Ennemmin tai myöhemmin sen kokee lähes jokainen. Näkökentässä alkaa leijailla epämääräisiä harmaita varjokuvioita ja reunoilla saattaa välähdellä kirkkaita salamoita.

Kyse ei ole alkavasta päänsärystä, vaikka oireet saatetaan tulkita migreeniin liittyviksi näköhäiriöiksi. Silmissä välähtelee, koska silmämunan sisällä oleva lasiainen irtoaa verkkokalvosta.

Lähes jokainen kohtaa tämän hämmentävän, jopa pelkoa aiheuttavan kokemuksen ikääntyessään. Syynä on se, että lasiaisen koostumus muuttuu vanhetessa.

Useimmilla vaaratonta

Lasiainen on tärkeä osa silmän rakennetta. Se täyttää silmämunan, tukee linssiä ja sarveiskalvoa sekä varmistaa valon heijastumattoman kulun linssin ja silmän pohjassa olevan verkkokalvon välillä. Lasiainen on hyytelöä, josta 99 prosenttia on vettä, loput hyaluronihapon ja kollageenisäikeitä.

Ikävuosien karttuessa vesi ei säily täydellisessä hyytelömuodossa, vaan sitä tihkuu erillisiksi pieniksi saostumiksi. Ne nähdään hentoina liikkuvina kuvioina. Moni kuvaa niitä sammakonkuduksi tai hyönteisiksi.

Koska lasiainen on kiinni verkkokalvossa, irrotessaan se nykäisee kalvoa. Ihminen aistii tämän välähtelynä. Tiukimmin lasiainen on kiinni verkkokalvon reunoilla, joten myös välähtely on voimakkainta näkökentän äärilaidalla.

Lasiainen irtoaa keskimäärin kuusikymmenvuotiailla ja likinäköisillä hieman nuorempana kuin kaukonäköisillä. Ilmiö on pelottava mutta yleensä vaaraton. Tilanne silmässä korjaantuu vähitellen, ja myös silmissä leijailevat hyttyset ja salamat häviävät lähes poikkeuksetta muutamassa viikossa.

Lääkäriin kuitenkin

Kysymyksessä on normaali ikääntymiseen liittyvä prosessi, mutta muutamalla prosentilla tilanne silmässä ei korjaannu itsestään vaan johtaa verkkokalvon repeämään. Jos sitä ei hoideta, verkkokalvo voi irrota kokonaan ja johtaa sokeutumiseen.

– Silmänpohjat tulisi tutkia viikon sisällä välähtelyn alkamisesta, painottaa silmätautien erikoislääkäri Mikko Tuominen.

– Näin pääsemme hoitamaan mahdollisen repeämän helposti pelkällä laseroinnilla, eikä raskaampaa kirurgiaa, kuten silmän taka-osan leikkauksia tarvita.

Laserointi on nopea polikliininen toimenpide. Silmään tehdään repeämän ympärille polttoarpia eli "hitsataan" verkkokalvo kiinni ja estetään näin irtauman kehittyminen.

Tuominen kertoo, että laserointi ei vaikuta näkökykyyn. Sen sijaan jos verkkokalvo ehtii irrota, joudutaan leikkaamaan ja leikkaus muuttaa silmän rakennetta ja taiton voimakkuutta. Usein se myös kiihdyttää näköä haittaavan harmaakaihin kehittymistä.

– Aikaisella diagnoosilla on hyvän lopputuloksen kannalta erittäin suuri merkitys, korostaa Tuominen.

Asiantuntija silmätautien erikoislääkäri Mikko Tuominen, Lahti

Lue lisää
Miten verkkokalvon rappeuma hoidetaan?

 

”Ilotulitus omassa päässä”

– Lievästi likinäköisenä sain kokea lasiaisen irtaantumisen tavanomaista nuorempana: viime vuoden marraskuussa. Kuin juhlan kunniaksi juuri 56-vuotispäiväni aamuna näkökenttäni reunoille ilmestyi ”ilotulitus”, tämän jutun kirjoittanut toimittaja Timothy Braithwaite kertoo.

Ensi vaiheessa välähdykset muistuttivat kameroiden sokaisevan kirkkaita salamavaloja, laantuakseen kohta kuin loppukesän elosalamoiksi. Hänen huojennukseksen tuo hämmentävä, jopa pelottava esitys kuitenkin päättyi parissa tunnissa.

Mutta sitten tilalle tuli näköä haittaavia ’hyönteisiä’, outoja mustia pilkkuja kierteli siellä täällä näkökentässä.

– Olin noina aikoina kirjoittanut paljon ja rasittanut silmiäni. Ajattelin levon auttavan.
Seuranneina kolmena päivänä oireet toistuivat muutaman kerran, joskin huomattavasti lievempinä. Neljäntenä päivänä tilanne taas paheni, joten hän lähti Lahden kaupunginsairaalaan, jossa tosin ei ollut silmälääkärin palveluja. Niinpä yleislääkäri passitti keskussairaalan silmäklinikalle: oireet viittasivat vakavaan, jopa sokeuttavaan verkkokalvon repeämiseen.

– Nätisti ovat irronneet, totesi silmänpohjiani koneellaan tiiraileva silmälääkäri ja samaan hengenvetoon täsmensi:

– Siis lasiaiset.  

– Ikävät silmäoireeni katosivat oitis, Braithwaite kertoo helpotuksestaan.