Kirjoittelin teille tiistaina ajatuksiani lepopäivän pitämisestä. Tekstissäni kerroin, kuinka tykkään pitää viikossa vähintään yhden täyden lepopäivän treeneistä. Tuo lepopäivä on tarpeen keholleni, mutta etenkin mielelleni, sillä yksi vapaailta urheilusta antaa aikaa muiden asioiden hoitamiselle.

Ironisesti heti seuraavan aamun Hesarissa oli juttu siitä, kuin ihmiset eivät osaa levätä oikein. Siinä liikuntafysiologi kertoi, kuinka kiireiset treenaajat pitävät kyllä lepopäivän, mutta tuo lepopäivä ei ole todellista lepoa. Kuntoilijat kuormittavat lepopäivänsä hoitamattomilla rästitöillä ja muilla kodin askareilla.

Tuota kohtaa lukiessani tunsin piston sydämessäni - juuri noinhan minä tällä hetkellä teen! Kaikista ärsyttävintä tilanteessa on se, että nimenomaan vannotin itselleni, että nyt, kun työt vähentyivät pakollisen päivystyksen vähennyttyä, jättäisin itselleni enemmän luppoaikaa. Lepäisin ja laiskottelisin enemmän.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Aloitin vuoden alussa uudessa työssä, joka on virka-aikaan tapahtuvaa, mutta silti päivät ovat hieman päässeet venymään. Hieman pidemmät päivät yhdistettynä pidempään työmatkaan lisäävät helposti tunnin, joskus puolistoista työaikaa jokaiseen päivääni.

Itse työtkään eivät sinäsä haittaisi, vaan suurin kuormittava tekijä on tällä hetkellä mun lopputyö, joka täytyisi saada valmiiksi ennen maaliskuun alkua. Kirjoitustöiden tekeminen töiden ja harrastusten ohella on todella, todella vaikeaa - tiesin tämän kyllä, ja siksi olisin halunnut tehdä tutkielman mahdollisimman valmiiksi, kun olin Kapkaupungissa. Kuitenkaan tämä ei ollut mahdollista itsestäni riippumattomista syistä, ja tässä sitä ollaan. Raivostuttavaa!

Olenkin nyt koettanut miettiä, miten selviydyn elämästäni siten, että saan tutkielman kunnailla valmiiksi tulematta hulluksi. Deadlinen lykkääminen ei ole mielellään vaihtoehto, sillä siitä lystistä joudun pulittamaan parisen tonnia, ja sille rahalle olisi todellakin muutakin käyttöä tällä hetkellä. Urakka ei ole myöskään mikään mahdoton, vaan minun pitäisi saada raavittua kasaan noin 15 000 sanaa, eli 20-30 sivua tekstiä - ei siis todellakaan mitään gradua.

Ottaisinkin vinkkejä vastaan, miten saada pieni tutkimushomma etenemään töiden ohella - pyrkiäkö istumaan joka ilta koneen ääreen edes hetkeksi vai jättää homma suosiolla viikonloppuihin? Olisi kiva, jos jossain vaiheessa ehtisi myös treenata, nähdä ystäviä ja ennen kaikkea myös levätä!

Kommentit (10)

Riitta______

Saat tuon kyllä tehtyä. Itse tekisin ehkä niin, että yrittäisin valmistella homman mahdollisimman pitkälle noina pieninä vapaina hetkinä ja sitten ottaisin 1-2 päivää vapaata viikonlopun alla ja yksinkertaisesti vaan istuisin ja kirjoittaisin mitään muuta miettimättä. En tiedä nyt kirjoitettavan työn luonteesta mitään, mutta oletan, että tuolla pääsisi jo pitkälle. Kirjoitustyö on tosi vaikea tehdä, jos aikaa on vain pari tuntia kerrallaan. Joskus vastaavassa tilanteessa poistatin luomen, että tuli viikoksi hikoilukielto, ja sitten puskin menemään, että sain sen viikon sisällä tehtyä sen epämieluisan lopputyön viimeistelyn. :D

Vierailija

Auttaisiko jos merkkaisit kalenteriin aikoja milloin teet tutkielmaa ja vastapainoksi merkkaat myös treenejä ja vapaa-aikaa. Myös lepo ja ystävät ovat tärkeitä. Onnistut kyllä 👍😊

MerjaK

Ehdotan tunti päivässä menetelmää, jälkeä syntyy pikkuhiljaa ja stressi aloittamattomasta työstä vähenee.

Vierailija

Kannattaa aikatauluttaa siten, mikä tuntuukaan itselle parhaimmalta. Mä oon itse huomannut, että tarvitsen kirjoitushommiin useamman tunnin pätkän, oli se sitten arki-iltana vai viikonloppuna. Menee hetki ennen kuin pääsen oikeaan fiilikseen. Mut materiaalien lukemiseen/valmisteluun en tarvitse niin pitkää pätkää. Voit miettiä jo kotimatkalla tai juoksulenkillä, mistä olisi tarkoitus kirjoittaa seuraavaksi. Tai voit yrittää treenata kavereiden kanssa. Tai voit käydä edellisenä päivänä ruokakaupassa ja/tai valmistaa pariksi päiväksi jotain ruokaa, jota voi vaan nopeasti lämmittää, jolloin ruokaostoksiin tai ruoanlaittoon ei mene niin paljoa aikaa niinä kirjoituspäivinä. Mies tykkää kirjoittaa etenkin lauantai- tai sunnuntaiaamuina, aamupalan ja lounaan välillä, jos aikataulu sen sallii. Tarvittaessa voi jatkaa vielä iltapäivästä. Loppupäivän voi taas tehdä, mitä haluaa. Hän kokee, että saa enemmän aikaan, kun ei ole niin väsynyt. Joskus aikataulu on sellainen, että jostakin on pakko luopua hetkellisesti, että ehtii tekemään pakolliset jutut. Mun jaksamista auttaa se tieto, et se kestää vaan tietyn aikaa. :)

Nansuli

Hei! Itsekin teen päivätyön ohessa tutkimusta ja minulla parhaiten toimii se, että teen kirjoittamista lauantaisin. Tällöin arki-illat jää palautumiselle ja harrastuksille, mutta toisaalta viikossa on kuudes työpäivä. Onneksi tiiviimpi kirjoittaminen on vain kausiluontoista.
Kiitos blogista, tämä on mielenkiintoinen. Ehkäpä joskus kerrot vähän työstäsi ja tutkielman aiheesta lisää? Tsemppiä!

Vierailija

Moi!

Oon pitkään lueskellut blogiasi, mutta en ole koskaan kommentoinut. Tämä aihe tuntui kuitenkin liian tutulta:D Oon itse juuri suorittanut maisterivaiheen opinnot loppuun. Koko maisterivaiheen oon ollut vakituisessa työssä, jossa päivät on usein venyneet myös pitkiksi.

Keväällä gradua kirjoittaessani tein sellaisen päätöksen, että kirjoitin kaikki viikonloput tehokkaasti. Käytin arki illat urheiluun ja joskus lauantai illoille sattui juhlia tai sovin jtn kivaa tekemistä, etten ihan erakoituisi. Näin sain vklp tehookkaasti kirjoitettua pidempiä pätkiä ja vaikeintahan siinä oli juuri, että kaikki aika oli pois sosiaalisilta suhteilta. Myös kaikki lauantai/sunnuntai aamupäivä liikunta oli pannassa, sillä usein kirjoittelun pariin pääsi siinä tapauksessa vasta iltapäivällä:D Kaikki ympärilläni kuitenkin tuntuivat ymmärtävän hyvin tilanteeni ja sinulla tuo aika on vielä lyhyempi. Arki- iltaisin ei kirjoittelusta tuntunut tulevan mitään, ellei päättänyt tehdä jtn esim. kirjoitusvirheiden tarkastelua tms. huolittelu hommaa. Lisäksi oli aina hankala palata siihen mihin oli viimeksi jäänyt. 

Näin ollen kannustaisin ajattelemaan, että kyseessä on tämä lyhyt ajanjakso elämässäsi. Ystävät ja kaverit kyllä ymmärtävät:) Ja jos tuntuu, että istuminen on puuduttavaa niin on vain ajateltava, että ehdit liikkua koko loppuelämän niin paljon kuin vain haluat:D

Tsemppiä!

Rete

Apua, vähän samassa lirissä ollaan! Minulla kyseessä kaiketi sinullekin tutut syvärit, joita ilman en tietenkään saa lääkärin papereita koulusta ulos. Kaikki muut opinnot siis aika lailla pulkassa. Tässä vaiheessa kun koulusta on pitkiä pätkiä lomaa niin tietysti tulee tehtyä töitä, ilman rahaakaan kun ei oikein elä. Aiemmin ajattelin että tekisin kirjoitushommia juurikin arkisin illalla ja saisin homman melko nopeasti kasaan, kun hyvä alku on jo pohjalla mutta miten kävikään! Joka ainut päivä töiden jälkeen olen niin järjettömän väsynyt, kun nuorena ja melko kokemattomana juniorina kaikki energia todellakin menee työpäivästä selviytymiseen. Ei vain yksinkertaisesti ole rahkeita enää alkaa siinä vaiheessa vääntämään koneen ääressä. Paniikki alkaa jo mieleen hiipiä, että jääkö valmistumiseni todella tästä kiinni. Kerrotko jos löydät jonkun itsellesi sopivan ratkaisun kirjoitushomman etenemiseen töiden ja kaiken muun elämän kiireiden keskellä. P.s. kiitos blogistasi, olen vuosia tätä lukenut ja saanut kirjoituksistasi toisinaan huimasti motivaatiota opintojeni matkalla :)

MerjaK

Yritinkin jo kirjoittaa aiemmin kommentin, mutta se hävisi bittiavaruuteen. Itse olen jatkuvasti työni takia saman kaltaisessa tilanteessa. Siihen auttaa, että tekoo joka päivä jotain edes  pientä, joka vie työtä eteenpäin. Toisen hyvä neuvon luin Science lehdestä JJ McDonnellilta linkki ohessa: http://science.sciencemag.org/content/353/6300/718 Eli tunti päivässä. Jos nykyinen työ sallii aikaisen aamu heräämisen niin kokeile sitä.

Elva

Itselläni toimii tapa, että valitsen alkuun tietyn viikon, jolloin laitan homman käyntiin. Silloin siis keskityn ensisijaisesti kirjoittamiseen (+ päivällä tietty työt). Tuona viikkona pyrin saamaan mahdollisimman paljon aikaan, sillä yleensä juuri se aloittaminen ja vauhtiin pääseminen on hankalinta. Sitten viikonloppuna on aikaa kirjoittamisen ohella myös liikkua ja urheilla, mutta ei oma kuntoni ainakaan romahda jos 5 päivää vedän vähän kevyemmin. Siitä eteenpäin voi sitten vähän ns. keventää tahtia kun on saatu homma käyntiin. Mutta itsellä toimii tuo että aloitan tehokkaasti ja pyrin saamaan aika kovalla intensiteetillä tehtyä pois alta, sillä mielestäni se on mukavampaa kuin pitkittää projektia ja tuntea siitä koko ajan pistosta sydämessä.. :)

Vierailija

1+1 -malli. Yksi tunti jonain arki-iltana mekaanisempaa hommaa (lähdeluettelo ja lähteiden etsiminen tms.) ja yksi kokonainen päivä viikonloppuna tekstin tuottamista. Tsemppiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat