Seitsemäs juoksukilometri. Hengästyttää, sydän hakkaa ja tuntuu melkein pahalta. Tämäkin on stressiä - tosin hyvää sellaista. Miten hyvän ja pahan stressin erottaa toisistaan?

Ero juoksulenkin ja pakkotahtisen työpäivän aiheuttaman stressin välillä on se, että lenkkeilijä hallitsee stressiään. Jos rasitus kasvaa liian suureksi, hänen tarvitsee vain hidastaa vauhtiaan tai siirtyä kävelemään.

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta korostaa stressin siedossa hallinnan tunnetta.

Henkinen tai ruumiillinen ponnistelu ei ole ihmiselle pahasta, jos hän voi tarpeen tullessa hellittää ja levätä. Aikataulujen, kiireen ja vaatimusten maailmassa yhä harvempi voi tai osaa tehdä niin. Kun mieli ja elimistö eivät pääse välillä palautumaan, aikaansaamista ja itsensä ylittämistä ruokkiva hyvä stressi muuttuu kuluttavaksi, pahaksi stressiksi.

Stressi jaetaan usein hälytys-, sopeutumis- ja uupumisvaiheeseen. Moni elää alituista hälytys- ja sopeutumisvaihetta huomaamatta elimistön lähettämiä varoituksia ylikierroksista.

Enemmän kuin tunne

– Stressi ei ole vain tunne, tähdentää Jyrki Korkeila.

Se on myös mitattavia tapahtumia ihmisen hormoneissa, puolustusjärjestelmässä, verenpaineessa ja monissa muissa elintoiminnoissa. Pitkään jatkunut, hallitsematon stressi voi olla portti moniin terveysongelmiin.

– Esimerkiksi stressin raja masennukseen ja ahdistushäiriöön on hyvin liukuva. Stressi voi johtaa niihin, mutta yhtä hyvin se voi aiheuttaa ruumiillisia sairauksia ja ajaa ihmisen riippuvuus- tai  päihdeongelmiin, Jyrki Korkeila kertoo.

Aukotonta todistusaineistoa stressin ja jonkin yksittäisen taudin yhteyksistä on vähän. Moni lääketieteen asiantuntija pitää kuitenkin selviönä, että stressi ainakin altistaa sairauksille, ellei suorastaan aiheuta niitä. Stressi saattaa myös pahentaa taudin oireita ja hidastaa paranemista.

Jyrki Korkeilan käsitys on, että perintötekijät, elämäntavat ja yksilöllä jo olevat muut terveyden riskitekijät määrittävät, mikä kohta pettää ensimmäisenä stressin paineessa. Yhdellä ylittyy sydämen ja verenkiertoelimistön sietokyky ja hän saa infarktin. Toinen masentuu ja kolmas kehittää itselleen alkoholiongelman yrittäessään rentoutua viinan voimalla.

Keho ei valehtele

Stressiä ja masennusta mittaavat ”tarkistuslistat” näyttävät melko samanlaisilta. Tiloina niillä on kuitenkin suuri ero. Stressistä pääsee vielä pois kohtuudella ja kotikonsteillakin, masennuksesta on paljon vaikeampi nousta omin voimin.

Stressimielialojaan – lievää ahdistusta, kiukkua, alakuloa, tympäisyä ja kärsimättömyyttä – voi ehkä selitellä, mutta kehon kieli on pettämätöntä.

Stressi voi ilmetä pahoinvointina, vatsavaivoina, päänsärkynä, vapinana, väsymyksenä, liian korkeana verenpaineena, huimauksena ja unihäiriöinä. Stressi valvottaa ja lihottaa. Se saattaa tulla pintaan olona, joka tuntuisi enteilevän sairastumista flunssaan.

Muisti- ja keskittymishäiriöt sekä syyllisyydentunteet ovat nekin yleisiä stressin merkkejä, sillä stressi vaikuttaa suoraan aivoihin. Se karsii aivosolujen välisiä yhteyksiä, ja voi jatkuessaan muuttaa näkyvästi aivojen rakenteita. Muutokset johtuvat muun muassa stressihormoni kortisolista, joille osa aivojen soluista on herkkiä. Kortisoli pääsee tekemään tihutöitään, koska stressaantuneen aivoissa ei erity normaaleja määriä aivosoluja suojaavia ja elvyttäviä kasvutekijöitä

Ensiapu on lähellä

Jyrki Korkeila ehdottaa kahta yksinkertaista keinoa, joilla stressin hallinnan voi aloittaa. Toinen on sulkea tv ja jutella läheisten kanssa mieltä vaivaavista asioista. Toinen tehokas tapa stressinlaukaisuun on lähteä liikkumaan ja mieluiten ulos.

– Nämä ovat välittömiä keinoja, joita jokainen voi kokeilla heti. Stressille on ominaista että se reagoi hyvin sosiaaliseen tukeen, siksi on tärkeää puhua muiden kanssa silloin kun on raskasta.

Syvälle stressin kurimukseen joutunut ihminen tarvitsee kokonaan uusia taitoja. Hänen on opittava sanomaan ei kohtuuttomille vaatimuksille, niin ulkopuolelta tuleville kuin omilleenkin. Jyrki Korkeila muistuttaa, että pohjimmiltaan ein sanomisessa on kyse pettymyksen tuottamisesta, ja se on siksi niin vaikeaa.

Rasittuneen pitää myös oppia tuhlaamaan aikaa. Sressaantuneelle kun on ominaista, että hän ei osa enää hiljentää vauhtiaan vapaa-ajallakaan, vaan ohjelmoi sen täyteen menoa ja velvollisuuksia.

– Ihminen joutuu opettelemaan sohvaperunana olemista. Tai sitten hänen pitää tehdä jotain kivaa vain siksi, että se on kivaa.

Varo helppoa mielihyvää

Stressiin, joka alkaa jo lähennellä masennusta, liittyy mielihyvää tuottavien asioiden hidas kato. Stressaantuneen onkin lupa etsiä mielihyvää, asioita jotka tuottavat iloa ja rentoutumista.
Jyrki Korkeila terottaa kuitenkin, ettei mielihyvään ole oikotietä.

Nykyihmisen ympäristö tarjoaa runsaasti helppoa nautintoa ja viihtymistä: pikaruokaa, tv-ohjelmia ja -kanavia, alkoholia, shoppailua, nettiseksiä, tietokonepelejä ja loputonta ”hauskanpitoa” radioaaltojen hittivirrassa.

– Jos ei jaksa tehdä muuta kuin katsoa televisiota, silloin pitää tehdä jotain ihan muuta! Tiedän tämän itsestänikin, sillä oloni on aivan erilainen sen mukaan, katsonko tunnin televisiota tai pelaanko tunnin tyttäreni kanssa shakkia, Korkeila toteaa.

Korkeilan mukaan ihmistä rakentavaan mielihyvään kuuluu pienen kynnyksen ylittäminen, vaivannäkö. Valmiiksi pureskeltu viihdytys on usein petollisen tyydytyksen lähde eikä siksi toimi kunnolla stressinpurkajana.

Ehkä petollisin kaikista näennäisrentouttajista on alkoholi: se tuo varmasti ja nopeasti hyvän olon, mutta itse asiassa alkoholi stressaa elimistöä pahasti. Se muuan muassa nostaa verenpainetta ja häiritsee unta. Lisäksi reipas humala ”syö” aivoista mielialalle tärkeitä välittäjäaineita, kuten serotoniinia. Siksi olo on naukkailun jälkeen jopa entistäkin pahempi.

Kun pinna kiristyy

Helsingin yliopiston kansanterveystieteenlaitoksen professori Markku Koskenvuo osaisi selittää seikkaperäisesti koko stressaantumisen fysiologian. Sen, kuinka stressaantuneen ihmisen aivokuori aktivoituu ja yllyttää lisämunuaisen kuorikerroksen tuottamaan stressihormoneja. Stressaantunut käy adrenaliinilla, noradrenaliinilla ja kortisolilla. Samaan aikaan stressi vaimentaa muun muassa kilpirauhasen hormonituotantoa, vähentää insuliiniherkkyyttä ja järkyttää sukupuolihormonien tasapainoa.

Markku Koskenvuo ei väheksy stressin suoria elimistövaikutuksia, mutta hän on yhä vakuuttuneempi, että stressi suurin turmiollisuus toteutuu sen kautta, miten se saa ihmisen käyttäytymään.

Parisuhteen päättyminen on elämäntapahtuma, joka saa rasittavuusluetteloissa hyvin korkeat stressipisteet, eikä kirjailijan kuvaama reagointitapa tällaiseen kohtalon iskuun ole harvinainen.

Lamaantua vai havahtua?

Stressinsietokyky riippuu paljon synnynnäisestä temperamentista niin, että sama ärsyke, joka on yhdelle ahdistava lamauttaja, on toiseen vauhtia potkiva yllyke. Kasvuvuodet voivat vielä muokata aivoja stressaantumisen suuntaan.

– Todennäköisintä se on, jos lapsuudessa on ollut paljon turvattomuutta, väkivaltaa, hylkäämisiä ja perheen taloudellisia vaikeuksia, Markku Koskenvuo toteaa.

Hän sanoo myös, että stressaantumisen voi oppia. Tai pikemminkin:

– Jotain jää oppimatta eli oikeat tavat kohdata stressaavat tilanteet. Jos näkee uudelleen ja uudelleen vaikkapa äitinsä lievittävän stressiä syömällä, tapa voi tarttua.

– Stressin vaikutuksilta suojaa, jos ihminen ei vastoinkäymisen kohdatessaan muuta terveyskäyttäytymistään huonompaan suuntaan, Koskenvuo kiteyttää.

Ellei stressin aiheuttajaa voi vähitellen poistaa, rasittuneen olisi viisasta pitää erityisen tarkkaa kiinni unesta, terveellisestä ruokavaliosta ja kohtuullisesta liikunnasta. Mitä stressaavammat ajat, sitä vähemmän alkoholia, olisi myös fiksu päätös.

Kukaan ei kuitenkaan kestä stressiä loputtomiin, vaan sen perimmäisiin syihin pitää puuttua ennen uupumisvaihetta.

Lue lisää:
Stressi innostaa ja ahdistaa