Meidän lapin reissun kohokohtamme oli kolmipäiväinen vaellus Kilpisjärvellä. Suurin osa porukastamme, minä mukaan lukien, olivat suht kokemattomia vaeltajia. Itse olen tehnyt elämäni aikana useita pitkiäkin päivävaelluksia, mutta yön yli -vaelluksia olen tehnyt ainoastaan Kilimanjarolle ja Macchu Picchulle. Noillakin reissuilla on ollut mukana kantajat ja kokit, joten niitä ei ehkä ihan oikeaksi eräjormailuksi voi laskea.

Meidän vaelluksen aloitus- ja päätepiste oli Kilpisjärvi, joten reitti piti suunnitella siten, että pystyimme aloittamaan ja palaamaan samaan pisteeseen. Kilpisjärvellä tämä ei ole toimivin ratkaisu ainakaan silloin, jos haluaa mennä merkattuja reittejä (ja tehdä suht lyhyen vaelluksen). Niinpä meidän reitti kulki suurimmaksi osaksi omia reittejä, kartan ja kompassin avulla.

Aloitimme vaelluksen Kilpisjärven luontokeskuksesta maanantai-iltapäivänä. Sää oli kerrassaan masentava: vettä tuli taivaan täydeltä eikä plusasteita ollut paljoa yli viittä. Olimme ajaneet aamun aikana Pyhältä Kilpisjärvelle, ja viiden tunnin ajomatka tuntui jäsenissä. Kello oli jo kolme, kun pääsimme lopulta lounaan syötyämme lähtemään matkaan.

Myöhäisestä lähtöajankohdasta johtuen emme olleet suunnitteleet ekalle vaelluspäivälle mitään liian kunnianhimoista. Reittimme kulki merkattua Kalottireittiä pitkin Saarijärven autiotuvalle, jonne matkaa luontokeskuksesta kertyi vajaa 12 kilometriä. Sade lakkasi juuri sopivasti hieman ennen kuin lähdimme matkaan, joskin saimme matkalla niskaan kuuron jos toisenkin. Onneksi olin vuorautunut Gore Texiin, ja sain taittaa koko matkan kuivana!

Maisemat olivat heti alusta asti tosi hienot. Vaivaiskoivikko vaihtui aika nopeasti karuun tundramaiseen tunturi-maisemaan ja pieniin vesistöihin. Nautin kävelemisestä todella paljon, ja kiitos hyvän varustautumisen, ei vesikuurot eikä hyttysparvet pilanneet tunnelmaani. Matka ei tuntunut oikeastaan missään vaiheessa liian pitkältä, vaikka emme pitäneetkään mitään pidempiä taukoja kävelymme aikana.

Ensimmäisen päivän majoituspaikka!

Saarijärvelle saavuimme reilun neljän tunnin kävelyn jälkeen, ja vastassa meitä oli aika karu autiotupa. Kello oli jo sen verran paljon, että tupa oli suht täynnä, mutta meillä oli matkasa teltat, joissa yövyimme. Sää alkoi heiketä siinä määrin, että oli kiva päästä jo vähän pysähtymään ja tekemään ruokaa. Saarijärven autiotupa oli suoraan sanottuna aika kämäinen - homeelta haiseva ja ahdas - mutta lämmin kamina houkutteli sen verran, että vietimme tuvan sisällä pari tuntia, ennen kuin kömmimme makuupusseihimme ensimmäisen vaelluspäivän uuvuttamina.

(Osa kuvista: Marko Juhani)

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat