Särkylääkkeitä saa ilman reseptiä apteekista. Silti ne ovat kovia lääkkeitä, joilla on tehoa mutta myös vaarallisia sivuvaikutuksia.

1. Kipua ei pidä kestää vaan lievittää heti, ettei se kroonistu.

Totta, käytännön järjen rajoissa. Jokaista pientä tuntemusta ei tarvitse lääkitä, mutta selvät kiputilat kannattaa hoitaa tehokkaasti. Jos kipuja on toistuvasti, niiden syy pitää selvittää eikä syödä viikkokausia itsehoitolääkkeitä.

2. Jotkin ruoat, esim. greippimehu, vievät tehon särkylääkkeeltä.

Tarua. Päinvastoin greippimehu lisää useiden lääkkeiden, esimerkiksi verenpainelääkkeinä käytettävien kalsiumsalpaajien, vaikutuksia ja haittoja, koska se estää niiden hajoamista ja poistumista elimistöstä.

3. Kaikki särkylääkkeet ärsyttävät vatsaa.

Tarua. Parasetamoli, joka ei ole tulehduskipulääke, ei yleensä ärsytä mahaa. Sen käyttäjän ei tarvitse pelätä limakalvovaurioita.

4. Tulehduskipulääkkeet tappavat jopa 300 ihmistä vuodessa.

Mahdollisesti totta. Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat suolistossa limakalvovauriota ja lisäävät sisäisen verenvuodon vaaraa. Suomessa ei ole tehty tutkimusta kuolleisuudesta, ja esitetty uhriluku perustuu amerikkalaisista tutkimuksista saatuihin ja Suomen olosuhteisiin sovitettuihin tietoihin. Suolistoverenvuotojen mahdollisuus kasvaa vanhuksilla iän myötä myös ilman tulehduskipulääkkeiden käyttöä.

5. Lapsen kipua ei pidä hoitaa aspiriinilla.

Totta. Asetyylisalisyylihappoa ei suositella enää kenellekään ensisijaiseksi kipulääkkeeksi, koska haitattomampia vaihtoehtoja on olemassa. Yksittäinen ja satunnainen aspiriini ei toki ole sen vaarallisempi kuin uudemmatkaan kipulääkkeet, mutta periaatteessa pyritään siirtymään niihin valmisteisiin, jotka suurissa potilastutkimuksissa ovat aiheuttaneet vähiten vakavia haittoja.

6. Lapsen kipua on parasta lievittää supoilla.

Tarua. Jos lapsi pystyy ottamaan lääkkeen suun kautta, sen imeytyminen ja vaikutus ovat luotettavampia kuin peräpuikolla.

7. Jos aspiriini keksittäisiin nyt, se olisi reseptilääke.

Totta, ainakaan itsehoidon särkylääkkeeksi sitä ei enää hyväksyttäisi. Todennäköisesti sitä suositeltaisiin käytettäväksi vain verisuonitukosten estoon.

8. Pieni päivittäinen annos aspiriinia suojaa sydäntä.

Totta. Asetyylisalisyylihappo estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa, joten se vähentää sydän- ja aivoverisuonten tukoksia. Pieni annos aspiriinia kuuluukin infarktin tai muun valtimotaudin sairastaneen päivittäiseen lääkitykseen. Muiden ei sitä kannata varmuuden vuoksi käyttää.

9. On olemassa turvallisia ja ei-turvallisia särkylääkkeitä.

Tarua. Mikään lääke ei ole täysin turvallinen. Mahan ja suolen limakalvoihin kohdistuvien haittojen suhteen parasetamoli on turvallisempi kuin tulehduskipulääkkeet.

10. Särkylääkepäänsärky tulee, jos ottaa joka päivä särkylääkettä.

Totta. Pitkäaikainen, jatkuva särkylääkkeen ottaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa särky alkaa heti, kun lääkkeen pitoisuus alenee veressä. Jos päänsärky on niin jatkuvaa että lähes jokapäiväinen lääkitys olisi tarpeen, on syytä hakeutua lääkäriin oireen syyn selvittämiseksi ja parhaan hoitovaihtoehdon löytämiseksi.

11. Selkäsäryn paras lievittäjä on parasetamoli, jota ei voi ottaa liikaa.

Tarua. Parasetamolin liika-annos voi aiheuttaa vakavan maksavaurion.

11. Lihaskipuun kannattaa käyttää kipugeeliä.

Totta. Paikalliseen hoitoon liittyy vähemmän haittoja kuin suun kautta otettuun lääkitykseen. Geeliä tulee käyttää säännöllisesti ohjeen mukaan; silloin tällöin iholle sipaistu aine ei riitä tuottamaan riittävää lääkeainepitoisuutta ihon alla oleviin kudoksiin.

13. Tavallinen särkylääke ei auta migreeniin.

Tarua. Heti kohtauksen alkuvaiheessa otettu tavallinen kipulääke tehoaa useilla myös migreenipäänsärkyyn.

14. Illalla otettu tulehduskipulääke estää seuraavan aamun krapulan.

Hmmm. Krapulaa kaikkine oireineen ei estä muu kuin liian alkoholin välttäminen, mutta tulehduskipulääke voi lievittää päänsärkyä.

Väitteisiin vastasi asiantuntijalääkäri Pirkko Paakkari Duodecimista.

Särkyä lääkkeestä?

Jatkuva päänsärky voi johtua myös liiallisesta särkylääkkeiden käytöstä. Särkylääkekierre kehittyy myös ilman reseptiä saataviin särkylääkkeisiin, jos niitä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin.Särkylääke-
päänsärky johtuu siitä, että joutuu ottamaan uutta lääkettä särkylääkevierotusoireisiin eli päänsärkyyn.

Ongelmaan ei ole kuin yksi ratkaisu: särkylääkkeiden käyttö on lopetettava.

Lääkkeiden lopetus voidaan tehdä vähitellen, puoli tablettia päiväannosta alentaen, kunnes kaikki lääkkeet on poissa. Lopettaminen onnistuu myös yhdellä kertaa, jos päivässä liikaa käytetyt lääkemäärät ovat vähäisiä.

Kertarysäyksellä toteutetussa lääkevierotuksessa pari kolme ensimmäistä päivää ovat kamalia, eikä työnteosta ehkä tule mitään, mutta sen jälkeen suurimmalla osalla päänsärky lakkaa tai ainakin vähenee.

Vierailija

Totta ja tarua särkylääkkeistä

Vierailija 17.09.2014 klo 01:59 En käytä särkylääkkeitä enkä ole koskaan käyttänykään.. jos joku on kroonista niin muiden nappilla hoito heti pienimmästäkin krapulasta tai ties mistä tekosyystä... Yllättävää ettei minulla ole sitä tarvetta näihin lääkkeisiin kun en ole niitä ikinä "vetänyt". Lääkärit eivät kuuntele että en käytä vaan jatkuvasti kirjoittavat reseptejä joita en hae, tuntuu että puhuisi pukille kun yrittää sanoa ettei halua särkylääke reseptiä... Anteeks kun en ymmärrä. Lääkäri...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.