Meidän Lapin reissumme oli minulle monessa tapaa eksoottiinen. En ollut aikaisemmin käynyt kunnolla noin pohjoisessa Lapissa, enkä myöskään ollut koskaan aiemmin käynyt Norjassa. Kieltämättä aika hassua, etten ollut aiemmin käynyt Norjassa, vaikka kaikenmaailman matkoja on elämäni aikana tullut tehtyä! Yksi parhaista Kapkaupungin ystävistänikin on itse asiassa norjalainen - tosin hänenkään vuoksi ei Norjaan kannata matkata, sillä hän asuu pysyvästi Etelä-Afrikassa.

Aina kun kerroin ihmisille matkaavani Pohjois-Lappiin ja Pohjois-Norjaan, kaikki paikan päällä joskus käyneet sanoivat, että maisemat muuttuvat dramaattisesti miltei heti, kun astelee Norjan rajan puolelle. Kilpisjärven jyhkeän luonnon äärellä minun oli jotenkin vaikeaa uskoa, että maisema voisi muka muuttua enää vuoristomaisemmaksi, mutta niin se vain muuttui. Ja niin pian rajanylityksen jälkeen! Tuntui myös, että ne vähätkin hyttyset katosivat tyystin, kun saavuimme Norjan puolelle.

Meidän reissun viimeinen etappi oli Tromssa, jonne ajelimme Kilpisjärveltä. En voinut kuin hämmästellä, kun tuntureiden laakeat huiput muuttuivat yhä terävämmiksi. Vuorten huipuilla oli paljon lunta, ja niiden rinteitä pitkin valui välillä pieniä puroja, välillä kuohuvia vesiputoksia. Olen tietenkin ennenkin nähnyt vuoria, mutta tämä oli jotain ihan erilaista. Kaikki oli niin karua, mutta käsittämättömän kaunista.

Matkalla Tromssaan pysähdyimme pieneen Skibotnin kaupunkiin, jossa näin ensimmäistä kertaa Jäämeren. Tarkoituksemme oli käydä Skibotnissa kahvilla ja ehkä vähän kierellä, mutta koska paikka oli niin pieni, päätimme vain ottaa kuvia ja jatkaa suoraan Tromssaan.

Tromssassa maisevat sen kuin jylhistyivät ja aurinko alkoi paistaa. En voi ymmärtää, että miten noin kaukana pohjoisessa voi olla noinkin suuri kaupunki! Mietin, että millaistakohan olisi elää Tromssassa: miltä kesän pitkä yötön yö tuntuisi? Entäpä miten pimeältä ja hyytävältä tuntuisi talvi Jäämeren rannalla? Minusta ei olisi kyllä moisiin äärioloihin elelemään!

Tromssassa meillä ei ollut paljoakaan aikaa, sillä saavuimme kaupunkiin iltapäivällä ja lähdimme seuraavana päivänä. Matkustusväsyäkin oli ilmoilla, ja vietin tovin hotellissa lepuuttamassa. Kävimme lounaalla, kävelimme keskustassa ja sen jälkeen teimme visiitin Polar-museoon, jonka aihepiirinä oli tutkimusmatkailu ja Norjan historia. Illalla kävimme vielä syömässä norjalaiseen tyyliin turska-aterian, jonka jälkeen uni maistui niin, että Tromssan yöelämä jäi kokematta.

Kommentit (1)

Mirri

Samaa olen huomannut minäkin, että kaikki hehkuttaa, että etelään, etelään, siellä on kaikki elämä ja siellä on kauneus.  Minä olen perheessänikin poikkeus, kun haikailen lappiin ja tuohon karuun, mutta kauniiseen luontoon. Lähelläkin voi olla ihanaa! Ei tarvi aina mennä kauas.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat