HCR:lta palautuminen on kestänyt paljon tavallista kauemmin. Usein puolimaratonin jälkeen olen tehnyt palauttavaa liikuntaa jos en heti seuraavana päivänä niin ainakin parin päivän päästä, mutta nyt fiilis on puolirampa edelleen. Palautumista ei myöskään ole nopeuttanut mahatauti, johon sairastuin heti sunnuntaina, yöks! Mitenpä sitä voisi palautua, kun mikään ei pysy sisällä, eikä energiavarastoja saa täydennettyä.

Nyt alan olla onneksi jo vähän paremmassa kunnossa - en tosin pystynyt vielä tänään menemään töihin - mutta keho on edelleen kuin jyrän alle jäänyt. Etureisiä särkee edelleen niin paljon, että portaiden nouseminen on vaikeaa. Olin tosiaan toivonut, että olisin treenikunnossa viimeistään keskiviikkona, mutta näillä näkyminen treenien aloittelu taitaa mennä loppuviikkoon. Oikeastaan olo on ollut tähän saakka sen verran kurja, että en pahemmin ole edes miettinyt, että milloin pääsen juoksemaan - kunhan saan ensin tämän oksutaudin selätettyä.

Tavallaan tykkään tällaisista "mini-siirtymäkausista", tavoitteen saavuttamisen jälkeisestä pienestä lepotauosta ennen kuin ryntään kohti seuraavia haasteita. Vaikka HCR oli rankka juoksu enkä ihan yltänyt aikatavoitteeseeni, oli se kuitenkin monilla tavoin onnistunut suoritus, johon olen erittäin tyytyväinen. Enkka on aina enkka, siitä pitää olla iloinen!

Vaikka en todellakaan odota itseltäni joka kerta ennätysjuoksuja tai onnistumisia, en voi silti kieltää, ettenkö olisi tyytyväisempi itseeni onnistumisten jälkeen (no, kukapa ei olisi). Hyvin menneen suorituksen jälkeen on mukavampi ottaa myös lepoa, kun tietää antaneensa kaikkensa ja kropan tarvitsevan palautumista.

Tällaisina lepoviikkoina on kivaa keskittyä muuhun elämään (tai olisi, jos olisin vähän paremmassa voinnissa). Yleensä sovin lepoviikoille tavallista enemmän sosiaalisia aktiviiteetteja tai hoidan asioita, joita en meinaisi muuten ehtiä hoitaa. Hemmottelen itseäni käymällä kampaajalla tai hieronnassa, ja harrastan niitä juttuja, joille ei muuten löytyisi niin helposti aikaa. Siinä mielessä tällaiset treenitauot ovat todella odotettuja: tekee ihan hyvää tehdä välillä ihan muita juttuja ja antaa sekä kropan että mielen toipua suorituksista. Se kasvattaa treenimotivaatiotakin!

Toivon todella, että paranen loppuviikoksi, jotta pääsen nauttimaan treenivapaiden antimista. Olen sopinut kaikkea kivaa pientä menoa, kuten vaikkapa kauneudenhoitoreissun Tallinnaan, enkä haluaisi millään joutua niitä perumaan!

Ps. Pahoittelut postauksen ankeasta kuvatunnelmasta - näin kipeänä ei ole tullut pahemmin otettua kuvia!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat