Minulla on usein tapana sanoa, että en tykkää tehdä asioita, jos en voi tehdä niitä hyvin. No, kukapa haluaisi hoitaa hommiaan tieten tahtoen huonosti, joten varmaan aika moni meistä voi seisoa tuon lausahduksen takana. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä asiat, joihin ryhtyy, siten että tuntee tehneensä ne hyvin.

Onneksi se, mikä on hyvin, on suhteellinen käsite. "Hyvin" ei tarkoita täydellisyyttä, vaan joskus - ja aika usein - vähempikin riittää. Hyvin usein asioita ei edes pysty hoitamaan täydellisesti ja hiomaan viimeiseen tiimaan saakka, vaan jossain vaiheessa täytyy tyytyä ja lopettaa viilaaminen. Ainakin mikäli meinaa säilyttää mielenterveytensä.

Itse olen jo pitkän aikaa sitten lopettanut tavoittelemista täydellisyyttä, mutta aika pitkään ajattelin, että jos en pysty täydellisyyteen, minun on kuitenkin aina yritettävä parhaani. Hyväksyin sen, että paras suoritukseni ei tuonut minulle täydellisyyttä, mutta minun oli vaikea hyväksyä sitä, jos en jostain syystä pystynyt senhetkiseen parhaaseeni. Sillä pitäähän ihmisen aina yrittää parhaansa!

On paljon asioita, joissa edelleen teen parhaani ja vaadinkin sitä itseltäni. Toisaalta olen kuitenkin huomannut, että on myös asioita, joita ei itse asiassa tarvi hoitaa aina parhaansa mukaan. Joskus keskenkertainen suoritus on itse asiassa aivan riittävän hyvä, eikä "parhaansa tekeminen" välttämättä tuottaisi juuri mitään ekstraa lopputuloksen kannalta.

Miksi nyt kirjoitan tästä? No, tuon asian oivaltaminen on auttanut minua paljon - se on tuonut minulle elämään paljon joustoa ja sitä kautta helpottanut arkeani. En stressaa asioista niin helposti, ja luotan siihen, että maailma jatkaa radallaan, vaikka aina ei ehdi, jaksa tai vaan viitsi antaa sitä parasta shottia. En tietenkään tarkoita, että kaikkea voisi hoitaa vasemmalla kädellä, vaan enemmänkin haen takaa sellaista choose your battles -linjaa. On helpompaa antaa parastaan asioille, joita pitää tärkeinä, kun voimavarat eivät ole loppuunkulutetut perfektionismin jäljiltä.

Esimerkkinä tällaisesta linjasta olkoon vaikkapa bloggaus. Tämä ei ole päivätyöni, ja niinpä olen päättänyt keskittää energiani esimerkiksi töihini ja tutkimukseni tekoon. Tästä johtuen olen ollut viime aikoina niin kiireinen, että blogin kirjoittaminen on tuntunut välillä hankalalta. En vaadi itseltäni bloggaajana todellaakaan täydellisyyttä - sen voi varmaa päätellä jo kuvien laadusta ja tekstien nokkeluudesta - mutta yksi asia, joka on ollut mulle tärkeää, on ollut säännöllinen postaustahti. Nyt kuitenkin elän sen verran hektisiä aikoja niin töiden kuin tutkielmankin takia, että aika blogille ja oikeastaan ideoille on kortilla. Niinpä saattaa olla, että lähiaikoina blogi elää vähän suvantovaihetta - jostain kun on pakko joustaa!

Kommentit (4)

rebekka

mun mielestä sinun blogi on parempi näin, kuin jos photoshoppaisit kuvia ja olisi kauheen pintakiiltoisaa, hyvää viikon jatkoa:)!

huba

Sheryl Sandbergin sanoin "done is better than perfect". Ja muutenkin, liikkeenjohdon filosofioita mukaillen, paras lopputulos on juuri se, joka on riittävän hyvä, myös ylilaatu on huonoa eli ajan ja resurssien tuhlausta.

Mirjo

Moi Sanna :-) Mukavaa kun tunnut olevan kotiutunut Suomeen! Haluasin lukea pitkästä aikaa ruokapäiväkirjaa, asukuvat ja työsi kiinnostaisi myös. Toki ymmärrän, että työsi luonne on sellainen, ettei siitä voi kauheasti kertoa, mutta jos jotain voisi niin kiva olisi!!! Terkuin pitkäaikainen lukijasi Kainuusta

Elina

blogistasi on jo vuosia paistanut se kiltti kympin tyttö joka suorittaa ja vaatii itseltään. Hyvä jos olet hieman ymmärtänyt hellittää ja löysätä ruuvia. Elämän ja duunin voi otta hieman rennomminkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat