Tämä voi kuulostaa monista teistä vähän yllättävältä, mutta olen elänyt viimeiset pari vuotta (!) ilman minkäänlaista pyörää. Edellisin pyöräni lukkitui Meikun pihaan toissasyksynä - kyllä, pyörän lukko jumahti niin jumiin, ettei sitä saanut erkkikään auki. En oikein tiennyt, mitä asialle olisi pitänyt tehdä (näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut esim. lähestyä jotain pyörävarasta), niin lopulta vähän niin kuin unohdin koko asian. Ja Cape Townissa vietetyn vuoden jälkeen pyörää ei enää pyörätelineessä yllättäen näkynyt.

Lieventävänä asianhaarana pyörättömyyteen on toki Etelä-Afrikan vuosi, mutta jotenkin en muutenkaan ole kauheasti pyöräillyt viime vuosina. Kolme neljä vuotta sitten olin suht innokas työmatkapyöräilijä, mutta elokuun 2014 jälkeen työmatkani lyheni reiluun kilometriin, ja koin kätevämmäksi kävellä sen kuin pyöräillä. Muina syinä pyöräilemättömyyteen on Helsingin näpsäkkä joukkoliikenne: kun kilsan matkat menee kävellen, niin sitä pidemmät matkat menee näppärästi julkisilla. Varsinkin, kun liikuskelee kantakaupungin seudulla, tuntuu paljon helpommalta mennä parin kilsan matka ratikalla kuin lähteä sompailemaan pyörällä autojen sekaan.

Nyt kevään koitettua aloin kuitenkin jossakin vaiheessa kaipailemaan taas pyöräilyä. Poikakaverikin alkoi kuumotella yhteisten pyöräretkien perään, ja päätin, että jossakin vaiheessa pyörä on hankittava. Ennen oman pyörän hankkimista päätin kuitenkin testailla työmatkapyöräilyä lataamalla itselleni kauden verran käyttöoikeutta Alepa-pyöriin. Vähän aluksi emmin, että mitenköhän paljon pyöriä tulee käytettyä, mutta koska kausi oli tosi halpa (25e), päätin ostaa sen.

Ja vitsi, kuinka mahtava keksintö Alepa-pyörät onkaan! Pyöräparkkeja on kuin sieniä sateella, ja harvoin eteeni on tullut tilanne, että parkki on ollut tyhjä. Teen aika usein niin, että pyöräilen töihin ja juoksen kotiin - silloin ei tarvitse huolehtia siitä, että säilyykö pyörä yön yli työpaikan pihassa. Toisinaan olen hypännyt Alepa-pyörän selkään ex tempore, kun julkisissa on tuntunut kestävän. Ja näin kansanterveysintoilijankin näkökulmasta kaupunkifillarit ovat ihan loistava idea - kaduilla näkyy ihan tosi paljon ihmisiä keltaisten pyörien selässä. Ne varmasti madaltavat monien kynnystä fillarointiin ja sitä kautta kohottavat ihmisten kuntoa.

Alepa-fillaroinnin hurmaannuttamana päätin sitten pari viikkoa sitten, että omakin pyörä on saatava. Arvoin pitkään hybridin ja cyclo crossin välillä, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että minunlaiselle mekossa ja trenssissä pääasiassa työmatkapyöräilijälle hybridi on aivan riittävä. Sillä voi kuitenkin tarvittaessa myös polkea matkaa, vaikkei se ihan cyclon tai maantiepyörän tapaan rullaakaan!

Tänään kävin kotiuttamassa sinisen Inserani Helsinginkadun Baiksista, ja nyt onkin sitten loppukesä aikaa testailla kuumia kesäkatuja. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat