Musta tuntuu, että mulla on päällä joku kympin kirous, sillä kymppi ei ole kulkenut pitkiin aikoihin. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen juossut valehtelematta varmaan kymmenen kympin starttia, välillä tosissaan ja välillä vähemmän tosissaan. Enkat ovat kuitenkin jääneet kympiltä saavuttamatta.

Viime lauantaina edessä oli jälleen yksi kympin kisa, nimittäin Runner's High:n järjestämä Runner's Twilight. Olen aina tykännyt Twilightista, sillä elokuun pimenevässä illassa juoksemisessa on vain sitä jotain. Viime vuodesta alkaen tapahtuma on järkätty Hietsussa Pirkkolan sijaan, mikä on musta ihan huippu juttu. Kisakeskus sijaitsee kilsan päässä kotoa, ja mikäs olisi Twilight-juoksulle parempi miljöö kuin merenranta!

Kisa starttasi tänä vuonna 19.45, mikä oli oikein mukava lähtöaika. Ehdin viettää ihan normaalin lauantain, eikä ruokarytmikään mitenkään häiriintynyt. Tänä kesänä ei ole ollut mitenkään kuumaa, mutta jos olisi, iltastarttiin kuumuuskin olisi ehtinyt jo vähän laantua.

Twlightin lähtö oli tosiaan Hietsun huudeilla, ja tehtyäni tutut verkat ennen starttia minulla oli oikeastaan ihan hyvä fiba kisaa ajatellen. Juoksu lähtikin mukavasti liikkeelle, kun saimme juosta ekat pari sataa metriä alamäkeen. Rullailin tässä aika kovaa kyytiä, mutta pian tasaiselle saavuttuani laskin nopeuden 4.15 -tienoille. Tätä vauhtia pidin ekat pari kilsaa, mutta sitten jouduin hieman hiljentämään puuskittaisen tuulen vuoksi.

Onnistuin jotenkin perseilemään väliaikojen mittauksen, enkä oikeastaan enää kahden kilsan jälkeen onnistunut seuraamaan kilsavauhteja, vaan vedin ihan fiiliksen mukaan. Fiilis oli kyllä sinänsä ihan hyvä, ja selät, joita seurasin, tuntuivat pysyvän koko ajan ihan samalla etäisyydellä. Juoksin kuitenkin koko ajan yksin, mikä tuntui välillä tosi ärsyttävältä, ja vauhdinpito oli paikoin hankalaa. Ilmeisesti kuitenkin kaikilla vauhti hyytyi, koska jossain vaiheessa kelloa vilkuillessa huomasin, että kilsavauhdit painuivat yli 4.20min/km. Reitti oli kyllä ihan hyvä - ei mikään nopea puuskittaisen tuulen ja muutaman tiukan ylämäen takia, mutta ei missään nimessä mikään kaikista hitainkaan.

Juoksu päättyi Hietsun rantaan, ja juoksimme viimeiset pari sataa metriä hietikolla. Tuntui, että askeleeni hyytyi hiekkaan ihan kuin olisin seinään törmännyt! Onnistuin kuitenkin räpiköimään maaliviivan yli, ja maalissa kello näytti 43.38. Enkkaa ei siis tullut tällä(kään) kertaa, mutta en jaksanut olla asiasta kauhean harmissaan. Maalissa en varsinaisesti ollut kaikkeni antaneena, mutta toisaalta mulla oli fiilis, että en olisi pystynyt paljon parempaan ainakaan ilman kiriapua.

Kisassa oli kuitenkin ihan mahtava tunnelma, ja maaliin tuloni jälkeen jäin pitkäksi aikaa rannalle vain hengailemaan ja kannustamaan muita juoksijoita. Tällaisia kisoja pitäisi ehdottomasti olla enemmän!

Kommentit (1)

Vierailija

Tää ei liity mitenkään postauksen aiheeseen, mutta jos tarkkoja ollaan, niin slangisana fiba tarkoittaa virhettä/epäonnistumista ja viba v:llä on tunne 😊 Kaikkea hyvää! T. Kollega

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat