Kun talo sairastuu, myös ihminen voi huonosti. On jatkuvaa nuhaa, poskiontelotulehduksia, yskää, astmaa. Lääkäri ei hometautia paranna, siihen tarvitaan remontti tai muutto.

Rakennusten kosteus- ja homevaurioihin havahduttiin Suomessa parikymmentä vuotta sitten. Nykyisin ollaan kokolailla yksimielisiä siitä, että rakennusten homevauriot ovat terveysongelma, jota ei voi lakaista maton alle. Ongelmana on kuitenkin yhä se, että homeista tiedetään liian vähän.

– Meillä ei vieläkään ole lääketieteessä välineitä, joilla voitaisiin todeta, että potilaan oireet johtuvat varmasti kosteusvauriomikrobeista, sanoo professori Kari Reijula Työterveyslaitoksesta.

Kun potilaalla epäillään sairautta, joka johtuu sisäilman mikrobeista – kuten homeista – lääkärin työkalut ovat vähissä.

– Lääkärillä ei ole käytössään muuta kuin potilaan kertomus ja normaalit kliiniset tutkimukset, joilla hän voi tutkia potilaan silmät, keuhkot, ihon ja nenän limakalvot. Mitään testiä, laboratoriokoetta tai mittaria ei ole, jolla voisi vahvistaa, että tämä ihminen sairastaa juuri kosteus- ja homealtistuksesta johtuvia sairauksia, Reijula osoittaa puuttuvan lenkin.

Arvailua altistuksesta

Lääkäri voi tutkia potilaan verestä homeiden vasta-aineita, mutta tutkimus kertoo vain sen, että ihminen on joskus elämässä varrella altistunut homeille. Niin käy jokaiselle esimerkiksi syksyisessä metsässä tai kun korjaa vanhaa varastoa kesämökillä.

Lääkäri voi vielä tehdä potilaalleen nenän tai keuhkoputkien limakalvojen huuhtelun selvittääkseen, onko limakalvoilla tulehdussoluja. Tutkimus paljastaa ne mutta ei kerro, mistä ja miksi tulehdussolut ovat limakalvoille ilmaantuneet.

Entä niin sanotut altistuskokeet?

– Teemme niitä Työterveyslaitoksessa muun muassa niin, että potilas altistetaan homeuutteelle. Uutetta laitetaan tutkittavan nenän limakalvoille tai hän hengittää niitä keuhkoputkiin. Sitten seurataan potilaan reagoimista, Reijula kertoo.

Hometestiuutteita on kuitenkin olemassa vain muutamasta kosteusvauriomikrobista. Jos potilas ei reagoi niille, tulos ei tarkoita sitä, ettei hän voisi reagoida jollekin muulle mikrobille, jota on hänen työpaikkansa ilmassa, mutta josta ei ole testiuutetta.

Ykköshoito on remontti

Melko varmana merkkinä homeärsytyksestä voi pitää sitä, että ihmisen oireet loppuvat, kun hän on poissa rakennuksesta, jossa hän on oireensa saanut. Ja vastaavasti, oireet ilmaantuvat uudelleen, kun hän palaa epäiltyyn rakennukseen.

Kun altistuminen kosteusvauriomikrobeille on todennäköinen, ensimmäinen hoito on lopettaa altistus. Käytännössä se merkitsee kosteusremonttia asunnossa tai työpaikalla.

– Lääkärin reseptillä nämä vaivat eivät parane! Siihen tarvitaan yhteistyötä muun muassa rakennusalan asiantuntijoiden kanssa.

Valtaosalla tarinoista on onnellinen loppu: korjaukset tehdään ja oireet loppuvat.

– Paljon hyvää on tapahtunut: On myönnetty ja korjattu rakennusvirheitä, talotekniikka on edistynyt ja materiaalituottajat ovat oivaltaneet vastuunsa. Ja sadat elleivät tuhannet ihmiset saavat asiallista apua oireisiinsa työterveys- ja perusterveydenhuollossa. Mutta parannettavaa riittää, sitä ei voi kiistää, Kari Reijula toteaa.

Vaivat ovat tosia

Homesairaat eivät teeskentele tai keksi oireitaan, tietää ylilääkäri Tuula Putus. Potilaan terveysongelmia ei pyyhi pois se, että lääketiede ei pysty aina osoittamaan, mikä home, sädesieni, hiiva tai muu sisäilman pilaaja on oireet aiheuttanut.

Vettä on väärässä paikassa noin puolessa suomalaisista rakennuksista. Näistä kosteusvaurioisista rakennuksista taas noin 20 prosenttia on niin sanottuja hometaloja. Hometalossa kosteus on saanut muhia niin kauan, että home on päässyt pilaamaan rakennuksen pahasti.

Kun vesi tihkuu, tiivistyy tai lorisee rakennuksessa väärään paikkaan, esimerkiksi betoniperustuksiin tai seinävilloihin, ne alkavat ennen pitkää kasvaa hometta ja sieniä. Pienikin toistuva kosteus riittää.

– Homeiden joukossa on niin vähällä vedellä toimeen tulevia lajeja, että varmasti kasvaa!

Käheydestä vapinaan

Hometta kasvattavassa rakennuksessa asuvat tai työskentelevät ihmiset altistuvat paitsi rakenteiden mikrobeille, myös niiden itiöille tai kuolleiden mikrobeiden osasille. Ilmaa pilaavat lisäksi mikrobien haihtuvat aineenvaihduntatuotteet ja homemyrkyt.

Altistunut ihminen saattaa selvitä ärsytysoireilla: nuhalla tai kurkun käheydellä. Pahimmillaan altistus voi aiheuttaa vakavia oireita ja outoja tautitiloja, joiden syytä tavanomaiset tutkimukset eivät löydä. Homealtistus saattaa myös johtaa astmaan, ja pieni osa, noin 5 prosenttia altistuneista, herkistyy lopuksi ikää homeille.

– Joskus potilaat ovat kertoneet niin uskomattomista oireista, ettei maallikko voi keksiä niistä omasta päästään. Oireet ovat kuitenkin tosia, ja eläinkokeissa olemme voineet toistaa niitä, Putus kertoo.

MIksi kaikki eivät sairastu?

Yksi suurimpia homeongelman kysymysmerkkejä on se, että kaikki altistuneet eivät sairastu. Samassa rakennuksessa saattaa olla ihmisiä, joista yhden homepiina alkaa jo ovella, kun toinen on huolettoman hyvävointinen.

– Kaikki eivät sairastu, mutta kuka tahansa voi sairastua, toteaa Tuula Putus.

Hän epäilee vahvasti, että homeet ovat hengityselinsairausepidemian taustalla laajemmin kuin vielä käsitetään. Putus myös kysyy, mistä oikeastaan johtuvat päiväkotilasten räkätauti- ja korvatulehduskierteet.

– Usein auttaa jo se, että oireileva ihminen siirretään toiseen rakennukseen, jolloin oireilu katoaa tai ainakin lievittyy. Aina ei tarvitsekaan tietää, mikä mikrobi vaivat aiheuttaa. Useimmiten väistöliike auttaa paremmin kuin lääkkeet.

HOMEALTISTUS AIHEUTTAA:

ärsytysoireita

  • silmien kirvelyä, nenän tukkoisuutta, kurkun käheyttä, päänsärkyä, kutinaa
  • hyvälaatuisia, oireet loppuvat kun altistus loppuu.


infektiosairauksia

  • usein toistuvia, huonosti paranevia flunssia ja poskionteloiden, välikorva- ja keuhkoputkitulehduksia
  • vaivat yleensä häviävät, kun altistus loppuu


allergiasairauksia


myrkytysoireita

  • johtuvat homeiden ja sieni-itiöiden erittämistä myrkyllisistä aineista
  • huonoimmin tunnettu ja kiistelty oirejoukko, mutta terveydelle vaarallisia homeita ja sieniä on todennäköisesti paljon
  • oireet ovat muun muassa vapinaa, lihasten nykimisiä, ihottumaa, niveloireita, nenäverenvuotoa, veriripulia, sydänoireita ja muistiongelmia
  • oireiden pysyvyydestä ei olla yhtä mieltä: osa ehkä peruuttamattomia, osa lievenee tai häviää kun altistus loppuu
Vierailija

Hometalo tarvitsee remontin

Edellisessä työpaikassani epäillään olleen hometta. Samassa rakennuksessa olleet muut työpisteet laitettiin käyttökieltoon sisäilmaongelmien takia, mutta tämä 1 työpiste sai jatkaa. Home oli kuulemma pysähtynyt työpaikkamme ja käyttökieltoon asetettujen tilojen väliseen seinään. Työpaikassamme muutama ihminen otti yhteyttä työsuojeluun ja rakennustarkastukseen. Kohtelu oli epäasiallista, ongelma oli kuulemma vain "naisten korvien välissä" ja "akkojen hysteriaa". Monet työntekijät oireilivat...
Lue kommentti
ei sairastelua enää

Hometalo tarvitsee remontin

Pelkästään home ei aiheuta vastaavanlaisia oireita vaan myös kotona tapahtuva remontti jolle herkät ihmiset saattavat sairastua. Itselläni on juuri meneillään kotona keittiöremontti jota tehty jo reilut puoli vuotta hiljalleen mikä ei sinänsä ole hyvä asia sillä uusia kemikaaleja käsitellään jatkuvasti ja niistä tulevat päästöt aiheuttavat herkille ihmisille oireita. Alun perin meille tulleissa uusien keittiökaappien ovissa oli hyvin vahva kemikaalin haju ( maalattu MDF-levy ) joissa oli jokin...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti