Viime viikot olen mennyt eteenpäin aikamoinen draivi päällä. Töissä on haasteita, mutta samalla tosi hyvä pöhinä päällä - paljon mielenkiintoisia asioita on tekeillä, ja mulla on on monta rautaa tulessa. Tuntuu, että kuljen koko ajan kohti unelmaduuniani, ja inspiraatio tehdä töitä on kova. Välillä tuntuu, että adrenaliini virtaa suonissani vielä kotonakin, kun olen niin innostuksen vallassa.

Inspiroituneena on tosi mahtavaa tehdä asioita, mutta näinä hetkinä on tosi tärkeää muistaa myös töiden vastapaino, eli harrastukset ja erityisesti rentoutuminen. Maraton-painotteisuuden vuoksi treenirintamallakin on meininki tavallista tavoitteellisempaa, vaikka toki suurin osa harjoituksista on kevyitä. Kovat treenit yhdistettynä työdraiviin on sellainen yhdistelmä, että välillä tuntuu, että rentoutuminen jää vähäiseksi.

Juuri noiden asioiden vuoksi olin odottanut tätä viikonloppua erityisen paljon. Olimme nimittäin jo ajat sitten sopineet osallistuvamme Vuokatin vaellukselle, joka tänä vuonna järjestettiin Halti Outdoor Weekendin yhteydessä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Ajatus viikonlopusta muissa maisemissa, "koti-kotona" Kajaanissa, tuntui jotenkin äärimmäisen rentouttavalta. Joskus on vaan niin paljon helpompaa olla ja möllöttää, kun vaihtaa maisemaa.

Vuokatin vaellus oli ohjelmassa lauantaina, ja jo puoli ysin aikaan oltiin autossa matkalla kohti Vuokattia. Olen osallistunut kyseiseen vaellukseen varmaan puolenkymmentä kertaa, mutta silti lähdin matkaan ihan super innoissani. Tällä kertaa meitä suosi erityisen ihana keli, sillä aurinko alkoi paistaa heti, kun saavuimme lähtöpaikalle.

Meillä oli ohjelmassa kaikista pisin reitti, jonka mitta oli noin 20 kilometriä. Matkan aikana kivuttiin yhteensä kolmentoista vaaran huipulle, eli reisillä sai todella tehdä töitä. Eilisten sateiden vuoksi reitti oli etenkin alkuosista todella liukas, ja vaikka pidänkin itseäni suht ketteränä kapuajana suunnistustaustani vuoksi, välillä sai olla todella varovainen.

Pysähdyimme pitämään taukoja niin eväiden syönnin kuin valokuvailunkin merkeissä. Huolto oli tänä vuonna erityisen hyvä, eikä omia eväitä tarvinnut kantaa mukana. Meillä oli mukana ainoastaan yksi juomapullo, jota välillä täyttelimme vedellä huoltopisteillä.

Reitti oli jotenkin paljon rankempi kuin olin muistellut - tai sitten kropassa vaan painoi kuluneen viikon treenit. Olin aika puhki viimeisen vikan kilometrin aikana, ja kun vihdoin päästiin kävelemään alamäkeen vähän helpompia reittejä, pistin lisää vauhtia vain siksi, että olisimme nopeammin perillä. Poikakaverikin vähän ihmetteli, että miten olinkaan niin hapoilla reissun jälkeen. Pitääkin kuunnella kroppaa erityisen tarkkaan lähiaikoina.

Aloitin kropan kuuntelemisen heti maaliin päästyäni, ja kuulin, kuinka se kertoi tarvitsevansa rasvaista burgeria aloittaakseen palautumisensa. :D Ei auttanut muuta kuin noudattaa kehon käskyjä, ja niinpä suunnattiin pesujen jälkeen Vuokatin Amarilloon syömään. Vuohenjuustohamppari maistui erittäin hyvältä, ja voin kertoa, että tuon aterian (ja reissun ylipäätään) jälkeen uni maistui paremmin kuin hyvin. Niin keho kuin mieli tuli tyynnytteltyä Vuokatin metsissä erittäin perusteellisesti. :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat