Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias, perusterve nainen. Ongelmani on se, että jos asiat eivät mene kuten toivon, ärsyynnyn todella helposti. Esimerkiksi jos ehdottamastani asiasta kieltäydytään, kuten 'mentäisiinkö yhdessä huomenna uimaan', tai jos kanssani ei olla samaa mieltä. Se minua ei kuitenkaan häiritse, jos joku on eri mieltä kanssani vaikka turkistarhauksesta. Se on ok.

Syksyllä järjestin äitini ja tätini kanssa juhlia ja hermostuin, suutuin ja pahoitin mieleni monta kertaa, koska ehdottamani tarjoilut eivät kelvanneet eikä juhlia järjestetty, kuten olin toivonut.

Oma käytökseni harmittaa todella paljon. Olen miettinyt, johtuisiko se lapsuudesta, mutta lapsuuteni oli normaali enkä ollut mitenkään hemmoteltu. Miten voisin parantaa käytöstäni? "

Hannaliisa

Temperamenttierot näkyvät jo vastasyntyneenä ärsyyntyvyydessä. Kasvatuksen, kokemusten sekä yhteisön normien myötä käyttäytymisemme biologinen perusta sulautuu osaksi persoonallisuuttamme. Opimme sopeuttamaan tapamme toimia ja reagoida tilanteen ja läsnä olevien ihmisten mukaan. Näitä sosio-emotionaalisia taitoja kuka tahansa voi kehittää, jos niin haluaa.

Temperamentti tulee usein esiin yllätyksellisissä tilanteissa, joissa persoonamme tai yliminämme, ei ehdi sitä valvomaan. Tietyissä tilanteissa ärsyyntyminen on hyödyllistä, toisissa ei. Sinua ärsyttää erityisesti tilanteet, joissa toinen kieltäytyy kutsustasi tai ei tule mielestäsi samalle puolelle sinulle tärkeissä asioissa. Ikään kuin silloin olisi kyse siitä, kuka on "kukkulan kuningas" ja kuka tietyllä tavalla "häviää" leikin. Me aikuiset emme enää voi vedota synnynnäisiin taipumuksiimme vaan meillä tulisi olla kykyä muuttaa toimintatapojamme. Olet selvästi halukas muuttumaan, koska asia harmittaa sinua.

Psykoterapiassa ihmiset pohtivat usein lapsuuttaan ja kertovat sen olleen sinun tapaasi normaali. Usein näin onkin, jos lapsuuteen ei liity heitteillejättöjä, väkivaltaa tai muuta turvattomuutta. Silti esimerkiksi vanhempien stressaantuneisuus, poissaolot, voimakastahtoisuus ja tiukat kasvatussäännöt saavat lapset käyttäytymään niin, että vanhemmat pysyvät tyytyväisinä.

Aikuisuudessa nämä opitut tavat eivät enää olekaan hyödyllisiä. Jos lapsi on aina joutunut antamaan periksi tai on saanut aina tahtonsa läpi, hänelle voi olla vaikeaa toimia joustavasti tällaisissa tilanteissa aikuisena. Ehkä sinä olet kuljettanut tiedostamattomasti jotain tällaisia toimintamalleja mukanasi?

Omaa ärsyyntyvyyttä eli tunteiden säätelyä voi kehittää. Tietoa löytyy netistä (esim. mielenterveystalo.fi). Varsinaisia ohjelmia ei kuitenkaan juuri ole suomeksi vaan niitä pitää etsiä anger management -nimellä englanniksi. Nämä ohjelmat sisältävät hengitys- ja tietoisuustaitoharjoituksia, joilla voi laskea omaa vireystilaansa. Silloin ei hermostu niin helposti.

Lempielokuvani Entäs Bob? (USA 1991) kertoo siitä, kuinka terapeutti joutuu itse harjoittelemaan vihanhallintaa takertuvan asiakkaansa vuoksi. Pitkät hermot ADHD-poikansa toilailuille taas on äidillä elokuvassa Mommy (Kanada 2014). Pixarin animaatiossa Inside Out - mielen sopukoissa (USA 2015) viha on yksi päähenkilön komentokeskuksen tunteista. Ilman sitä emme tule toimeen, sillä välillä on hyvä panna vastaan.

 

Näin eteenpäin

  • Harjoittele erilaisia rauhoittumistekniikoita etukäteen.
  • Listaa tilanteet, joissa ärsyynnyt helposti: miten käyttäydyt, ajattelet ja tunnet niissä.
  • Kuvittele meneväsi näihin tilanteisiin. Yritä hermostua ja sitten rauhoittua harjoittelemillasi tekniikoilla.
  • Tee harjoituksia etenkin ennen hankalaan tilanteeseen menoa.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.