Tämä kausi ei ole alkanut juoksukisojen tiimoilta kovinkaan vireänä. HCR:n jälkeen en ollut ennen eilistä ottanut yhtäkään starttia, enkä muutenkaan ole kisaillut niin paljon kuin yleensä. No, onneksi vielä on kesää ja kisakautta jäljellä, niin ehdin vielä kirimään.

Kisa, josta olen kuullut paljon hyvää ja johon siksi olen halunnut jo pitkään osallistua, on ollut Turun Paavo Nurmi –juoksu. Kisan päämatka taitaa olla maraton, mutta kisassa juostaan myös puolikas ja kymppi. Maraton on tässä vaiheessa poissuljettu, ja aikataulusyistä päädyin lopulta valitsemaan puolikkaan sijaista kympin.

Kymppi starttasi vasta neljän aikaan, mikä on ruokailujen kannalta haastava ajankohta, mutta Helsingistä Turkuun matkustamisen kannalta erittäin hyvä. Saimme nukkua lauantaina pitkään, mutta silti ehdimme junalla hyvissä ajoin ennen kisastarttia perille Turkuun. Majoituimme Radisson Marinassa, joka sijaitsi tosi lähellä kisakeskusta, mikä helpotti liikkumisia.

Käytiin ensin haistelemassa tunnelmaa kisapaikalla ja hakemassa numerot, minkä jälkeen kirjauduimme hotelliin. Hotellissa vaihdettiin kamat, minkä jälkeen lähdin hieman verkkailemaan. Juoksin verryttelyni kisareitillä ja en voinut kuin hämmästyä siitä millainen fiilis tapahtumassa olikaan: ihmisiä oli kannustamassa reitin varrella ihan älyttömän paljon, ja epäsuomalaiseen tapaan he kannustivat myös muita kuin omia tuttuja! Jopa verkatessani sain osakseni paljon kannustusta. En ole varma, olenko kokenut missään suomalaisessa kisassa vastaavaa!

Startti oli tosiaan neljältä, ja olimme karsinassa todella aikaisin. Mun on aina vaikeaa ajoittaa ruokailuja iltapäivän starttien suhteen, ja niinpä menin vielä ennen startti vetämään naamaani hätäpäissäni geelin, joka jäi jotenkin inhottavasti tuntumaan ja painoi vatsassani vielä lähtöviivalla.

Geelistä johtuen päätin ottaa alun rauhallisesti, mikä ei ihan onnistunut, sillä ekan kilometrin juoksin aikaan 4.12. Sen jälkeen vauhti hieman rauhoittui, mutta jäi sinne 4.17 min/km –tuntumaan. Juoksu tuntui alussa tosi hyvältä, ja sain vetoapua parista kilpasiskostani. Pystyin hyvin juttelemaan heidän kanssaan, vaikka välillä oikein tuulisissa kohdissa pitikin keskittyä itse juoksuun hieman enemmän.

Puoliväli ohittui ajassa 21.31, ja olin tuossakin kohdassa vielä aika energinen. Arvelin jopa, että pystyisin lisäämään vauhtia loppua kohden, mutta päätin malttaa mieleni ja pitää tasaisen vauhdin. Puolivälin jälkeen meidän kolmen naisen porukka hajaantui siten, että jäin juoksemaan keskimmäisenä.

Reitin vikat kolme kilsaa juostin Aura-joen rantaa, jossa vastatuuli puhuroi paikoin aika kovana. Toivomani vauhdinnosto jäi siis vähän vaisuksi, ja kasin kohdalle päästyäni geeli aikoi inhottavasti painaa vatsassani ja aiheutti uskomatonta närästystä! Jouduin laskemaan vauhtia, koska välillä pistos oli niin kova. Loppumatka taittuikin lopulta paljon hitaammin kuin olin toivonut, ja maalissa kello pysähtyi aikaan 44.08. Sinänsä itse loppuaika ei mua harmittanut, mutta pistoksen aiheuttama vauhdin hidastuminen ärsytti kyllä hieman. Olin maalissa aivan liian hyvävointinen, koska en ollut pystynyt antamaan kaikkea. No, tällaista tämä juoksu välillä on!

Onneksi itse tapahtuma oli niin mahtava, että pikku harmituskaan ei kauaa mielessä viipynyt. Juoksun jälkeen meitä odotti myös mukava ilta ystävien kanssa: ensin hyvää ruokaa Tårgetissa ja sitten jokilauttailua Aura-joella. :)

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat