Hoihhoijaa, välillä ihan huvittaa, että miten täällä blogissani aina saarnaan hyvinvoinnista, asioiden priorisoinnista, levosta ja muista hyvinvoinnin kulmakivistä, ottaen huomioon sen miten usein onnistun sähläämään oman elämäni suhteen. En tiedä, miten välillä onnistunkaan sössimään kaiken niin, että eteeni tulee tilanteita, joissa yhtäkkiä niskaani kaatuu hullun lailla tekemistä. Tietenkin juuri noille hetkille olen buukannut työvuoroja tai pisteenä iin päälle sairastun flunssaan!

No, kai tämä kaikki on vain elämää, ja asiaan kuuluu välillä se, ettei kaikkea voi hallinoida. Aina ei voi elää täydellisessä balanssissa, vaan välillä eteen tulee juttuja, jotka saavat aikataulut heittämään härän pyllyä. Noina hetkinä täytyy vaan tinkiä jostain, ja koettaa porskuttaa parhaansa mukaan eteenpäin. Kai se on tärkeintä, että elämä ei ole koko ajan yhtä kaaosta.

Tämän esipuheen jälkeen varmaan kaikki hoksaavat, että viime viikon aikana hommat eivät ole menneet kuin Strömsössä. Kiirettä on puskenut, töissä on riittänyt uusia käänteitä, ja "mini-gradukin" on tuottanut päänvaivaa. Lopputyö, jonka piti olla mitaltaan parikymmenta sivua, on tällä hetkellä menossa sivulla 104. En varmaan koskaan pääse työstä eroon, sillä näillä näkymin se venyy kohta väikkärin mittaiseksi, argh.

Tällaisina täyteen buukattuina hetkinä tulee aina jotenkin niin ristiriitainen olo. Tiedostan hyvin, että ihminen tarvitsee lepoa, ja pohjimmiltaan mukavuudenhaluisena ihmisenä yleensä sitä pyrin itselleni järjestämään. Toisaalta taas jollakin tapaa nautin siitä tunteesta, kun on päällä on erilaisia projekteja.

Vaikka tällä hetkellä minusta tuntuukin, että lopputyö ei tule valmistumaan koskaan, on ajatukseni jo tulevaisuudessa - minkä projektin aloitan sitten, kun MPH-tutkinto on saatu pakettiin? Järkeni tavallaan sanoo, että nyt ei kyllä pitäisi aloittaa mitään uutta, mutta tunnepuoli on eri mieltä. Tuntuu, että kaipaisin kuitenkin jonkun uuden haasteen elämääni. Se on tosin pakko sanoa, että mihinkään massiivisiin, omaa aikaa tai rahaa kauheasti vieviin (akateemisiin) juttuihin en kyllä lähde mukaan,

Uusien haasteiden kaipuu on saanut minut miettimään, että mikä ihme minua oikein vaivaa - miksi koko ajan pitää olla jotakin? Onko "normaalia", että koko ajan on jotain tavoitteita, jokin projekti päällä?

Luin sopivasti tänään Uudesta Muusasta Eeva Kolun aihetta sivuavan tekstin. Hänen mukaansa on "terve ja epäterve tapa asettaa tavoitteita". Epäterveet tavoitteet syntyvät sitten kun -ajattelun pohjalta, ajavat niiden asettajan jahtaamaan onnea pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten paineiden sanelemana. Terveet tavoitteet sen sijaan tulevat Kolun mukaan itsensä ja olosuhteiden hyväksynnästä ja siitä pohdinnasta, miten tulevaisuudessa haluaisi että asiat menevät, jotta ne menisivät optimaalisemmin.

Tämän tekstin jälkeen inspiroiduin pohtimaan, mikä saa juuri minut asettamaan itselleni tavoitteita. Teenkö asioita, koska niitä pitää tehdä? Haluanko pitää itseni kiireisenä, että en huomaisi elämäni tyhjiä aukkoja? Vai haluanko vaan tuntea itseni tärkeäksi?

Huojentuneena totesin, että se ei ole ainakaan sitten kun -ajattelu. En kuvittele, jokin tutkinto tai maratonaika tai mikään muukaan tekisi minusta maagisesti jotenkin hurjan paljon onnellisemman (tai no, pakko myöntää, valmis lopputyö roikkuvan sijaan kyllä parantaisi hyvinvointiani merkittävästi). Olen ihan hyvä tällaisenaan, tai ainakaan millään suoritteilla en pysty omia vajavaisuuksiani parantamaan. Joskus aikaisemmin ehkä teinkin jotain juttuja siksi, että pakenin tiettyjä ongelmiani, mutta mielestäni elämässäni ei tällä hetkellä ole mitään pakenemista.

Sen sijaan tavoitteiden asettaminen on minulle tapa elää, haastaa itseäni, saada kipinää arjen keskelle. Niiden ei tarvi olla mitään suureellisia - joskus olen käyttänyt kuukausia lueskellen psykologiaa, joskus taas tehnyt töihin liittyviä projekteja, joskus taas opetellut meditoimaan. Harvoin teen mitään vaan asioiden saavuttamisen vuoksi, vaan sen sijaan, että haluan haastaa itseni, oppia jotain uutta tai inspiroitua. Yksi mahtavimmista asioista elämässä mielestäni on tehdä asioita intohimolla!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat