Heippa!

Rivakan viikon jälkeinen viikonloppu on mennyt ohi vieläkin nopsempaa. Vaikka joskus lupailinkin itselleni, etten enää tekisi pitkiä, yövalvomisia sisältäviä päivystysvuoroja, olen taas löytänyt itseni tekemästä niistä. Haluan tehdä päivystystyötä päivätyöni rinnalla ja ylläpitää ammatillista osaamistani, siitä en halua tinkiä. Vuorokauden työrupeaman sijaan toinen vaihtoehto olisi tehdä kuukauden aikana useampi iltavuoro, mutta siinä menee suhteessa taas aika paljon vapaa-aikaa. Suo siellä, vetelä täällä - ehkä toistaiseksi pysyn tässä yksi yö kuussa -tahdissani.

Edellisyön töistä johtuen olin tosi väsynyt lauantaina, huomattavasti väsyneempi kuin yleensä. Nukuin töissä muutaman tunnin, mikä on yleensä riittänyt itselleni siten, että olen pystynyt toimimaan seuraavana päivänä suhteellisen normaalisti. Tällä kertaa kaaduin kuitenkin kotiin päästyäni sänkyyn, enkä meinannut millään päästä ylös sieltä. Lopulta kampesin itseni pois sängystä ja pakottauduin pienelle happihyppelylle - lenkki teki tehtävänsä ja loppuilta menikin vähän virkeimmissä merkeissä.

Tähän sunnuntai-aamuun heräsin jo ihan eri fiiliksissä. Menin lauantaina nukkumaan jo kymmeneltä, ja vetelin unta palloon miltei yksitoista tuntia. Mies jäi nukkumaan, ja oli jotenkin hauska fiilis olla niin aikaisin yksin hereillä. Ulkona oli kaunis aurinkoinen sää, ja kadut olivat vielä aika hiljaisia. Keittelin rauhassa kahvia ja katselin vaan ulos syyssäähän - todella rauhoittavaa.

Rennon aamun jälkeen lähdin suunnistamaan kohti Kalliota ja kaverini babyshowereita. Yllätettiin kaverimme ihanilla brunssitarjoiluilla, ja vietettiin rento parituntinen yhdessä herkuttelen. Mitään sen suurempia babykutsu-ohjelmanumeroita meillä ei ollut, mitä nyt arvailtiin tulevan beben sukupuolta ja nimeä.

Kutsujen jälkeen kävin vähän reippailemassa ulkoilmassa ja tekemässä pienen lenkin Töölönlahdella. Juoksut alkaa olla juostu, ja ensi viikko on aika lepopainotteinen. Maratoniin on tosiaan enää aikaa viikko, iik! Vähän hermostuttaa, ja tuntuu siltä, että enemmänkin olisi voinut treenata, mutta ei voi enää mitään. Tässä vaiheessa ei voi enää kuin pilata kaiken.

Illalla käytiin vielä pyörähtämässä Lintsin valokarnevaaleilla. Vaikka kuinka suunniteltiin, kesän aikana ei ehditty Lintsille kertaakaan. Parempi kuitenkin myöhään kuin milloinkaan, ja valokarnevaalit olivat oiva paikka tehdä tämän vuoden Lintsi-visiitti.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat