Kuten arvelinkin, en ehtinyt blogin pariin enää tiistain jälkeen, sillä niin hektiseksi viikko lopulta muodostui. Kaiken kruunasi perjantai: olin odotellut ohjaajaltani jo kaksi viikkoa kommentteja työstäni, ja hän lopulta lähetti ne perjatai-iltapäivänä, juuri kun olin päässyt töistä ja vaihtanut vähän vapaalle. Kommentit olivat sinänsä ihan ok, mutta hän pudotti samalla pienen pommin. Maanantaihin mennessä olisi saatava työtä kasaan paaaljon enemmän kuin olin missään vaiheessa kuvitellut!

Oli sanomattakin selvää, että tuon uutisen jälkeen fiilis oli aika surkea. Nimittäin jos saisi hommia tehtyä maanantai-iltaan mennessä, se tarkoittaisi sitä, että en pysty enää tähtäämään maaliskuun deadlineen enkä valmistumaan kesäkuussa. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että joutuisin rekistöröitymään vuodelle 2017 ja maksamaan lukukausimaksun, joka tulisi olemaan kansainväliseltä opiskelijalta (kiitos protestien) paljon korkeampi kuin viime vuonna.

Eilen illalla homma näytti kuitenkin sen verran toivottomalta, että aloin jo pohtia, että mistä saisin kolme tonnia kasaan - olin jo valmis lyömään hanskat täysin tiskiin! Kotona väänsin jo melkein itkua, ja harmitti, kun poikakaverikin oli lähtenyt sopivasti reissuun enkä voinut edes purnata hänelle.

Lopulta päädyin juttelemaan erään opiskelukaverini kanssa, ja hän tsemppasi minua ihan uskomattomasti. Hän luki tutkimussuunnitelman läpi ja antoi palautetta, joka auttoi sen verran, että sain täytettyä suunnitelman pahimmat aukot ja edettyä hommassa huomattavasti. Hänen palautteen ansiosta myös hoksasin, että en oikeasti ole niin toivottomassa tilassa kuin aikaisemmin kuvittelin: itse asiassa melkein kaksi kolmasosaa on jo takana, ja viimeinen kolmannes on osittain näiden kahden edellisen toistamista!

Lopulta vietin eilisillan Netflixin sijaan läppärin edessä ja kirjoitin sen minkä ehdin. Nyt alkaa olla taas sellainen fiilis, että ehkä mä sittenkin vielä taistelen ja yritän tähdätä maaliskuun deadlineen! Kolmelle tonnille kun olisi muutakin käyttöä... Onneksi maanantai on töistä vapaa, juuri sopivasti.

Eipäs muuta kuin mukavaa ja rentouttavaa lauantaita teille kaikille! Muistakaa tsempata niin kavereitanne, läheisiä kuin kollegoitakin - kannustamisella on yllättävän suuri positiivinen vaikutus! :)

Kommentit (6)

KiikoRismiina

Ystävien ja työtovereiden tsemppaamisen merkitys on uskomattoman suuri! Kiitos taas hyvästä blogikirjoituksesta ja tsemppiä lopputyösi tekoon 😊

Vierailija

Oi, tiedän tunteen. Itse yritän viimeistellä väikkäriä ja puhti meinaa loppua.. Yritän ajatella, että tää on nyt tää vaihe ja muut asiat pitää ehkä laittaa vähän sivuun kirjoittamisen tieltä. Mutta hei, se on vain 1-2 kk nyt koneella istumista ja sitten on kirjoitushommat pulkassa ja aikaa kaikelle muulle! Tseppiä sulle ja mulle :)

Gradunsa kanssa painiskeleva l...

Täältä hurjasti tsemppiä sulle!! Uskon suhun ja siihen, että saat kaiken ajoissa kasaan! :)

Vierailija

Mielestäni on myös ihan älyttömän tärkeää saada, myös positiivisen palautteen lisäksi, niin negatiivistä palautetta. En tarkoita että toinen tulisi haukkua lyttyyn palautteellaan, vaan juurikin auttamis mielessä.

PS: Hienoja kuvia

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat