Olen huomannut, että omassa elämässäni käy usein, niin että kun tulee vastoinkäymisiä, niitä tulee monta putkeen. Noina hetkinä kaikki tuntuu vastustavan, eikä mikään tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Pahimmissa tapauksissa huonot tai surulliset uutiset seuraavat vain toisiaan.

Näiden hetkien vastapainoksi tuntuu kuitenkin löytyvän myös hetkiä, jolloin elämä hymyilee. Tällaiset hetket on jostain syystä ainakin minun vaikeampaa spotata. Tällä viikolla kuitenkin havahduin siihen, että moni asia on loksahtanut kohdalleeen.

Viikko alkoi hyvissä merkeissä, kun ylityövapaalla tapasin erään proffan ja keskustelin hänen kanssaan mielenkiintoisista tutkimusprojekteista. Aika näemmä kultaa muistot, ja tuskaisen graduväännön jälkeen alkaa tuntua siltä, että olisin valmis ottamaan vastaan uusia haasteita. Lääketieteen alalla monet erikoisalat vaativat väitöskirjan pelkästään siksi, että voi saada viran yliopistosairaalasta. Oman erikoisalani (yleislääketiede) kohdalla näin ei ole, joten minun ei täydy tehdä väitöskirjaa vain väitöskirjan vuoksi. Sain kuitenkin sen verran kutkuttavia ajatuksia tapaamisen jäljiltä, joten voi olla, että alan puuhata väitöskirjaa jossain vaiheessa.

Gradustani en ole kuullut mitään sen jälkeen, kun palautin sen lokakuun alussa. Pieni paniikki hiipi kuitenkin rintaani pari viikkoa sitten, ja meilasin ohjaajalleni. Sain häneltä vastauksen torstaina, ja hän kertoi, että on saanut tulokseni ja että saan tietää ne ensi viikolla. Hän kirjoitti meilin loppuun, että hän ei saa sanoa mitään lopputuloksesta, mutta "let me say that you will be very happy". Eli oletettavasti olen saanut graduni läpi!

Viikon kolmas uutinen saapui perjantaina, kun kuulin, että minut oli hyväksytty Punaisen Ristin humantaarisen avun kurssille. Kurssin käytyä pääsee reserviin, josta sitten voidaan tarvittaessa kutsua töihin humanitaarisiin tehtäviin katastrofialueille. Jälleen olen askeleen lähempänä yhtä unelmaani.

Nyt, kun kirjoitin ylös kaikki viikon aikana sattuneet hyvät jutut, tuli heti suomalaiseen tapaan sellainen fiilis, että seuraavaksi tapahtuu varmaan jotain ikävää. Tai että nyt kaikki ajattelee, että haluan leveillä saavutuksillani, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Joskus vaan hyviä juttuja sattuu monta putkeen, ja niistä on hyvä silloin iloita. Etenkin gradun eteen tein niin monta tuskaista tuntia töitä, että olen todella, todella iloinen, jos ja kun homma näyttää nyt olevan kunnialla ohitse. Kun hyvät asiat oikein kirjoittaa ylös, ne varmastikin muistaa paremmin. Ainakin minun mieleni on sellainen, että se helpommin muistuttelee niistä asioista, jotka olisivat voineet mennä paremmin, kuin niistä, jotka lopulta menivät putkeen.

Hyvien uutisten jälkeen on jotenkin sellainen olo, että olen jonkun uuden äärellä. Ihan kuin elämässä avautuisi ihan pian uusi sivu ja alkaisi jokin jännittävä vaihe, josta en vielä tiedä mitään. :)

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat