Olen keski-ikäinen normaalipainoinen nainen. Kolesteroliarvoni oli vuosi sitten 6,5, puoli vuotta sitten 6,1 ja nyt taas 6,5. Olen tosissani yrittänyt tervehdyttää vereni rasva-arvoja: olen liikkunut paljon, siirtynyt vähärasvaisen ruokaan ja syönyt paljon vihanneksia. Suvussani on jonkin verran sepelvaltimotautia, mutta molemmat vanhempani elivät yli 80-vuotiaiksi.

Dosentti Ursula Schwab Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemuksen laitoksesta korostaa, että ruoassa rasva on kahdessa eri muodossa. Kova rasva eli paljon tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä eläinperäinen rasva on kolesterolille haitallista. Toisaalta pehmeä rasva eli kasvikunnan öljyt, joissa on paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, on veren kolesterolin kannalta edullista.

Usein näkee tilanteita, joissa rasvaa vältellessä vähennetäänkin lähes kokonaan hyvät pehmeät rasvat. Vaikka rasvan määrä näin on vähentynyt, pehmeiden rasvojen vähyyden vuoksi muutos ei ole ollut kolesterolin kannalta hyödyllinen. Tehokasta on nimenomaan vähentää kovaa rasvaa. Se on siis pääasiassa eläinperäistä ja tuoteselosteissa sen löytää kohdasta ”tyydyttyneet rasvahapot". Usein on hyödyllistä samalla lisätä pehmeän rasvan osuutta eli kovaa rasvaa korvataan pehmeällä. Pehmeä rasva merkitään tuoteselosteisiin nimellä ”tyydyttymättömät rasvahapot”. Kysyjän on siis syytä tarkistaa, millaista rasvaa hän on vähentänyt ruokavaliostaan. Jos pehmeän rasvan määrä on selvästi pudonnut, sen lisääminen voi laskea kolesteroliarvoa.

Vielä yksi asia ovat ravinnon kuidut, jotka myös vaikuttavat kolesteroliin edullisesti. Sen vuoksi on syytä vielä tarkistaa, onko ruoassa kokojyväviljasta tehtyjä tuotteita ja kasviksia, joista kuituja saa.

Kysyjän tilanne kuitenkin kuvastaa sitä, miten erilaisia me ihmiset olemme myös kolesteroliarvon suhteen. Joillakin on sellaiset perintötekijät, että kolesteroliarvo on matala huolimatta epäterveellisestä ruoasta. Toisilla arvo on koholla, vaikka kuinka noudattaa vähärasvaista ruokavaliota. Kysyjä kuulunee tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Kolesterolitaso on yleensä aika vakaa. En osaa sanoa, mistä välillä todettu matalampi arvo johtuu: onko syynä laboratorion epätarkkuus vai todellinen muutos? Joka tapauksessa näyttää siltä, että arvo on jatkuvasti tuolla 6,5 tietämillä. On täysin mahdollista, että sitä ei sieltä merkittävästi alemmaksi saa, vaikka kuinka tiukentaisi dieettiä.

Mitä tällaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Ensin on syytä tarkastella, millainen kokonaisriski on sairastua verisuonitautiin. Kokonaisriski tarkoittaa sepelvaltimotaudin riskiä tulevina vuosina, mihin vaikuttavat muutkin asiat kuin veren kolesteroli. Näitä muita ovat monelle tutut kohonnut verenpaine, tupakointi ja aikuistyypin (tyypin 2) diabetes. Vielä riskiin vaikuttavat ylipaino, perinnöllinen alttius ja luonnollisesti ikä: mitä enemmän vuosia, sitä enemmän sydäntauteja.

Kysyjä lienee iältään jossain viidenkympin tienoissa, ilmeisesti terve ja verenpaine kohdallaan. Perinnöllistä taipumusta sepelvaltimotautiin tuskin liiemmin on, kun vanhemmat ovat eläneet vanhoiksi. Kolesteroli on ilmeisesti kysyjän ainoa merkittävä verisuonitautien riskitekijä.

Riskitaulukon mukaan 50-vuotiaan naisen, jonka kolesteroli on 6,5 mmol/l mutta jolla ei ole muita riskitekijöitä, mahdollisuus sairastua sepelvaltimotautiin seuraavan kymmenen vuoden aikana on 5–10 prosenttia. Tällainen riski luokitellaan melko pieneksi. Kolesterolin alentaminen tasolle 4 mmol/l vähentäisi riskiä alle 5 prosentin, jollainen riski luokitellaan pieneksi.

Tulisiko kysyjän käyttää kolesterolia alentavia statiinilääkkeitä? Tähän ei lääketiede voi antaa selvää vastausta, vaan ratkaisuun vaikuttaa kysyjän oma mielipide. Lääkkeen käyttö vähentäisi riskiä, mutta se on muutenkin melko pieni. Toisaalta lääkkeellä vähentynyt riski ei merkitse, että on täysin suojassa sairaudelta.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Miksi kolesteroli ei laske?

Miksi kolesteroli ei laske Etkö tiedä että kolesteroli on ihmisen monille toiminnoille erittäin tärkeää "tavaraa" vaikka vanhakantainen mielipide onkin päinvastainen, nythän se onneksi on jo melkein pannaan julistettua tietoa eräin poikkeuksin. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä ei kolesterolin korkeudesta yleensä ole haittaa,päonvastoin korkeankolesterolin sanotaan pidentävän ikää kuin taas liian matala korreloi päinvastoin eli lyhentää jäljellä olevaa elämää.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.