Vuosi lähenee loppuaan, ja kaikenlainen taaksepäin katsominen ja muistelu tuntuu luonnolliselta näin vuoden vaihteessa. Niinpä on aika vähän palauttaa mieleen, että miten vuosi 2017 sujui treenin ja kisailun osalta!

Jostain syystä, kun muistelen kulunutta vuotta, ensimmäisenä mieleeni tulee se, että treenaamisen suhteen vuosi meni vähän vasemmalla kädellä. Se onkin ihan totta: treenaaminen on ollut koko vuoden prioriteettilistallani tavallista alempana. Aikani ja energiani on vienyt uusi työ ja gradu, jonka palautuin lopulta lokakuun alussa. En myöskään halunnut tinkiä sosiaalisesta elämästäni, ja niinpä treenit saivat väistyä näiden asioiden tieltä.

Jos treenit jäivät välillä tärkeysjärjestyksessäni pahnan pohjimmaiseksi, niin eivät kisatkaan kovin korkealla listalla olleet. Vuosi 2017 jäikin historiaan vähäisestä kisailun määrästä - en muista, milloin viimeksi olisin käynyt näin vähän kisoissa kuin kuluneena vuonna! Kisailun vähäisyys johtui yksinkertaisesti siitä, että koska kiireitä piti töissä ja opiskeluissa, ei aikaa kisoihin matkaamiselle juurikaan jäänyt. En myöskään jaksanut kuormittaa itseäni henkisesti millään muulla ylimääräisellä.

Näistä edellämainituista sekoista johtuen treenivuosi 2017 on jäänyt jotenkin vaisuna. Mutta nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin oikeastaan vuosi 2017 oli aika onnistunut. Vaikka kisailin vähän, tein uusia enkkoja kolmella matkalla. Vuoden ensimmäinen enkkajuoksu tapahtui toukokuussa, jolloin juoksin HCR:n rankalla reitillä puolikkaan aikaan 1.35 ja risat. Tuolloin ajattelin, että juoksisin puolikkaan uudelleen loppuvuodesta ja pudottaisin enkasta pois ainakin kaksi minuuttia, mutta en koskaan "ehtinyt" enää puolikkaalle. Vitosen enkasta hion pois puolisen minuuttia heinäkuussa, jolloin AM-kisoissa ratavitonen taittui aikaan 20.34. Kympin enkka meni uusiksi myöskin AM-kisoissa, jolloin kello pysähtyi aikaan 42.27.

Maratonille minulla oli kovat odotukset, sillä kunto tuntui loppusyksystä aika hyvältä ja treenit kulkivat todella kevyesti. Ljubljanassa h-hetkellä kaikki meni kuitenkin pieleen, enkä saanut laitettua maratonenkkaa uusiin lukemiin. Ehkä juuri siksi, että kauden viimeinen, pääkisa epäonnistui, tuntuu, että koko juoksuvuosi oli vähän kökkö, vaikka tämä muistelu osoittaakin, että väärässä olen! Nyt kun tarkemmin miettii, niin juoksuvuosi 2017 jää ehdottomasti plussan puolelle.

Mitä vuosi 2018 tuokaan sitten urheilun osalta? Tavoitteita ja uusia kujeita on jo mietittynä tulevan vuoden varalle. Palataan niihin tarkemmin myöhemmin omassa postauksessaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat