Heippa,

ja terkkuja junasta! Vietin kuluneen viikonlopun Kainuussa hiihdellen, ja nyt olen jo paluumatkalla kohti etelää. Yleensä menen Kajaaniin lentämällä, sillä kuuden tunnin junamatka suuntaansa haukkaa leijonanosan viikonlopusta, mutta tällä kertaa liput olivat niin kalliita, että jouduin turvautumaan junaan. Yllättävän kivuttomasti junailu on kuitenkin mennyt, vaikkakin kotona viettämäni aika jäi suht lyhyeksi.

Yksi viikonlopun agendoista oli osallistuminen Hallan hiihto -nimiseen retkihiihtotapahtumaan yhdessä äitini kanssa. Samana viikonloppuna järjestettiin Vuokatissa mulle tutumpi tapahtuma Vuokatti-hiihto, mutta koska hiihdot ovat jääneet vähän vähemmälle kuluneen kahden vuoden aikana, päätin, että leppoisampi meininki on tänä viikonloppuna paikallaan. Vuokatti-hiihdossa kun tulee helposti innostuttua ja hiihdettyä enemmän tai vähemmän täysillä! Meidän perheestä edustusta lähti myös Vuokattiin, sillä isäni ja siskoni valitsivat retkeilyn sijasta kisailun.

Niinpä lauantai-aamuna suuntasimme äidin kanssa kohti Ukkohallaa ja Hallan hiihtoa isän ja siskon mennessä Vuokattiin. Lähdimme kotoa jo seiskan jälkeen, sillä ajomatkaa Kajaanista Hyrynsalmelle on noin tunti. Hyrynsalmelta köröttelimme bussin kyydillä Ukkohallaan, josta itse startti lopulta tapahtui.

Koska tapahtuma järkättiin samaan aikaan Vuokatti-hiihdon kanssa, osallistujia oli tavallista vähemmän. Tämä ei varsinaisesti minua haitannut - olipahan baanaa mitä hiihtää. Välillä meni pitkät pätkät, että näin ladulla ketään muuta kuin äitini. Hiihtopäivä sattui kohdalleen myös säiden puolesta, ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Hallan hiihto kulki todella kauniissa Kainuulaisissa maisemissa - oli vaaroja, kuusimetsää, pieniä metsälampia ja joen rantaa. Mun mieli kyllä tyhjeni, kun hiihtelin välillä lähes täydellisessä hiljaisuudessa, mahtavia maisemia katsellen.

Huoltopisteitä tuli sopivasti noin kymmenen kilsan välein, eli itse ei tarvinnut kuljettaa mukanansa edes juomaa. Puolivälin kohdalla mulla oli jo kauhea nälkä, mutta onneksi tarjolla oli voileipiä! Muuten olisi varmaan energiat loppuneet ihan täysin kesken.

Itse hiihtäminen sujui ihan kohtalaisesti siihen nähden, että edellisen kerran olen hiihtänyt jouluaattona, ja sitä edelliskerran vuoden 2015 jouluaattona. Oikeastaan sellaiset 35-40 kilometriä meni ihan kivuttomasti, mutta sen jälkeen alkoi hieman painaa. Myös latu muuttui auringonpaisteen vuoksi pehmeämmäksi, ja sain tehdä töitä kropallani selvästi enemmän. Jossain vaiheessa aloin pelätä totaalihyytymistä, mutta ihmeekseni vika kymppi meni lopulta ihan hyvissä fiiliksissä!

Reissuun taukoinensa kului sellaiset viisi tuntia, ja kieltämättä olin maaliin päästyäni aika puhki. Etenkin ojentajat ja kyljet olivat väsyksissä, ja nälkä on ollut hirmuinen vielä tänäänkin! Nyt pitääkin sitten vähän syödä ja palautella, että olen iskussa ensi lauantain Karhu-viestiä varten. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat