Aamuvirkusta ei saa hevin iltavirkkua. Jonkin verran omaan ja vaikka lastensa vuorokausirytmiin voi silti vaikuttaa.

Ihmisen keskushermostolla on selkeä pyrkimys rytmiin. Lapsen vuorokausirytmin kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen, ja jo tuolloin alkaa paljastua, olemmeko aamu- vai iltavirkkuja. Viimeistään leikki-ikäisen rytmi on jo pitkälti sellainen kuin se tulee olemaan myöhemmälläkin iällä. Jonkinasteinen muutos tulee kuitenkin useimmille murrosiässä. Hormonieritys saa niin tytöillä kuin pojilla aikaan sen, että iltavirkkuus lisääntyy. Äärestä toiseen rytmi ei silti silloinkaan muutu.

Jos ihminen joutuu toimimaan vastoin luontaista elämänrytmiään, suorituskyky heikkenee. Väsymys ja univaje vaikuttavat eniten monimutkaisiin älyllisiin toimintoihin, kuten loogiseen päättelyyn ja suunnitteluun. Väsyneenä myös tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja työmotivaatio heikkenevät nopeasti.

– Väsymys ja univaje aiheuttavat paljon hankaluuksia etenkin, jos on suoriuduttava useista tehtävistä samanaikaisesti, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä. Hän on kronobiologian eli biologisten rytmien asiantuntija ja muun muassa vuorotyön tutkija.

Rytmin vaihto vaikeaa

Viisainta olisi sopeutua elämään oman rytminsä mukaisesti. Mutta koska rytmi ei määräydy kokonaan geneettisesti, siihen voi vaikuttaa. Tosin uni-valverytmin muuttaminen on yleensä vaikeaa.

– Jos aamuvirkun on ryhdyttävä iltavirkuksi, hän on samantapaisessa tilanteessa, kuin jos pitäisi sopeutua vuorotyöhön tai jatkuvaan yötyöhön, joka on ihmiselle kaikkein raskainta. Meitä kun ei ole suunniteltu valvomaan öisin, Härmä muistuttaa.

Vuorokausirytmiä voi muuttaa iltapainotteiseksi oleilemalla valossa iltamyöhään ja välttämällä valoa aamuisin. Rytmiä voi viivästyttää myös myöhentämällä vähitellen nukkumaanmenoa ja yrittämällä vastaavasti nukkua pitempään aamulla. Nuorilta ihmisiltä se käy helpommin kuin vanhemmilta, joille aikaiset aamuheräämiset yleensä sopivat parhaiten.

Joidenkin tosin täytyy oppia elämään sekavassa rytmissä esimerkiksi kansainvälisen työn takia. Härmän mukaan tämä ei ole fyysisesti ylivoimaista, jos nukkumisaika pysyy vuorokaudesta toiseen suhteellisen säännöllisenä.

Elimistölläkin on rytminsä

Elimistömme toimii yöllä eri lailla kuin päivällä.

– Yöllä keuhkoputket supistuvat selvästi. Siksi astmaa sairastava saa kohtauksen herkästi juuri yöllä. Myös sydämen hermotus toimii yöllä eri tavalla kuin päivällä. Sen vuoksi sydänkohtauksia tulee varsinkin aamuöisin.

Aineenvaihduntakaan ei toimi tasatahtiin vuorokauden ympäri. Aamulla aineenvaihdunta on vilkkaimmillaan. Öiseen aikaan taas on hiljaisempaa. Silloin ruoansulatus on hitaimmillaan ja siinä tarvittavien entsyymien tuotanto vähäisimmillään. Sen vuoksi yöllä syöminen saattaa aiheuttaa pahoja vatsavaivoja.

Tekemisiämme säätelee myös se, että ihmiselle luontainen vuorokausirytmi on 24,5 tuntia, siis pitempi kuin vuorokausi. Se vaikuttaa valvomiseen ja nukkumiseen. Iltavirkun ihmisen uni-valverytmillä on voimakas taipumus myöhentyä, ja sitä vastaan joutuu kamppailemaan jatkuvasti. Varsinkin nuorilla se näkyy siten, että viikonlopun jälkeen heitä väsyttää armottomasti.

Vuorokausirytmin vireysprofiili

  • Henkisesti vaativat tehtävät kannattaa sijoittaa aamuun tai alkuiltaan, koska vireys nousee voimakkaasti aamulla ylösnousun jälkeen.
  • Iltapäivällä kello 13–16 vireys laskee, mistä seuraa päivätorkkujen tarve.
  • Alkuillasta vireys taas nousee.
  • Yötä kohti se laskee voimakkaasti.

Ihmisen biologiset aikarytmit

  • aivosolujen rytmi 0,1 sekuntia
  • sydän 1,0 sekuntia
  • hengitys 6,0 sekuntia
  • univaiherytmi 90 minuuttia
  • vuorokausirytmi ja univalverytmi 24,5 tuntia
  • kuukausirytmi 28 päivää
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.