoo.

Aukotonta todistusaineistoa stressin ja jonkin yksittäisen taudin yhteyksistä on vähän. Moni lääketieteen asiantuntija pitää kuitenkin selviönä, että stressi ainakin altistaa sairauksille, ellei suorastaan aiheuta niitä. Stressi saattaa myös pahentaa taudin oireita ja hidastaa paranemista.

Jyrki Korkeilan käsitys on, että perintötekijät, elämäntavat ja yksilöllä jo olevat muut terveyden riskitekijät määrittävät, mikä kohta pettää ensimmäisenä stressin paineessa. Yhdellä ylittyy sydämen ja verenkiertoelimistön sietokyky ja hän saa infarktin. Toinen masentuu ja kolmas kehittää itselleen alkoholiongelman yrittäessään rentoutua viinan voimalla.

Keho ei valehtele

Stressiä ja masennusta mittaavat ”tarkistuslistat” näyttävät melko samanlaisilta. Tiloina niillä on kuitenkin suuri ero. Stressistä pääsee vielä pois kohtuudella ja kotikonsteillakin, masennuksesta on paljon vaikeampi nousta omin voimin.

Stressimielialojaan – lievää ahdistusta, kiukkua, alakuloa, tympäisyä ja kärsimättömyyttä – voi ehkä selitellä, mutta kehon kieli on pettämätöntä.

Stressi voi ilmetä pahoinvointina, vatsavaivoina, päänsärkynä, vapinana, väsymyksenä, liian korkeana verenpaineena, huimauksena ja unihäiriöinä. Stressi valvottaa ja lihottaa. Se saattaa tulla pintaan olona, joka tuntuisi enteilevän sairastumista flunssaan.

Muisti- ja keskittymishäiriöt sekä syyllisyydentunteet ovat nekin yleisiä stressin merkkejä, sillä stressi vaikuttaa suoraan aivoihin. Se karsii aivosolujen välisiä yhteyksiä, ja voi jatkuessaan muuttaa näkyvästi aivojen rakenteita. Muutokset johtuvat muun muassa stressihormoni kortisolista, joille osa aivojen soluista on herkkiä. Kortisoli pääsee tekemään tihutöitään, koska stressaantuneen aivoissa ei erity normaaleja määriä aivosoluja suojaavia ja elvyttäviä kasvutekijöitä

Ensiapu on lähellä

Jyrki Korkeila ehdottaa kahta yksinkertaista keinoa, joilla stressin hallinnan voi aloittaa. Toinen on sulkea tv ja jutella läheisten kanssa mieltä vaivaavista asioista. Toinen tehokas tapa stressinlaukaisuun on lähteä liikkumaan ja mieluiten ulos.

– Nämä ovat välittömiä keinoja, joita jokainen voi kokeilla heti. Stressille on ominaista että se reagoi hyvin sosiaaliseen tukeen, siksi on tärkeää puhua muiden kanssa silloin kun on raskasta.

Syvälle stressin kurimukseen joutunut ihminen tarvitsee kokonaan uusia taitoja. Hänen on opittava sanomaan ei kohtuuttomille vaatimuksille, niin ulkopuolelta tuleville kuin omilleenkin. Jyrki Korkeila muistuttaa, että pohjimmiltaan ein sanomisessa on kyse pettymyksen tuottamisesta, ja se on siksi niin vaikeaa.

Rasittuneen pitää myös oppia tuhlaamaan aikaa. Sressaantuneelle kun on ominaista, että hän ei osa enää hiljentää vauhtiaan vapaa-ajallakaan, vaan ohjelmoi sen täyteen menoa ja velvollisuuksia.

– Ihminen joutuu opettelemaan sohvaperunana olemista. Tai sitten hänen pitää tehdä jotain kivaa vain siksi, että se on kivaa.

Varo helppoa mielihyvää

Stressiin, joka alkaa jo lähennellä masennusta, liittyy mielihyvää tuottavien asioiden hidas kato. Stressaantuneen onkin lupa etsiä mielihyvää, asioita jotka tuottavat iloa ja rentoutumista.
Jyrki Korkeila terottaa kuitenkin, ettei mielihyvään ole oikotietä.

Nykyihmisen ympäristö tarjoaa runsaasti helppoa nautintoa ja viihtymistä: pikaruokaa, tv-ohjelmia ja -kanavia, alkoholia, shoppailua, nettiseksiä, tietokonepelejä ja loputonta ”hauskanpitoa” radioaaltojen hittivirrassa.

– Jos ei jaksa tehdä muuta kuin katsoa televisiota, silloin pitää tehdä jotain ihan muuta! Tiedän tämän itsestänikin, sillä oloni on aivan erilainen sen mukaan, katsonko tunnin televisiota tai pelaanko tunnin tyttäreni kanssa shakkia, Korkeila toteaa.

Korkeilan mukaan ihmistä rakentavaan mielihyvään kuuluu pienen kynnyksen ylittäminen, vaivannäkö. Valmiiksi pureskeltu viihdytys on usein petollisen tyydytyksen lähde eikä siksi toimi kunnolla stressinpurkajana.

Ehkä petollisin kaikista näennäisrentouttajista on alkoholi: se tuo varmasti ja nopeasti hyvän olon, mutta itse asiassa alkoholi stressaa elimistöä pahasti. Se muuan muassa nostaa verenpainetta ja häiritsee unta. Lisäksi reipas humala ”syö” aivoista mielialalle tärkeitä välittäjäaineita, kuten serotoniinia. Siksi olo on naukkailun jälkeen jopa entistäkin pahempi.

Kun pinna kiristyy

Helsingin yliopiston kansanterveystieteenlaitoksen professori Markku Koskenvuo osaisi selittää seikkaperäisesti koko stressaantumisen fysiologian. Sen, kuinka stressaantuneen ihmisen aivokuori aktivoituu ja yllyttää lisämunuaisen kuorikerroksen tuottamaan stressihormoneja. Stressaantunut käy adrenaliinilla, noradrenaliinilla ja kortisolilla. Samaan aikaan stressi vaimentaa muun muassa kilpirauhasen hormonituotantoa, vähentää insuliiniherkkyyttä ja järkyttää sukupuolihormonien tasapainoa.

Markku Koskenvuo ei väheksy stressin suoria elimistövaikutuksia, mutta hän on yhä vakuuttuneempi, että stressi suurin turmiollisuus toteutuu sen kautta, miten se saa ihmisen käyttäytymään.

Parisuhteen päättyminen on elämäntapahtuma, joka saa rasittavuusluetteloissa hyvin korkeat stressipisteet, eikä kirjailijan kuvaama reagointitapa tällaiseen kohtalon iskuun ole harvinainen.

Lamaantua vai havahtua?

Stressinsietokyky riippuu paljon synnynnäisestä temperamentista niin, että sama ärsyke, joka on yhdelle ahdistava lamauttaja, on toiseen vauhtia potkiva yllyke. Kasvuvuodet voivat vielä muokata aivoja stressaantumisen suuntaan.

– Todennäköisintä se on, jos lapsuudessa on ollut paljon turvattomuutta, väkivaltaa, hylkäämisiä ja perheen taloudellisia vaikeuksia, Markku Koskenvuo toteaa.

Hän sanoo myös, että stressaantumisen voi oppia. Tai pikemminkin:

– Jotain jää oppimatta eli oikeat tavat kohdata stressaavat tilanteet. Jos näkee uudelleen ja uudelleen vaikkapa äitinsä lievittävän stressiä syömällä, tapa voi tarttua.

– Stressin vaikutuksilta suojaa, jos ihminen ei vastoinkäymisen kohdatessaan muuta terveyskäyttäytymistään huonompaan suuntaan, Koskenvuo kiteyttää.

Ellei stressin aiheuttajaa voi vähitellen poistaa, rasittuneen olisi viisasta pitää erityisen tarkkaa kiinni unesta, terveellisestä ruokavaliosta ja kohtuullisesta liikunnasta. Mitä stressaavammat ajat, sitä vähemmän alkoholia, olisi myös fiksu päätös.

Kukaan ei kuitenkaan kestä stressiä loputtomiin, vaan sen perimmäisiin syihin pitää puuttua ennen uupumisvaihetta.

Lue lisää:
Stressi innostaa ja ahdistaa

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.