Kipu selästä vai sydämestä?

Olen 42-vuotias nainen, urheillut ikäni ja pelannut jopa ammattilaisena lentopalloa. Selän kanssa oli pelatessakin ongelmia. Nyt olen lopettanut
aktiiviurheilun mutta liikun kuitenkin joka päivä työn puolesta ja selkä on tosi huonossa kunnossa. Oireet ovat pistelyä joka puolella kehoa, rintaa pistelee yölläkin, päätä pistelee ja välillä kädetkin puutuvat. Oireet ovat kamalat koko ajan. En ole käynyt magneettikuvissa enkä röntgenissä. Tulevatko oireeni tukirangasta vai onko sydämessäni jotain häikkää? Olen huolissani terveydestäni, sillä joka päivä on kipua jossakin.

Usein ajatellaan, että kaikki rinnassa tuntuva kipu tai epämukavuus on sydämestä kotoisin. Kysyjä on oikeilla jäljillä kyseenalaistaessaan sydämen roolin ainoana elimenä, joka aiheuttaa tuntemuksia rinnassa. Selkärangasta peräisin olevat rinta­kivut ovat yleisiä varsinkin varttuneella väellä samoin kuin niillä, joilla on paljon muitakin tukikudosvaivoja.

Jos rintakivun syy on sydämessä, sen tavallisin aiheuttaja on sepel­valtimotauti. Kun vaivat toistuvat, puhutaan angina pectoris -oireesta. Sille on ominaista rasituksessa alkava rintakipu, joka häviää yleensä muutamassa minuutissa rasituksen tauottua. Oire toistuu samassa kuormitusvaiheessa, joskin esimerkiksi kylmä ilma tai vastatuuli voivat laukaista kivun kevyemmässäkin rasituksessa.

Sepelvaltimotaudista aiheutuu rintakipuja levossa yleensä vain, jos tauti on vaikea: silloin se ei juuri salli liikkumista ilman että rintaa puristaa. Joskus myös akuutti sepelvaltimokohtaus iskee yllättäen levossa.

Kysyjän kuvaama oireisto, eli päässä, rinnassa ja koko kehossa tuntuva pistely sekä käsien puutuminen, ei kuulosta sydän- eikä rankaperäiseltä. Sen sijaan oireet sopivat lievän jatkuvan liikahengittelyn (hyperventilaation) aiheuttamiksi. Siinä lisääntynyt ilmanvaihto keuhkorakkuloissa vähentää liikaa elimistön hiilidioksidipitoisuutta. Tämä taas johtaa verisuonten supistumiseen ja hermostollisiin oireisiin. Pistely, puutuminen, huimaus ja rintakipu ovat tyypillisiä liikahengittelyn oireita.

Liikahengittely voi olla varsin rauhallista, jolloin siihen kiinnitä huomiota, mutta siihen saattaa liittyä myös ilman loppumisen tai hapen-puutteen tunnetta. Oireet herättävät usein pelkoa ja voivat heikentää toimintakykyä, ellei niiden alkuperää ja vaarattomuutta selvitetä.

Joskus liikahengittelyn syynä on jokin kiputila, mutta useimmiten sille ei löydy syytä. Siitä kärsivällä ei myöskään tarvitse olla paniikkihäiriötä tai mieliala­ongelmia. Nykyinen kiireinen elämäntapa näyttää lisäävän liikahengittelyä.
Lääkärin vastaanotolla voidaan arvioida oireistoa ja opastaa sen hallintaan.