Olen varmaan täälläkin monta kertaa maininnut siitä, kuinka anti-aamunihminen olen. Nukun aina niin myöhään kuin mahdollista, ja usein minulle tulee aamuisin tosi kiire. Kiireestä seuraa se, että tavarat lentelee, kahvit läikkyy ja joskus vedän kahdensadan enkat ratikan perässä juosten. On sanomattakin selvää, että tällainen alku ei ole uudelle päivälle se ideaalisin - vaikkakin adrenaliinien jyllätessä ainakin herää kunnolla!

Mun ongelmani aamuissa on ollut se, että herään harvoin virkeänä. Tuntuu, että vaadin kymmentuntiset yöunet, jotta juuri herätessäni tuntisin itseni oikeasti virkeäksi. Yleensä siis arkisin herätyskellon pärähtäessä soimaan olen kuin kuolleesta noussut, ja juuri tämä fiilis tekee aamuistani tosi inhottavia. Alkuun ajattelin, että kammo-olo johtuu vaan siitä, että nukun liian vähän, mutta ainakaan edeltävän yöunen määrä ja laatu ei tunnu kauheasti korreloivan heräämisfiiliksiini. Toki, mikäli taustalla on kunnon univelka, olo kahta karseampi, ja siksi pyrin siihen, että nukun 8-8,5 tuntia yössä suht säännöllisesti.

Tarkkailtuani itseäni olen kuitenkin huomannut, että vaikka heti herätessäni tuntisinkin oloni tosi väsyneeksi, yleensä fiilikset muuttuvat aika nopeasti. 90% aamuista olen viiden, kymmenen minuutin jälkeen olen yleensä suht virkeä. En tiedä miksi minulla kesti tämän oivalluksen tekemiseen niin kauan, muttta sillä oli suuri psykologinen vaikutus. Nimittäin nykyisin, kun aamulla herään, otan heti johtoajatukseni tuon fiiliksen. Ajattelen, että vaikka nyt tuntuukin väsyneeltä, kohta olen ihan virkeä ja täynnä energiaa uuteen päivään!

Positiivinen ajattelu on asettanut aamuni ihan uuteen valoon. Olen myös tehnyt muita muutoksia aamuihin, jotta ne eivät olisi enää niin kaoottisia. Parempien aamufiilisten ansiosta olen asettanut kellon soittamaan ihan himppusen verran aiemmin - viisikin minuuttia lisää tekee ihmeitä aamuun! Lisäksi laitan jo illalla kaikki tarvittavat asiat valmiiksi: pakkaan laukkuni, valitsen vaatteet ja lataan kahvinkeittimen valmiiksi. Etenkin työjuoksupäivinä on tärkeää laittaa tavarat valmiiksi aamua varten, sillä ei ole ollut yksi eikä kaksi aamua, kun kotiin on jäänyt joko sukat, urheilurintsikat tai sykemittari. Luulen, että alitajuinen tieto siitä, että aamu ei ole yhtä säätämistä, helpottaa myös heräämistä.

Semi-rauhallinen aamupala ja kahvikuppi uutisten äärellä ovat lisänneet aamujeni hyvinvointia huomattavasti. Jos meinaa tulla kiire, otan kahvit ratikkaan, jossa siemailen kahvit rauhassa maisemia katsellen.

Posiitivisilla aamuajatuksilla, hieman aiemmalla heräämisellä ja etukäteisvalmisteluilla aamuistani on tullut todella erilaisia verrattuna aiempaan, ja nykyään harvassa ovat ne aamut, jolloin en meinaa päästä ylös sängystä. Tuntuu myös, että päivät muutenkin ovat keskimäärin parempia, kun aamu on ollut rauhallinen. Jos siis kuulut aamusäätäjiin, harkitse tapojesi muutosta - aamun fiilikset vaikuttavat yllättävän paljon koko loppupäivän kulkuun!

Kommentit (1)

Sanna

Hei, minun on pitänyt tehdä juuri samanlainen oivallus siitä, että kellon soidessa olo on kuin en olisi nukkunut lainkaan, mutta ylös pompattuani virkostun kyllä pian. Arkisin nukun 10 tuntia ja viikonloppuisin 12 tuntia. Joskus vielä päiväunet päälle. Elän muuten terveellisesti ja liikun, joten tarvin vaan noin paljon unta eikä se minua haittaa ja perheenikin on tottunut siihen. Joku voi ajatella, että nukun liikaa, mutta tunnen itseni, että tarvin nuo unet.

Itsellekin on muodostunut aamurutiinit ja jopa pidän niistä. Aamut on mukavia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat