Kaikille teille on varmaan käynyt selväksi, etten ole varsinaisesti mikään aamuihminen. En ole mikään katastrofaalisin aamutorkuttaja, mutta aikaiset aamut eivät vaan ole mun juttu. Viikonloppuisin tykkään nukkua yhdeksään kymmeneen, ja haluan rauhassa syödä aamupalaa ennen kuin lähden minnekään treenaamaan. Yleensä sovin lenkit aikaisintaan puolenpäivin korville, sillä rauhalliset aamut on niin harvinaista herkkua, että haluan nauttia niistä kunnolla.

Tämä viikonloppu on ollut harvinaisen rauhallinen, ja vastoin tapojani olin lauantai-iltana nukkumassa jo yhdentoista jälkeen. Meillä oli brunssi varattuna sunnuntaina kahdeksitoista, ja nukkumaan mennessäni mieleeni välähti, että mitä jos koettaisinkin tehdä sunnuntaipitkiksen ennen brunssia?! Moinen vallankumouksellinen vaihtoehto ei ollut aikaisemmin vierähtänyt mieleeni, mutta laskettuani, että silti saisin kunnon yöunet, päätin asetta kellon soittamaan puoli yhdeksältä.

Ilmeisesti kehoni meni hurjasta suunnitelmastani siinä määrin sekaisin, että aloin heräilemään jo seitsemän jälkeen, ja lopulta nousin ylös hieman ennen puolta yhdeksää. Vedin siinä sitten nopsaa pari paahtoleipää, jugurtin ja kahvia aamupalaksi, ja sen jälkeen kiskoin vaatteet päälle. Jostain syystä en edes vilkkaissut lämpömittaria, sillä olen tottunut viime viikkojen plusasteisiin. Ulos kuitenkin katsoin, ja huomasin illalla sataneen lumen pysyneen maassa - ehkä siitä olisi kannattanut tehdä jotain päätelmiä!

Päästyäni ulos minua vastassa oli kirpsakalta tuntuva pakkanen ja aika kova tuuli. Olin kuitenkin sen verran pöpperöinen, etten jaksanut palata takaisin lisäämään vaatetta, vaan lähdin juoksemaan kohti Kaivopuistoa. Alkuun oli tosi kylmä, ja tuntui ihan hullulta olla sunnuntai-aamuna tuohon aikaan ulkona! Aurinkokaan ei ollut vielä kunnolla noussut, ja taivaalla möllötteli kuu.

Kaivarinrantaan päästyäni aurinkokin alkoi heräillä, ja samalla lämpö alkoi pikkuhiljaa vallata kroppani. Katajanokalle päästyäni oli jo todella aurinkoista, ja minulle tuli sellainen ihana, toiveikkaan keväinen fiilis. Harmi, kun iphonen akku ei antanut myöten kovin intensiivistä kuvausta.

Parinkymmenen kilometrin ja vajaan parin tunnin juoksemisen jälkeen olin kotona jo yhdeltätoista - samaan aikaan, kuin yleensä vasta pitkikselle starttaan. Pikaisen suihkun jälkeen suunnattiin brunssille Hakaniemen Hiltoniin, ja olipas kyllä mahtava fiilis brunssitella, kun pitkis oli jo takana! Oikeastaan koko päivän puhkuin ylpeyttä itseäni kohtaan, kun olin niin reipas aamulla, vaikka varmasti monille aamu ysin treenit on ihan normi kauraa. :)

Kommentit (2)

-E

Oi, kuulostaa ja näyttää ihanalle! :) Itsekkin tykkään aamutreeneistä, siitä saa niin ihanan energisen olon koko päiväksi! Hyvää alkanutta vuotta sinulle, uusia blogipostauksia innolla odottaen! ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat