Palataan vielä hieman viime viikonlopun fiiliksiin. Nimittäin viikonloppumme alkoi hieman eri tavalla kuin normaalisti, ja kotona kellimisen sijasta suuntasimme töiden jälkeen kohti Nuuksiota.

Olimme miehen kanssa puhuneet jo pidempään, että olisi kivaa käydä tälle syksylle vielä kertaalleen Nuuksiossa. No, erinäisten muuttujien ja kiireiden takia Nuuksion reissu oli lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Mies kuitenkin innostui Runner's High:n järkkämästä Nuuksio Night Trailista, jonne minäkin lopulta laitoin alkuviikosta ilmottautumisen sisään. Pääsimme kuin pääsimmekin vielä tälle syksyä Nuuksioon. :)

Nuuksio Night Trail oli itselleni ensimmäinen lappupolkujuoksu koskaan. Suunnistanut olen elämäni aikana ja paljon, mutta yhteenkään polkujuoksukisaan en ole ikinä osallistunut. Suunnistus on tosin viime vuosina jäänyt vähemmälle, eikä metsässä ole muutenkaan pahemmin tullut juostua. Muutamiin "trail run" -lenkkeihin osallistuin Kapkaupungissa, mutta ne juostiin aika leveillä urilla eikä niinkään millään kinttupoluilla. Kesäkuussa kävin kerran iltarasteilla Laaksossa, ja siinäpä onkin meikäläisen metsäjuoksut tältä vuodelta.

En ollut kuitenkaan mitenkään kauhean huolissani polkujuoksutaidoistani, sillä minusta tuntuu, että lapsuuden suunnistusvuodet ovat muokanneet tasapainoaistiani niin pysyvästi, että etenen metsässä edelleen suht ketterästi, vaikken olisikaan pitkään aikaan varsinaisesti siellä juossutkaan. Sen verran päätin kuitenkin säästää itseäni, että päätin skipata kovan kisailun ja lähteä matkaan lähinnä höntsäillen. Arvelin, että kovatahtinen juoksu metsässä olisi kuitenkin kropalleni uusi ärsyke ja olisi riski, että menisin totaalijumiin, ja sitä en näin maratonin alla halunnut.

Niinpä lähdin matkaan rennosti, miehen kanssa yhtä matkaa. Lähtö oli jotenkin tunnelmallinen, ja otsalamppujen kirjo pimenevässä illassa muistutti minua Jukolan viestin aloituksesta. Sää oli juuri optimaalinen: aika lämmin ja kuiva.

Osallistujia oli sen verran paljon, että alkumatkasta edettiin käytännössä yhdessä jonossa. Ohittaminen oli tosi hankalaa, eikä meillä ollut kiirehtimiselle tarvetta, joten etenimme suosiolla letkan mukana. Jouduttiin kävelemään aika paljon, ja ihan alussa hieman seisoskelemaankin. Puolimatkan ja juomapisteen jälkeen porukka väljeni sen verran, että letkan sijaan etenimme pienissä ryhmissä.

Night Trailin maasto oli yllättävän metsäistä - jostain syystä olin ajatellut, että etenisimme enemmän isommilla poluilla. Isoja polkuja ei reittiin juurikaan kuulunut, ja eteneminen tapahtui pienillä poluilla. Osittain polut olivat aika haastavia kulkea, ja ylitimme useampia soita, kallioita ja hakuuaukeita. Välillä kulkualusta muistutti enemmän suunnistusta kuin polkujuoksua, mutta ihan hyvä niin, sillä ylikuormittunut pääni pääsi nollautumaan oikein kunnolla, kun vain keskityin siihen, mihin seuraavaksi astun.

Juoksu sujui oikein mallikkaasti 11,5 kilometriin saakka, ja olimme jo ottamassa hyvää loppukiriä, kun mun lainassa ollut otsalamppu yhtäkkiä sammui. Mies juoksi mun takana ja valaisi omalla lampullaan reittiä sen verran, että päätin jatkaa edellä. Pian edessämme oli kaatunut puu, jonka ylitse rupesin hyppäämään - en kuitenkaan huomannut puusta törröttävää oksaa, joka iskeytyi kesken hyppyni täysillä keskelle polvilumpiotani! Isku teki ihan todella kipeää, ja hetken aikaa näin vaan tähtiä ja tulin tosi pahoinvoivaksi. Säikähdin myös ihan kunnolla, että nyt polvi meni kokonaan rikki ja saan heittää hyvästit maratonille! Onneksi selvisin kuitenkin säikähdyksellä, ja pystyin pian astumaan polvellani normaalisti.

Maaliin taisimme saapua noin kahden tunnin ja kymmenen minuutin taivalluksen jälkeen - eli reissu oli paljon pidempi ja rankempi kuin olimme etukäteen kuvitelleet. Polvirytäkästä huolimatta maalissa fiilis oli jotenkin euforinen, sillä olin onnistunut karistamaan parin tunnin metsäseikkailun aikana kaikki maalliset murheeni. Luonnossa liikkumisella on kyllä ihmeellinen eheyttävä voima! Onneksi polvikin toipui tällistä ja seuraavana päivänä pystyin jo juoksemaan normaalisti.

Kommentit (1)

Vierailija

Oletko jo erikoistumassa johonkin? Onko puolisosikin muuten lääkäri? Mukavaa syksyn jatkoa! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat