Poskiontelotulehdus eli sivuontelotulehdus tai sinuiitti voi kehittyä yli kymmenen päivän flunssan seurauksena. Tällöin märkäistä eritettä kertyy nenään ja poskionteloihin. Taudin voi todeta varmasti vain kaikututkimuksen tai röntgenkuvien perusteella. Vaivaa hoidetaan mikrobilääkkeillä tai punktiolla.

Riskit

Poskiontelontulehdukselle altistavat monet tekijät, kuten allergia, nenän polyyppisairaus, astma, värekarvojen häiriöt, raskauteen liittyvä nenän limakalvoturvotus sekä sivuonteloiden aluetta ahtauttavat rakenteelliset poikkeavuudet ja lapsen suuri kitarisa. Myös hengitysilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu tai altistuminen homeille voivat altistaa poskiontelon bakteeritulehduksille. Näitä kannattaa vältellä, jos tulehdukset ovat toistuvia.

Oireet

Poskiontelontulehduksessa on flunssan yleisoireiden lisäksi märkäistä eritettä nenässä ja nieluun erittyy limaa. Joillakin esiintyy myös hakkaavaa yskää, joka pahenee öisin. Lisäksi varsinkin aikuisilla voi olla muun muassa kasvo- ja hammassärkyä, yläleuan arkuutta sekä painon tunnetta ja arkuutta poskien alueella. Kumartuessa voi jopa tuntea nesteen liikkeen onteloissa.

Hoito

Tauti varmistetaan poskionteloiden kaikututkimuksella tai nenän sivuonteloiden röntgenkuvauksella. Nämä tosin ovat luotettavia vasta yli seitsenvuotiailla, joten lasten poskiontelontulehduksen toteaminen perustuu pelkästään oireiden tunnistamiseen.

Kahdessa kolmasosassa tapauksista tauti paranee itsestään, mutta poskiontelontulehdusta voidaan hoitaa mikrobilääkkeillä, amoksisilliinilla tai penisilliinillä. Jos taudin oireet ovat voimakkaita tai pitkittyvät, voi punktiosta tai onteloiden huuhtelusta olla hyötyä. Punktio on hyvä hoitomuoto myös silloin, kun potilas on raskaana tai kärsii astmasta.

Limakalvoturvotusta voi vähentää käyttämällä liman sitkeyttä vähentäviä lääkkeitä tai nenään sumutettavia tai sisäisesti nautittavia nenän limakalvoja supistavia lääkkeitä. Erityisesti allergiaa ja astmaa sairastavilla nenän limakalvon paikallishoito kortikosteroidisuihkein voi estää poskiontelotulehduksen kehittymisen tai pitkittymisen.

Lapsilla poskiontelontulehdus johtaa useammin jälkitauteihin kuin aikuisella. Lapsi, jolla todetaan silmäluomien tai posken alueen turvotusta, tulee viedä päivystyspotilaana erikoislääkärin hoitoon.

Jos poskiontelontulehdus vaivaa useita kertoja vuodessa tai kestää viikkokausia, voi olla aihetta turvautua leikkaukseen.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.