Toinen vaelluspäivämme valkeni Saarijärvellä vähän ankeissa tunnelmissa. Sade ja tuuli olivat ryöpyttäneet telttaa non-stoppina illasta saakka, ja yö oli ollut muutenkin jäätävän kylmä. Kylmyyden vuoksi en osaanut oikein nukuttua kuin muutaman tunnin aamuyöstä, ja olo oli todella pöhnäinen.

Teimme aamupalaa sisällä tuvassa, ja samalla koitimme saada jotain tolkkua säästä. Ennusteita Saarijärvelle oli mahdotonta löytää, ja horisontissa näytti todella ankealta. Vettä tuli vaakatasossa tuiman tuulen saattamana, eikä meitä todellakaan houkuttanut lähteä moiseen säähän kävelemään.

Puolen päivän aikaan tuvalle alkoi ripotella muita vaeltajia, jotka olivat uhmanneet säätä ja tehneet matkaa siitä huolimatta. Paikka alkoi täyttymään, mikä tarkoitti sitä, että kohta olisi meidän vuoro antaa muille tilaa. Onneksi sää alkoi pikku hiljaa parantua, ja kahdelta teimme päätöksen lähteä jatkamaan matkaa. Reittivalintamme meni kuitenkin uusiksi: meidän oli tarkoitus mennä suunnistamalla Saarijärveltä Termisjärvelle Salmikurun kautta, mutta pelkäsimme kurun olevan sateen jäljiltä niin liukas, että päätimme skipata sen.

Lounaan syötyämme lähdimme suunnistamaan kohti Termisjärveä kartan ja kompassin avulla. Tai no, kompassi pysyi repussa, sillä suunnistaminen oli helppoa suuripiirteisessä tunturimaastossa, jossa näkyvyys oli hyvä. Oli ihanaa mennä tuntureilla omia reittejä näkemättä muita vaeltajia. Sadekin oli loppunut kokonaan, maasto oli heppokulkuista ja nautin kävelystä todella paljon!

Uusi reittimme Saarijärveltä Termisjärvelle kulki ensin vähän matkaa Kalottireittiä, sitten kahden tunturin välissä ja lopulta tunturipolkua seuraillen. Matkaa uudella reitillä oli noin 12 kilometriä, mikä oli juuri sopivasti ottaen huomioon myöhäinen lähtöajankohtamme. Termisjärven autiotupa sijaitsi aivan todella kauniissa paikassa: järven toisella puolella kohosivat yli kilometrin korkuiset tunturit. Tuntui, kuin olisimme jossain maailman äärilaidoilla!

Koska tupaan ei tullut ketään muita ja koska olimme palelleet edellisen yön, päätimme nukkua tuvassa. Sain kuin sainkin nukuttua ihanat yöunet, ja seuraavan aamun vaelluspäivään heräsin virkeissä fiiliksissä! Sääkin näytti kolmantena vaellusaamuna todella hyvältä: pieni tuuli piti hyttyset loitolla, ja pilvien välistä pilkisteli aurinko.

Viimeisen vaelluspäivän matka oli kaikista pisin, reilut 15 kilsaa, mutta reitti oli helppokulkuista. Kuljimme Termisjärveltä takaisin Kilpisjärvelle pääasiassa tunturipolkuja seuraillen. Reitin viimeiset pari kilsaa kuljimme jälleen kalottireittiä.

Viimeinen vaelluspäivä oli loppujen lopuksi kaikista kivoin: reitti oli kaunis ja helppo kulkea kauniissa säässä. Pidimme pari ruokataukoa tunturissa: heitimme vain rinkat alas ja istuimme mättäälle niiden viereen mussuttamaan keksejä ja suklaapatukoita jylhiä maisemia ihaillen!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat