Heh, tämän postauksen otsikko on ehkä aneemisuuden huippu! Antakaa anteeksi, sillä olen naputellut viikonlopun aikana lähemmäs 4000 sanaa tutkimusta, eikä päässä valitettavasti liiku enää mitään kovin luovaa tällä hetkellä. Ajattelin kuitenkin vielä illan ratoksi kirjoitella viikonlopun meininkejä tänne blogiin, ennen kuin painun pehkuihin.

Viikonloppu ei ehkä ollut se rentouttavin, sillä etenkin lauantai meni hyvin pitkälti lopputyön parissa. Tekisi mieli sanoa, että loppusuora todella häämöttää, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Etelä-Afrikkalaisessa yliopistossa kun mikään ei ole varmaa vasta kun opintopisteen ovat kilahtaneet tilille. Viivästymiset ja kaikennäköinen säätö on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tutkimuksen vastapainona viikonloppu oli hyvin juoksupainotteinen. Kerroinkin täällä keskiviikon onnistuneesta ratakympistä, jonka aiheuttamat endorfiinit hyrisevät melkein vieläkin kropassa. Lauantaille oli kuitenkin vuorossa myös toinen startti, sillä olin ilmoittautunut muutamia viikkoja sitten Midnight Runiin. Olen monena vuonna halunnut osallistua kyseiseen skabaan, mutta aikataulut on menneet aina ristiin. Niinpä olin ihan tosi innostunut, kun vihdoin pääsin juoksemaan öisille Helsingin kaduille.

Ja voi vitsi, olipahan kisa! Olen massatapahtumien ystävä siinä mielessä, että tykkään, että kisassa on menoa ja meininkiä. Musiikkipisteet ja reitin varrella kannustavat katsojat antavat juoksuun tosi paljon puhtia. Midnight Runissa olivat tehosteet enemmän kuin kohdallaan, ja oli ihan huikeaa juosta neovalojen välkkeessä popin pauhaessa taustalla.

Reitti oli aika mäkinen, eikä loppuaikani ollut mikään kummoinen - tai no, olosuhteet huomioiden aivan hyvä. Keskiviikon kisa painoi jaloissa ja meinasin kantata jokaiseen ylämäkeen. Mutta kuten sanottu, itse tapahtuma oli ihan mahtava!

Tänään edessä oli jälleen tutkimusta sekä päivän piristyksenä 28 kilometrin kympin kisoista sopivasti palauttelava hölkkä. Pitkisten juoksu on ollut viime aikoina yhtä tuskaa, mutta yllättävän hyvin jaksoin siskon kanssa painaa kaksi tuntia ja kolme varttia halki keskuspuiston.

Kotona odottivatkin ihanan kylmä kokis, reilu annos palak paneeria ja Pätkis-jäätelöä. Palautuminen lähti taatusti onnistuneesti käyntiin. Tälle viikolle juoksukilsoja kertyi muuten 88, joka on varmaan mun ennätys vähään aikaan!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. :)

Kommentit (4)

Vierailija

Kiitos tästä blogista! Mä oon lukenut sun blogia aikalailla alusta asti ja edelleen tämä on mun lemppari vaikka todella harvoin tulee kommentoitua. Täältä mä saan suurimman liikuntainspiksen tän pikkulapsiarjen keskellä. 😊

jets

Huhhuh, katoin ensin kun ruudulle lävähti tuo isokokoinen lautasen kuva, että tuo vaalea osa lautasella oli joku hamsterin tai muun vaalealihaisen pikkujyrsijän ruho :D mut ei sit sentään :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Hahhah voi ei! Itsekin mietin, että miksi ihmeessä ylipäätään postasin koko kuvan, lol :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat