Opiskelut alkavat olla paria tenttiä vaille pulkassa, ja ajatukset aina enemmän tai vähemmän Suomeen paluun jälkeisessä ajassa. Näin koulun loppuvaiheilla sitä myös miettii, että mitä hyötyä tästä oli? Opinko mitään vai menikö aika ja rahat hukkaan? En tykkää puhua blogissani työasioista, mutta nyt teen osittain poikkeuksen.

Kun opiskelee ja valmistuu lääkäriksi, huomaa ihmisten usein kysyvän, että oliko lääkäriys minulle kutsumusammatti. Vaikka tavallaan ymmärrän, että mitä ihmiset kysymyksellään hakevat takaa, on kysymys minusta silti jotenkin outo. Tuntuu, että kutsumusammatteja voivat olla vain esimerkiksi papit, lääkärit tai opettajat - eivät vaikkapa markkinointipäälliköt, ammattibloggaajat tai kaupan kassat. Tai ainakin minusta tuntuu, että kyseisten ammattikuntien edustajilta ei pahemmin kutsumusammatista kysellä - voin toki olla väärässäkin.

En oikein ole koskaan osannut vastata tuohon kysymykseen. Tavallaan tuntuu, että lääkärinä pitäisi sanoa, että joo, tämä on kutsumukseni, tai muuten sitä on jotenkin huono tai ahne. En kuitenkaan koskaan ole kuullut minkään kutsumuksen kellojen kilkattavan päässäni missään vaiheessa. Hain aikanaan lääkikseen, koska olin erittäin kiinnostunut ihmisen biologiasta, ja lääketiede tuntui haastavalta luonnontieteelliseltä, mutta humaanilta alalta. En missään vaiheessa ole katunut valintaani, ja olen vieläkin siihen tyytyväinen. Kuitenkin, olisin varmasti voinut hakea jonnekin muualle ja valmistua johonkin muuhun ammattiin, ja olla ihan yhtä tyytyväinen.

Valmistumisen jälkeen en ole kuullut niinkään kyselyjä kutsumuksesta, mutta erikoistumisalasta kylläkin. Tuntuu, että ihmiset olettavat, että kun pullahtaa kuuden vuoden jälkeisestä opintoputkesta uunituoreena pullana ulos, siintää samanmittainen erikoistumisputki seuraavana tavoitteena kirkkaana mielessä. Monien kohdalla näin onkin, mutta omalla kohdallani asiat eivät ole olleet mitenkään selkeitä. Ilmoittauduin vuosi sitten erikoistumaan mielenkiintoiselle alalle, mutta mitään palavaa intohimoa en missään vaiheessa ole tuntenut.

Olen aina ajattelut, että ehkä töidenkin suhteen käy niin kuin rakkauden: sitä ajelehtii virran mukana, elää elämäänsä, kunnes sitten eräänä päivänä vaan kolahtaa. Tai jos nyt ei täysillä kolahda, niin ainakin palaset alkavat loksahdella kohdilleen. Miten tämä liittyy nykyiseen tutkintooni? No, nyt minusta nimittäin tuntuu siltä: ikään kuin olisin viimein löytänyt sen puuttuvan palasen, joka vihdoin loksauttaa koko kuvion kohdalleen.

En edelleenkään ole saanut mitään valaistumisia, enkä tarkoita, että vaihtaisin alaa ja minusta tulisi public health -spealisti, mutta jonkinlainen suunnannäyttäjä tämä tutkinto on selvästi ollut. Vaihdoin kesällä linjaa terveydenhuoltojärjestelmien linjalle, sen jälkeen löin uudet työt lukkoon, sain mielenkiintoisen aihetarjouksen lopputyölleni... Tiedättekö sen fiiliksen, kun on kiinnostunut jostain, ja yhtäkkiä näkee ympärillään vain mahdollisuuksia? Siltä minusta nyt tuntuu! Näyttää siltä, että tulevaisuudessa voin mielenkiintoisella tavalla yhdistää tämän tutkinnon lääkärin tutkintooni.

Suomalaiseen tapaan en tietenkään halua liikaa tuulettaa - voinhan vielä feilata viimeiset kurssit, uusi työ ei olekaan niin mielenkiintoinen, tutkielma menee puihin jne... Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin sellainen, kuin olisin löytämäisillään jotain.

Ehkä se on sitten se kutsumus.

Kommentit (3)

Vierailija

Tosi hyvä postaus ja luo uskoa meille muillekin jotka vielä omaa suuntaamme etsitään! Tsemppiä tulevaisuuteen, jatkan innolla blogisi lukemista.

Elisa

Vau, kuulostaa ihanalta :) Ainakin oot taas monia kokemuksia rikkaampi tuon Etelä-Afrikassa opiskelun jälkeen, mutta vielä se että löysit ehkä oman ammatillisen intohimon... Aivan huippua <3

Konkistadori

Ihana postaus! Mietin itse vähän samantyyppisen kirjoittamista. Ymmärrän hyvin, että rajaat töitä pois blogista, mutta toisaalta nää on (ainakin itselle!) niitä kaikista kiinnostavimpia luettavia :) Paljon tsemppiä viimeisiin aikoihin siellä ja tulevaisuuden uusiin kuvioihin! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat