Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias, perusterve nainen. Ongelmani on se, että jos asiat eivät mene kuten toivon, ärsyynnyn todella helposti. Esimerkiksi jos ehdottamastani asiasta kieltäydytään, kuten 'mentäisiinkö yhdessä huomenna uimaan', tai jos kanssani ei olla samaa mieltä. Se minua ei kuitenkaan häiritse, jos joku on eri mieltä kanssani vaikka turkistarhauksesta. Se on ok.

Syksyllä järjestin äitini ja tätini kanssa juhlia ja hermostuin, suutuin ja pahoitin mieleni monta kertaa, koska ehdottamani tarjoilut eivät kelvanneet eikä juhlia järjestetty, kuten olin toivonut.

Oma käytökseni harmittaa todella paljon. Olen miettinyt, johtuisiko se lapsuudesta, mutta lapsuuteni oli normaali enkä ollut mitenkään hemmoteltu. Miten voisin parantaa käytöstäni? "

Hannaliisa

Temperamenttierot näkyvät jo vastasyntyneenä ärsyyntyvyydessä. Kasvatuksen, kokemusten sekä yhteisön normien myötä käyttäytymisemme biologinen perusta sulautuu osaksi persoonallisuuttamme. Opimme sopeuttamaan tapamme toimia ja reagoida tilanteen ja läsnä olevien ihmisten mukaan. Näitä sosio-emotionaalisia taitoja kuka tahansa voi kehittää, jos niin haluaa.

Temperamentti tulee usein esiin yllätyksellisissä tilanteissa, joissa persoonamme tai yliminämme, ei ehdi sitä valvomaan. Tietyissä tilanteissa ärsyyntyminen on hyödyllistä, toisissa ei. Sinua ärsyttää erityisesti tilanteet, joissa toinen kieltäytyy kutsustasi tai ei tule mielestäsi samalle puolelle sinulle tärkeissä asioissa. Ikään kuin silloin olisi kyse siitä, kuka on "kukkulan kuningas" ja kuka tietyllä tavalla "häviää" leikin. Me aikuiset emme enää voi vedota synnynnäisiin taipumuksiimme vaan meillä tulisi olla kykyä muuttaa toimintatapojamme. Olet selvästi halukas muuttumaan, koska asia harmittaa sinua.

Psykoterapiassa ihmiset pohtivat usein lapsuuttaan ja kertovat sen olleen sinun tapaasi normaali. Usein näin onkin, jos lapsuuteen ei liity heitteillejättöjä, väkivaltaa tai muuta turvattomuutta. Silti esimerkiksi vanhempien stressaantuneisuus, poissaolot, voimakastahtoisuus ja tiukat kasvatussäännöt saavat lapset käyttäytymään niin, että vanhemmat pysyvät tyytyväisinä.

Aikuisuudessa nämä opitut tavat eivät enää olekaan hyödyllisiä. Jos lapsi on aina joutunut antamaan periksi tai on saanut aina tahtonsa läpi, hänelle voi olla vaikeaa toimia joustavasti tällaisissa tilanteissa aikuisena. Ehkä sinä olet kuljettanut tiedostamattomasti jotain tällaisia toimintamalleja mukanasi?

Omaa ärsyyntyvyyttä eli tunteiden säätelyä voi kehittää. Tietoa löytyy netistä (esim. mielenterveystalo.fi). Varsinaisia ohjelmia ei kuitenkaan juuri ole suomeksi vaan niitä pitää etsiä anger management -nimellä englanniksi. Nämä ohjelmat sisältävät hengitys- ja tietoisuustaitoharjoituksia, joilla voi laskea omaa vireystilaansa. Silloin ei hermostu niin helposti.

Lempielokuvani Entäs Bob? (USA 1991) kertoo siitä, kuinka terapeutti joutuu itse harjoittelemaan vihanhallintaa takertuvan asiakkaansa vuoksi. Pitkät hermot ADHD-poikansa toilailuille taas on äidillä elokuvassa Mommy (Kanada 2014). Pixarin animaatiossa Inside Out - mielen sopukoissa (USA 2015) viha on yksi päähenkilön komentokeskuksen tunteista. Ilman sitä emme tule toimeen, sillä välillä on hyvä panna vastaan.

 

Näin eteenpäin

  • Harjoittele erilaisia rauhoittumistekniikoita etukäteen.
  • Listaa tilanteet, joissa ärsyynnyt helposti: miten käyttäydyt, ajattelet ja tunnet niissä.
  • Kuvittele meneväsi näihin tilanteisiin. Yritä hermostua ja sitten rauhoittua harjoittelemillasi tekniikoilla.
  • Tee harjoituksia etenkin ennen hankalaan tilanteeseen menoa.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.