Olen asunut elämäni ensimmäiset 27 vuotta Pohjois-Suomessa (kyllä, lasken Kajaanin ja Oulun pohjoiseksi, vaikka joku hiljattain täällä kommentoi vähän vastakkaista), ja olen tottunut siihen, että lunta on marraskuusta huhtikuuhun. Pohjoisissa kotikaupungeissa pakkenen on paukkunut erityisesti tammi-helmikuussa, ja välillä on kulunut useampikin viikko, on mittari ei ole noussut -25 paremmalle puolelle. Pohjoisen pitkät ja lumiset talvet ovat ovat mahdollistaneet talviurheilun, ja talvisin nautin erityisesti hiihtämisestä.

Talvessa on myös tiettyä taikaa. Rakastan niitä iltoja, kun kotiin kävellessä lumi narskuu kenkien alla ja taivaslta keinuu hiljakseen pakkaslunta kuin höyheniä. Kevättalvisia aamuja, jolloin aurinko paistaa ja valaisee hanget niin, että silmiä on pakko siristää.

Muutettuani 2013 Helsinkiin en kovin runsaslumisia tai taianomaisia talvia ole kokenut, ja kieltämättä joulu Kainuussa sai minut kaipaamaan kunnon hankia. Olen vähän eri mieltä siitä, että lumi tuo valoa (ei se paljoa lohduta, jos aurinko on horisontin yläpuolella 2 tuntia vuorokaudesta), mutta kaunista se on! Oli todellinen nautinto hiihtää maisemissa, jotka olivat kuin suoraan talven ihmemaasta, ja paluu mustaan Helsinkiin tuntui aluksi tämän vuoksi vähän ankealta. Hiihtokauden nopea alkaminen ja lopahtaminen harmitti, sillä juoksumotivaatio on välillä ollut kiven alla, ja tällä hetkellä tekisin mieluusti vaikka kaikki lenkit hiihtäen.

Pari päivää lumettomuutta harmiteltuani muistin kuitenkin Helsingin talvessa monta hyvää puolta. Uuden vuoden aattona lähtiessäni lenkille päälle riitti ihan hyvin tavalliset trikoot ja kevyt takki, ja askel piti kuivalla asvaltilla ilman nastakenkiä. Tuolla lenkillä muistin, kuinka niin monta kertaa pohjoisessa asuessani vedin päälle kolme kerrastoa vaatteita juostakseni paukkupakkasessa auraamattomalla tiellä. Vaikka lumiset maisemat ovat kauniit, eivät ne ole aina optimaaliset juoksuun, vaikka tavallaan olenkin sitä mieltä, että melkein säällä kuin säällä voi liikkua, kun on oikeat varusteet päällä ja asenne kohdillaan.

Vuoden viimeistä pitkistäni valaisi aurinko, ja sulilla teillä auringon paistaessa tuli jotenkin keväinen fiilis. Siitä mieleeni muistui myös yksi Helsingin talven hyvä puoli: täällä on merkittävän paljon valoisampaa kuin vaikkapa Kainuussa. Eron huomaa erityisesti vuodenaikojen taitekohdissa, ja etenkin kevättä odotellessa. Itselleni merkki talvesta selviytymisestä on se hetki, kun huomaat töistä kotiin tullessa, että ei olekaan vielä pimeää. Täällä se hetki tuntuu tulevan melkein kuukautta aikaisemmin kuin pohjoisessa!

Yksi asia, mitä en myöskään pohjoisen talvista kaipaa, on muutamien viikkojen mittaiset rospuutto-kaudet, jotka ovat yleensä edessä silloin, kun lunta alkaa tulla ja silloin kun se alkaa sulaa. Loskassa kahlaaminen on ankeinta mitä tiedän! Loskalta ei välty täällä Helsingissäkään, mutta sen kanssa ei onneksi tarvitse elää kovin pitkiä pätkiä.

Lumisessa talven ihmemaassa ja leudossa etelän talvessa on tosiaan molemmissa puolensa. Lumettomuus ja paukkupakkasten puuttuminen tekee elämästä - ja etenkin juoksusta - kuitenkin varsin helppoa, ja tällä hetkellä se tuntuu ihan hyvältä vaihtoehtolta. Lunta ja hiihtoa taidan kuitenkin kaivata sen verran, että taidan buukata pääsiäisloman Lappiin. :)

Kommentit (6)

Vierailija

Lapissa suosittelen Saariselkää, ihan mielettömät hiihtomaastot joissa myös Suomen maajoukkuehiihtäjät treenailee :)

Lauraa

Jokainen näkee asiat tavallaan. :) Jos Suomen karttaa katsoo, niin aika keskivaiheillahan ne Kajaani ja Oulu ovat, mutta toki etelästä katsottuna pohjoisessa ja meiltä Lapista katsottuna taas etelässä. ;) Minusta taas lumi tuo ihan älyttömästi valoa eikä ainakaan meidän korkeuksilla talvet ole erityisen pimeitä. Tosin asutaan vähän kaamosrajan alapuolella eli kaamosta meillä ei ole. Kesällä sitten ei ole pimeää ollenkaan. :D

Haluaisitko joskus kirjoittaa blogin sosiaalisesta puolesta? Suurin osa blogeista on sellaisia, että bloggaaja on aktiivisesti vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa ja tuntuu nauttivan siitä. Sinun blogiin ei tule juurikaan kommentteja ja et yleensä vastaa niihin vähiinkään etkä ole aktiivinen esim. instassa. Onko tämä harkittu päätös? Tai miten ylipäänsä suhtaudut lukijoihin? Olen lukenut blogiasi tosi monta vuotta aina opiskeluajoiltasi lähtien, mutta tätä juttua olen usein miettinyt varsinkin viime aikoina. :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Moikka, joo aika keskellähän Kajaani ja Oulu on! Mitä tulee tuohon sosiaaliseen puoleen, niin kommentteihin vastaan tosi vähän/ hitaasti ajanpuutteen vuoksi, ja osittain myös siksi, että  tämä alusta on aika kömpelö kommentteihin vastaamiseen :( Kommentteja on kyllä tosi kiva saada, ja tavallaan tosi harmi, että vastaan niihin niin hitaasti tai en ollenkaan. Lukijoista tietenkin tykkään, en kai tätä muuten tekisikään :)

Mirri

Noista rospuutosta ja loskakeleistä. Itse asun täällä lumivarmalla alueella enkä haluaisi etelän mustaan talveen muuttaa. Radion aamujuontajien puheista päätelleen tämäkin talvi siellä Hesassa on ollut jatkuvaa mustaa, synkkää, ankeaa pimeyttä ja välillä loskaa :)  Täällä pohjoisessa valkoista kauneutta on ihan riittämiin, välillä riesaksi asti.  Eli kauneus on katsojan silmässä ja asenteet säähän ja siinä selviämiseen riippuu täysin itsestä.

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Joo, molemmissa on kyllä puolensa! Lumi on kaunista ja hiihto ihanaa, siitä ei pääse mihinkään. Itse kyllä koen, että loskaa on enemmän lumialueilla, sillä harvoin lumi sataa ns kerralla maahan, vaan se sulaa pari kertaa pois ennen pysymistään. Ja sit keväällä on aina se muutaman viikon sulamisprosessi, jolloin joutuu rämpimään loskassa. Itse myös koen, että pari tuntia enemmän auringonvaloa päivässä auttaa ihan tosi paljon jaksamaan talven läpi, samoin kuin se, että ei ole kovia pakkaskausia. Ja kevät tuntuu alkavan ihanan aikaisin! Mutta maku- ja asenneasioitahan nämä täysin on. Monesti vaan tuntuu, että etelässä marmatetaan pimeydestä ja lumen puutteesta, vaikka täällä oikeasti talvessa on tosi paljon hyviäkin puolia! Optimaalisintahan ois, että lunta ois joulukuun alusta helmikuuhun ja pakkasta maksimissaan viisi astetta. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat