Kysyisin Marevanista. Miksi ihminen sidotaan tällaiseen rotanmyrkkyyn loppuelämäksi? Primaspan tai Pradaxa ovat yhtä hyviä lääkkeitä. En halua syödä Marevania, koska olen koko ajan mustelmilla ja verenvuodon vaara pelottaa. Mitä tapahtuu, jos en ota lääkettä?

Marevan sisältää varfariinia, jota on tosiaan käytetty rotanmyrkkynä. Varfariini vähentää K-vitamiinista riippuvien veren hyytymis­tekijöiden tuotantoa ja veren hyytymistä, jolloin riittävän suuren annoksen saanut jyrsijä kuolee verenvuotoon. Sopivana annoksena ihmiselle annettu varfariini on kuitenkin varsinainen hengenpelastajalääke: se vähentää tietyissä sairauksissa
verisuonitukoksia ja niihin liittyviä kuolemia.

Varfariinin annos säädetään jokaiselle potilaalle erikseen ja lääkityksen sopivaa tasoa seurataan verikokeella eli ns. INR-määrityksellä. Jos INR-arvo on liian pieni, hoito ei ole tarpeeksi tehokasta, ja liian suureen INR-arvoon liittyy suurentunut verenvuotojen vaara.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska kysyjälle on aloitettu elinikäinen Marevan-hoito, on hänen riskinsä sairastua verisuonitukokseen ilman lääkitystä arvioitu varsin suureksi. Tarkemman diagnoosin puuttuessa on mahdotonta ottaa kantaa lääkityksen laatuun ja lopettamisen mahdollisiin seurauksiin. Varfariinin käyttöön on monia syitä, esimerkiksi pitkäkestoinen sydämen eteisvärinä, keinoläppä ja syvät laskimotukokset. Jos Marevan-hoito on katsottu aiheelliseksi, ei Primaspan, joka sisältää asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia, liene teholtaan riittävä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varfariinin käytöstä on kertynyt kokemusta yli 50 vuoden ajalta. Hiljattain on saatu uusia lääkkeitä varfariinin sijaan mm. eteisvärinään liittyvän aivohalvauksen estoon. Näitä uusia lääkkeitä ovat Pradaxa (vaikuttava aine dabigatraani), Xarelto (rivaroksabaani) ja Eliquis (apiksabaani). Näitäkin lääkkeitä on tärkeää ottaa tarkalleen lääkärin määräämä annos joka päivä tehon varmistamiseksi ja haittojen ehkäisemiseksi. Kaikkien veren hyytymistä vähentävien lääkkeiden (antikoagulanttien) käyttöön voi liittyä mustelmia ja muita verenvuotoja.

Uusien antikoagulanttien seurantaan ei ole olemassa INR-arvoa vastaavaa mittaria. Toinen ongelma liittyy siihen, että hätätilanteissä, esimerkiksi onnettomuuden sattuessa, uusien lääkkeiden vaikutusta ei voi kumota samoin kuin varfariinin vaikutusta (antamalla K-vitamiinia). Uusilla antikoagulanteilla on kiistattomia etuja varfariiniin verrattuna, mutta kaikille ne eivät sovi. Eri hoitovaihtoehdoista kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa, sillä lääkitys valitaan mieluiten potilaan ja lääkärin yhteisten pohdintojen perusteella.

Annikka Kalliokoski
kliinisen farmakologian erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Tervehdys..

Minullekin lääkäri puhui, että voisin aloittaa Marevan-hoidon kroonisen flimmerin vuoksi. Luulin kuitenkin, että siitä aiheutuisi kaikenlaisia harmeja, ruokavaliossa pitäisi olla tiukka jne. Ajattelin, että palanen asperiinia riittäisi.

Sitten verenpaineeni kohosi äkillisesti ajaessani autolla iljanteista tietä; pienikin häiriö ohjauksessa, niin olisin ollut poikittain. Kotiin tultua huomasin eteenpäin kaatavan tuntuisen huimauksen. Katsoin vielä netistä, mitä huimaus voisi merkitä, mutta koska huimaus oli ainoa oire, ei netin mukaan ollut ainakaan aivoinfarktista kyse.

Nukuin yön aika hyvin. Seuraavana päivänä meillä oli kollega kylässä. Iltaa kohden tuli jo pieniä kävelyvaikeuksia ja puhekin pikkuisen kangerteli. Kävelyvaikeuksien kasvaessa ajoimme lääkäriin (poikani ajoi), mutta lääkärillä ollessa kävely oli hetkellisesti ihan hyvä, enkä arvannut kertoa kaikkea tapahtunutta. Ajoimme kotiin, vaikka kävelyvaikeudet olivat välillä kovat, ja minua piti taluttaa.

Seuraavaa iltaa kohti olokin alkoi tuntua huonolta. Tyttäreni vaati silloin menemään lääkärin. Päästyäni ensiavun luukulle hoitaja heti talutti minut hoitoon, liuotus aloitettiin jne. Nyt en enää saanut juurikaan puhutuksi, oikea käsi ja jalka olivat liikuntakyvyttömät jne.

Kahden viikon päästä pääsin jo autettuna pyörätuoliin. Huomasin silloin, että sairaalan käytävällä oli puomi, jota kylläkään ei kukaan käyttänyt. Ajoin puomin viereen ja puomista kiinni pitäen seisoin. Muutaman päivän päästä sain jo vedetyksi itseäni puomi tukenani muutaman "askeleen" verran. Pakotin itseni "kävelemään" puomi tukenani parin kolmen tunnin välein.

Omien harjoitusten lisäksi tulivat vielä tehokkaan fysioterapeutin ohjaamat harjoitukset. Sain myös hyvää puhumis- ja kirjoitusharjoittelua a.o. virkailijoilta. Neljän viikon päästä pääsin kotiin rollaattori välineenäni. Käveltyäni lähes joka päivä yli viisi kilometria rollaattorin kanssa, pystyin jo parin viikon päästä liikkumaan sauvat tukenani.

Vaikka toipumiseni oli aika ripeää, olisin todennäköisesti välttynyt aivoinfarktilta, jos olisin ajoissa "nöyrtynyt" Marevan-lääkitykseen. Mitään ruokaongelmaakaan ei ole ollut; tarvitsee vain muistaa, että välttää greipit ja karpalot eikä käytä kohtuuttomasti pinaqattia, herneitä ja kaalia.

Aivoinfarktista jää toisinaan syvempi invaliditeetti. Idolini Eshel Ben Jacob on lääkäritovereittensa kanssa kehittänyt aivoinfarktien, jopa 20 vuotta sitten tapahtuneiden, jälkitilaa tuntuvasti korjaavan paineistetun happiterapian (HBOT). Tätä tuttua hoitomuotoa esim. sukeltajantautiin ja moneen muuhun, ei ole kuitenkaan ennen käytetty aivoinfarktin jälkitilan hoitoon.

https://www.google.fi/#q=eshel+ben+jacob+HBOT

 

Pentti S. Varis, Espoo

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla