Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kukapa ei olisi joskus kärsinyt huimauksesta. Syy pitää selvittää, sillä joskus se on vakavan sairauden oire.

Huone pyörii hurjasti ympäri. Kuin maa vajoaisi jalkojen alla, olo on kuin pumpulissa ja unessa. Monelle keinuttava tunne on tuttu myös risteilyltä palaamisen jälkeen. Vaikka kävelee jo kovalla maalla, välillä keinuttaa kuin olisi yhä keskellä merenkäyntiä.

– Harmiton, hyvänlaatuinen huimaus voi olla todella voimakasta, ja siihen saattaa liittyä kuvotuksen tunnetta ja oksentelua, kuvailee korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Riina Niemensivu.

Huimausta kokeva ei voi luottaa tasapainoonsa. Olo on hutera, keinuttava tai kaatava.

– Korvaperäinen huimaus on useimmiten luonteeltaan kiertävää. Tuntuu kuin olisi karusellissä, Niemensivu sanoo.

Lääkäri näkee jo kävelystä

Huimausdiagnoosi perustuu potilaan oman kertomukseen, lääkärin haastatteluun ja tutkimuksiin. Koneellisia tutkimuksia, kuten pään magneettikuvauksia, tarvitaan vain harvoin.

Lääkäri tarkkailee huimauksesta kärsivän tasapainoa ja kävelyä jo silloin, kun tämä astuu vastaanottohuoneeseen.

Marssikokeessa tutkittava askeltaa tilavalla paikalla silmät kiinni. Päännykäisytestissä päätä nykäistään nopeasti sivulle ja katsotaan, pysyykö tutkittavan katse tutkijaan kohdistuneena.

Lääkäri tutkii huimauspotilaan korvat, nenän ja kurkun, sillä joskus esimerkiksi korvatulehdus tai liimakorva voivat aiheuttaa huimausta.

Tasapainokivet väärässä paikassa

Tasapainon kannalta keskeinen osa on sisäkorvalla, jossa tasapainoelin sijaitsee. Kummassakin sisäkorvassa on kolme kaarikäytävää, joiden pääte-elimissä on aistinkarvasoluja. Ne aktivoituvat kiertoliikkeestä ja pään kallistuksesta. Lisäksi sisäkorvassa on pyöreä ja soikea rakkula, joiden avulla ihminen aistii painovoiman muutoksia ja kiihtyvyyttä.

Tasapainoelimessä on myös pieniä kalsiumkiteitä, ”tasapainokiviä”, jotka aktivoivat aistinsoluja ja antavat tietoa pään liikkeistä. Joskus ne lähtevät harhailemaan sisäkorvan kaarikäytäviin, ja silloin aistinsolut saavat väärää tietoa kehon liikkeistä.

Tunne on ikävä – pelottavakin.

– Huimaus saattaa johtaa ojasta allikkoon, jos ihminen alkaa pelätä liikkumista. Tällöin tasapaino ja lihasvoima heikkenevät, mikä saattaa johtaa jopa kaatumiseen. Jos liikkuminen pelottaa, voi kysyä fysioterapeuttia myös kotikäynnille, kertoo fysioterapeutti Anne Pekkola.

Suolan vähentäminen kannattaa

Yksi hyvänlaatuista korvaperäistä huimausta aiheuttava sairaus on Menieren tauti, joka voi iskeä missä iässä tahansa. Taudille on huimauksen lisäksi ominaista kohtauksellinen pahoinvointi ja oksentelu, johon liittyy korvan huminaa, lukkoisuutta ja kuulon heikentymistä. Potilaille tehdään aivojen magneettikuvaus, jolla varmistetaan, ettei oireiden taustalla ole mitään muuta, esimerkiksi kuulo-tasapainohermon hyvänlaatuista kasvainta.

– Sairauden tunnistamiseen voi mennä parikin vuotta, sillä ensin voi olla pelkkää korvaoireilua ja vasta myöhemmin kuulonalenemaa tai huimausta tai toisinpäin, Riina Niemensivu sanoo.

Pahoinvointia voidaan lievittää lääkkeillä, ja jotkut saavat apua sisäkorvan verenkiertoa vilkastuttavasta lääkityksestä, mutta tärkeimmässä roolissa ovat terveelliset elämäntavat: vähäsuolainen ruokavalio, liikunta, riittävä yöuni ja rentoutuminen.

Vähäsuolainen ruoka vähentää natriumia myös sisäkorvan nesteestä, lievittää lukkoisuutta ja paineen tunnetta. Absoluuttista suolattomuutta ei tavoitella, sillä elimistö tarvitsee myös natriumia. Riittää, että vähentää näkyvän suolan määrää.

Joskus Menieren tautia sairastavat alkavat välttää liikkumista kohtausten pelossa. Lihasvoima ja tasapaino heikkenevät, mikä pahentaa huimausta.

– Surullisinta on, jos elämä alkaa pyöriä sairauden ympärillä. Kohtaus voi toki tulla, mutta toisaalta ei meistä kukaan tiedä, mitä voi sattua, kun poistuu kotoa, Riina Niemensivu sanoo.

Lisäoireet paha merkki

Huimaus kulkee käsikkäin monen ongelman kanssa, ja monen lääkkeen sivuvaikutus on keinuttava tai sivulle kaatava huimaus. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa verenpainelääkkeet, psyykenlääkkeet, osa syövän hoidossa käytettävistä solunsalpaajista sekä osa sisäkorvalle myrkyllisistä antibiooteista, joita joudutaan käyttämään henkeä uhkaavissa verenmyrkytyksissä.

Pahimmassa tapauksessa huimaus on merkki aivoverenkiertohäiriöstä, kuten aivoverisuonen tukoksesta tai aivoverenvuodosta.

– Silloin huimaukseen liittyy kuitenkin muitakin oireita, kuten puhevaikeuksia, tuntopuutoksia tai tajunnantilan häiriötä. Myös pelätyissä aivokasvaimissa on huimauksen lisäksi muita oireita, sanoo Niemensivu.

Asiantuntijat: Riina Niemensivu, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi, Helsingin Kirurgisen sairaalan korvaklinikka. Anne Pekkola, fysioterapeutti, Fysios Oy.

MIKÄ HUIMAA?

  • Hyvänlaatuinen asentohuimaus.
  • Migreeni ja jännityspäänsärky
  • Korvatulehdukset
  • Jännitysniska
  • Paniikkihäiriö ja muut jännitystilat
  • Raudanpuuteanemia
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • Menieren tauti, sisäkorvan sairaus
  • Lääkkeet, erityisesti verenpainetta alentavat lääkkeet, jotkut solusalpaajat ja psyykenlääkkeet
  • Tasapainohermon tulehdus eli vestibulaarineuroniitti
  • Neurologiset sairaudet, kuten Parkinsonin tauti tai epilepsia
  • Sydämen rytmihäiriöt
  • Aivoverenkiertohäiriöt