Aamuvirkusta ei saa hevin iltavirkkua. Jonkin verran omaan ja vaikka lastensa vuorokausirytmiin voi silti vaikuttaa.

Ihmisen keskushermostolla on selkeä pyrkimys rytmiin. Lapsen vuorokausirytmin kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen, ja jo tuolloin alkaa paljastua, olemmeko aamu- vai iltavirkkuja. Viimeistään leikki-ikäisen rytmi on jo pitkälti sellainen kuin se tulee olemaan myöhemmälläkin iällä. Jonkinasteinen muutos tulee kuitenkin useimmille murrosiässä. Hormonieritys saa niin tytöillä kuin pojilla aikaan sen, että iltavirkkuus lisääntyy. Äärestä toiseen rytmi ei silti silloinkaan muutu.

Jos ihminen joutuu toimimaan vastoin luontaista elämänrytmiään, suorituskyky heikkenee. Väsymys ja univaje vaikuttavat eniten monimutkaisiin älyllisiin toimintoihin, kuten loogiseen päättelyyn ja suunnitteluun. Väsyneenä myös tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja työmotivaatio heikkenevät nopeasti.

– Väsymys ja univaje aiheuttavat paljon hankaluuksia etenkin, jos on suoriuduttava useista tehtävistä samanaikaisesti, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä. Hän on kronobiologian eli biologisten rytmien asiantuntija ja muun muassa vuorotyön tutkija.

Rytmin vaihto vaikeaa

Viisainta olisi sopeutua elämään oman rytminsä mukaisesti. Mutta koska rytmi ei määräydy kokonaan geneettisesti, siihen voi vaikuttaa. Tosin uni-valverytmin muuttaminen on yleensä vaikeaa.

– Jos aamuvirkun on ryhdyttävä iltavirkuksi, hän on samantapaisessa tilanteessa, kuin jos pitäisi sopeutua vuorotyöhön tai jatkuvaan yötyöhön, joka on ihmiselle kaikkein raskainta. Meitä kun ei ole suunniteltu valvomaan öisin, Härmä muistuttaa.

Vuorokausirytmiä voi muuttaa iltapainotteiseksi oleilemalla valossa iltamyöhään ja välttämällä valoa aamuisin. Rytmiä voi viivästyttää myös myöhentämällä vähitellen nukkumaanmenoa ja yrittämällä vastaavasti nukkua pitempään aamulla. Nuorilta ihmisiltä se käy helpommin kuin vanhemmilta, joille aikaiset aamuheräämiset yleensä sopivat parhaiten.

Joidenkin tosin täytyy oppia elämään sekavassa rytmissä esimerkiksi kansainvälisen työn takia. Härmän mukaan tämä ei ole fyysisesti ylivoimaista, jos nukkumisaika pysyy vuorokaudesta toiseen suhteellisen säännöllisenä.

Elimistölläkin on rytminsä

Elimistömme toimii yöllä eri lailla kuin päivällä.

– Yöllä keuhkoputket supistuvat selvästi. Siksi astmaa sairastava saa kohtauksen herkästi juuri yöllä. Myös sydämen hermotus toimii yöllä eri tavalla kuin päivällä. Sen vuoksi sydänkohtauksia tulee varsinkin aamuöisin.

Aineenvaihduntakaan ei toimi tasatahtiin vuorokauden ympäri. Aamulla aineenvaihdunta on vilkkaimmillaan. Öiseen aikaan taas on hiljaisempaa. Silloin ruoansulatus on hitaimmillaan ja siinä tarvittavien entsyymien tuotanto vähäisimmillään. Sen vuoksi yöllä syöminen saattaa aiheuttaa pahoja vatsavaivoja.

Tekemisiämme säätelee myös se, että ihmiselle luontainen vuorokausirytmi on 24,5 tuntia, siis pitempi kuin vuorokausi. Se vaikuttaa valvomiseen ja nukkumiseen. Iltavirkun ihmisen uni-valverytmillä on voimakas taipumus myöhentyä, ja sitä vastaan joutuu kamppailemaan jatkuvasti. Varsinkin nuorilla se näkyy siten, että viikonlopun jälkeen heitä väsyttää armottomasti.

Vuorokausirytmin vireysprofiili

  • Henkisesti vaativat tehtävät kannattaa sijoittaa aamuun tai alkuiltaan, koska vireys nousee voimakkaasti aamulla ylösnousun jälkeen.
  • Iltapäivällä kello 13–16 vireys laskee, mistä seuraa päivätorkkujen tarve.
  • Alkuillasta vireys taas nousee.
  • Yötä kohti se laskee voimakkaasti.

Ihmisen biologiset aikarytmit

  • aivosolujen rytmi 0,1 sekuntia
  • sydän 1,0 sekuntia
  • hengitys 6,0 sekuntia
  • univaiherytmi 90 minuuttia
  • vuorokausirytmi ja univalverytmi 24,5 tuntia
  • kuukausirytmi 28 päivää