Ollaan oltu nyt 2,5 viikkoa Suomessa, ja vasta nyt alkaa tuntua, että arki alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa. Kuten olen täällä kirjoitellutkin, tämä lopullinen kotiinpaluu oli paljon rankempi verrattuna siihen, kun kesällä tulimme töihin Suomeen. Silloin sutjahdin arkeen tosi nopeasti, ja jo parin päivän jälkeen tuntui, ettei koskaan olisi poissa ollutkaan. Välillä ajattelin, että olinko vain nähnyt unen, jossa olin viettänyt puoli vuotta Kapkaupungissa: niin kaukaiselta elo siellä tuntui Suomesta käsin.

Tällä kertaa kaikki oli huomattavasti hankalampaa, ja vaikka ikävöinkin jo perhettäni ja ystäviäni, Kapkaupungin jättäminen tuntui tosi hankalalta. Itse kotimaahan paluukin ja tänne asettuminen sujui yskähdellen: kuten viime postauksessa kerron, taisin kärsiä jonkinlaisista käänteisen kulttuurishokin oireista. Päivät tuntuivat olevan pelkkää pimeyttä, ja se sellainen elämän mojo tuntui olevan kadoksissa. Jopa lenkkeily tuntui välillä vähän hankalalta, mikä on selvä merkki jonkinlaisesta alavireisyydestä!

No, nyt kuitenkin tuo mojo on alkanut löytyä, parin viikon kaivelun jälkeen. Suurin tekijä hyvien fibojen palautumiselle lienee meidän uusi kämppä: ihana pieni "kattohuoneistomme", josta avautuu kaunis näköala yli Hietaniemen hautausmaan aina merelle saakka. Rakastan tätä kämppää jo nyt, ja on mahtavaa, että ympärillä on tilaa ja omat tutut tavarat. Tuntuu mukavalta, kun elämässä on jotain pysyvyyttä, ja tietynlainen matkalaukkuelämä on ohitse.

Myös töiden aloittaminen on nostattanut fiiliksiä, vaikka kieltämättä sysipimeisiin aamuisiin herääminen on tuntunutkin suorastaan karmealta. Uusi työpaikka on toistaiseksi tuntunut kivalta ja mielenkiintoiselta, enkä ole edes kärsinyt tutustusta uuden-työn-aiheuttama-väsymys -syndroomastakaan!

Ja se lenkkeily - siihenkin on motivaatio taas nousussa! Okei, täytyy tunnustaa, että aika ajoin muistelen Seapointin rantapromenadia ilta-auringossa, ja suolalta tuoksuvaa tuulta, joka viilensi lenkkeilijää puhaltamalla mereltä päin... Alkuviikosta kävin juoksemassa Kaivarissa, ja vaikka lunta tuiskutti vasten kasvoja, tuntui ihanalta juosta tutuissa maisemissa. Nyt parina viime päivänä lenkit ovat siirtyneet pakkasista johtuen sisätiloihin, mutta ei sekään ole intoa himmentänyt. Liityin tutun ja turvallisen Esport Bristolin jäseneksi, ja siellä matolla juostessa ei pakkasetkaan ole haitanneet. :)

Tuntuu siis oikein hyvältä olla taas Suomessa ja kiinni arjessa. :)

Kommentit (1)

Elisa

Ihana lukea, että olet jo löytänyt kotimoodin päälle. Eihän se mikään ihme, ole jos pitkän poissaolon jälkeen ei heti kaikki tunnu oikealta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat