Tänä vuonna on tullut kyllä kisailtua selvästi tavallista vähemmän. Syyt ovat olleet moninaiset, päällimäisenä niistä varmaan rehellinen laiskuus ja mukavuudenhalu - kisareissuihin uppoaa arvokasta vapaa-aikaa, ja kesäviikonloppuisin tuntuu olevan muutakin tekemistä. Tällä hetkellä töissä ja opiskeluissa on myös sen verran hektistä, että joku asia pitää ottaa rennommin, ja tällä kertaa olen tinkinyt urheiluista. Niinpä ratajuoksukaudenkin avaus venyi miltei heinäkuun puoliväliin saakka!

Olin jo pitkään ajatellut, että osallistun aluemestaruuskisoissa 5000 metrille, eli tämä kisa oli ollut kalenterissani jo pitkään. Kuitenkin motivaatio kisaan lähtemiselle alkoi heiketä eilisen iltapäivän edetessä ja sadekuurojen tihetessä. Laitoin juoksukavereillekin viestiä, että taidan jänistää, mutta heidän kannustuksestaan johtuen päätin lähteä matkaan, varsinkin kun sain kyydin kisapaikalle!

Olen osallistunut aluemestaruus-vitoselle parina aikaisempanakin vuotena, ja näiden kisakokemusten myötä ratavitosesta on tullut yksi inhokkimatkoistani. Tämäkään mielikuva ei varsinaisesti nostanut fiiliksiäni kisaa ajatellen, ja motivaatiota täytyi todella kaivaa, kun pääsimme perille kaatosateiseen Vihtiin. No, paikalla oltiin, ja eipä siinä auttanut muu kuin laittaa kisakampetta ylle ja lähteä verryttelemään. Verkat onneksi sujuivat hyvin, ja jonkinlaista kisafiilistä alkoi löytyä.

Ennen starttia mulla ei oikeastaan ollut kuin yksi tavoite: en halunnut kantata matkalle. Ratavitonen on mun inhokkimatka juurikin siitä syystä, että yleensä aloitan sen ihan liian kovaa ja hyydyn totaalisesti loppua kohden. Ajattelin myös, että jos pääsen lähelle 21 minuuttia tai hippasen alle, olen tosi tyytyväinen.

Startti oli 19.20, ja aika koruttomasti pikaisen kokoontumisen jälkeen meidät lähtettiin liikenteeseen. Kisaamassa ei ollut juuri muita - kröhöm - tasoisiani juoksijoita, joten sain juosta omassa rauhassani alusta loppuun. Toisaalta omatasoisen juoksuseuran puuttuminen varmisti sen, että lähdin kerrankin tarpeeksi rauhallisesti liikkeelle. Juoksu tuntui oikeastaan aika hyvältä, eikä kova tuuli tai kaatosadekaan tuntunut pahemmin haittaavan. Eka tonni meni 4.07 - ehkä hieman liian nopeasti, arvelin, mutta toisaalta ennustin vauhdin vielä hyytyvän.

Yllättäen toinen tonni taittui aikaan 4.04 ja kolmas 4.08, ja kolmen kilsan jälkeen huomasin olevani vielä tosi hyvävointinen. Yleensä olen ollut täysin puhki jo kolmosessa, ja sain ihan älyttömästi kisafiilistä pelkästään siitä ajatuksesta, että en ollut hyytynyt! Päätin pyristellä samassa vauhdissa niin kauan kuin vain suinkin jaksaisin.

Ja mähän jaksoin: neljäs kilsa taittui 4.08, ja oikeastaan vasta viimeinen kilsa alkoi tuntua selvästi pahemmalta. Tiesin kuitnekin olevani hyvässä enkkavauhdissa, ja sen ajatuksen voimalla sain pidettyä vauhdin loppuun asti. Maalissa kello pysähtyi aikaan 20.35, joka on mun uusi ja uljas vitosen enkka, vieläpä ihan hyvällä marginaalilla edelliseen enkkaan nähden!

Juoksun jälkeen olin, kuten arvatakin saatta, ihan super iloinen. Tuntui jotenkin tosi tärkeältä saada tällainen hyvä juoksu tähän saumaan kaikkien masentavien 44 minuutin kymppien jälkeen. Treenit ovat kulkeneet kuitenkin sen verran hyvin, että olen välillä ollut tosi ihmeissäni, että miksi kisat ei kulje. Yksi tekijä, joka mahdollisti tämän onnistuneen juoksun oli se, että tällä kertaa panostin kisaa edeltäviin ruokailuihin syömällä tarpeeksi vatsaystävällisesti ja hiilihappojuomia vältellen.

Tämän juoksun jäljiltä kisahammasta alkoi kolottaa, ja pitää ehkä paikkailla tätä vaisua kisaosallistumista loppuvuoteen nähden. :)

Kommentit (2)

Pasi

Kuvista päätellen tulet juostessa kantapää ensin maahan. Joidenkin mukaan kantapääaskellus hidastaa ja altistaa ongelmille. Edullisempaa saattaisi olla joko päkiällä tai koko jalkapohjalla alastulo. Toki askellus on aina yksilöllinen, eikä liian pakolla tehty askelmuutos ole välttämättä järkevää, jos ongelmia ei ole. Oletko miten tietoisesti tuota askellusta miettinyt?

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Joo, olen kantapääastuja, ja tekniikassa olisi muutenkin paljon hiottavaa, esimerkiksi polvea pitäisi nostaa enemmän :) Päkiäjuoksussakin on omat ongelmansa, se kuormittaa pohkeita ja akilleksia, jotka on mulla jo aika kovalla koetuksella. En usko, että mun juoksuvauhti parantuisi päkiäjuoksusta etenkään pitkillä matkoilla. Koetan kiinnittää kyllä tekniikkaan huomiota, tällä hetkellä treenaan just tuota polven nostamista (mikä toki hieman auttaa siinä että askel ei tule ihan niin kantavoittoisesti).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat