Kauden ensimmäiseen päätavoitteeseen on aikaa enää viisi päivää - mihin tämä kevät on oikein mennyt?? Muistan, kun joskus maaliskuun puolivälissä ajattelin, että nyt muuten pitää alkaa tehdä tehokasta puolimaraton-painotteista treeniä. Puhkuin intoa, laittelin valmentajalle sähköpostia ja kyselin puolimaraton-treenejen perään. Kaikista menoistani ja reissustani johtuen treeniohjelmani pysyi loppujen lopuksi suht samanlaisena, enkä nyt loppujen lopuksi tainnut tehdä kovinkaan montaa "puolimaratonspesifistä" juoksutreeniä.

Vaikka noita puolimaratonille erityisesti valmistavia treenejä en olekaan juuri tehnyt, fiilikset itse treenaamisen suhteen on olleet hyvät. Olen mielestäni tehnyt paljon hyviä treenejä, ja vauhdit niin tonneissa kuin pidemmissäkin rykäisyissä ovat olleet pääasiallisesti kohdillaan. Välillä olen tehnyt jopa niin hyviä treenejä, että olen ajatellut olevani suorastaan elämäni kunnossa. Alle neljän minuutin kulkeneet tonnin vedot viitenä toistona ja 19 kilsan pitkis 4.45min/km -vauhtia kevyellä fiiliksellä ovat kuuluneet kevään ehdottommiin huipputreeneihin.

Valitettavasti vastapainoksi plakkaariin on tullut myös huonoja treenejä, ja "mikään ei kulje mihinkään" -fiilikset ovat tulleet tutuksi. Tänä keväänä en ole ehtinyt paljoa kisaamaan, mutta molemmat kisat, joihin olen osallistunut (Karhuviesti ja Helsinki Central Park Run) eivät ole olleet mitään vahvoja esityksiä. Itse asiassa jälkimmäisessä juoksin kympin sitä vauhtia, jota olisin toivonut pitäväni lauantaina HCR:llä. Okei, kisassa olosuhteet olivat todella huonot, ja vastatuuli puhuroi miltei seitsemän kilometrin matkalta vieden vauhdin ja ennen kaikkea motivaation, mutta silti suoritus jäi vähän kaihertamaan mieltä.

Olen huomannut, että viime aikoina minulle on tullut taipumus luovuttaa aika herkästi - kun huomaan, että vauhti alkaa hidastua, fiilikseni jotenkin lässähtää enkä jaksa puristaa. Kisassa valitettavasti tämä efekti tulee tapahtumaan aina, ja silloin täytyisi vaan painaa menemään. Jostain pitäisikin löytää jotain lisätsemppiä, millä päästä yli noista negatiivisista luovutuksen tunteista!

Vaikka nihkeät kisasuoritukset meinaavatkin laskea fiiliksiä, koetan lähteä HCR:lle avoimin mielin. Yritän juosta hyvän juoksun, jossa en ennen kaikkea "luovuttaisi", vaikka alkaakin tuntua pahalta. HCR:n reitti ei ole mikään helppo, mikä syö edellytyksiä enkkaan. Myöskään iltapäivän startti ei ole minulle mitenkään optimaalinen. Toisaalta taas, eihän sitä koskaan tiedä millainen päivä tulee eteen, ja olenhan tehnyt paljon hyviäkin treenejä. Yritän kuitenkin lähteä tekemään hyvää ja tasaista juoksua: toimikoon se vaikka sitten treeninä seuraavaa puolimaratonia varten!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat