Luin pari päivää sitten Natan blogista mielenkiintoisen postauksen, joka käsitteli ammattibloggaajan arkea. Ammattibloggaus on todellakin kaukana omasta harrastelijatoiminnastani, mutta silti postaus herätti minussa kaikenlaisia ajatuksia. Rupesin muistelemaan omaa taivaltani bloggaajana ja samassa hoksasin, että aloitin bloggaamisen miltei päivälleen kuusi vuotta sitten! Itse asiassa vanhan Hearts&Minds -blogini ensimmäinen postaus on päivätty 27.9.2009.

Kuusi vuotta tuntuu samalla pitkältä ja lyhyeltä ajalta. Tätä on jotenkin tosi vaikeaa selittää: tavallaan "muistan sen kuin eilisen": ajan, jolloin olin 23-vuotias neljännen vuoden lääkisopiskelija. Tuntuu, että eihän siitä nyt niin kauaa ole. Toisaalta taas tuntuu, että noihin vuosiin on mahtunut tapahtumia miljoonan valovuoden ajalta ja se saa kuluneet kuusi vuotta tuntumaan käsittämättömän pitkältä ajalta. Ehkä olen jotenkin sellaisessa iässä, että muutama vuosi tuntuu omassa elämänjanassa lyhyeltä, mutta jokainen vuosi on sisältänyt niin paljon kasvua, kehitystä ja muutosta, että ne tuntuvat paljon todellista pidemmiltä. Kuuden vuoden aikana olen asunut kuudessa eri osoitteessa, vaihto-opiskellut kahteen otteeseen ulkomailla, tehnyt paljon töitä, saanut uusia ystäviä, valmistunut lääkäriksi, muuttanut Helsinkiin, juossut viisi maratonia, eronnut, asunut pitkästä aikaa yksin, rakastanut, kasvanut ihmisenä...

Kun kuusi vuotta sitten sukelsin blogimaailmaan, täällä näytti aika erilaiselta kuin nyt. Bloggaajia oli vain kourallinen, mutta silti tuntui, että "kaikkihan nykyisin bloggaa". Tuolla lauseella on todella erilainen merkitys nyt kuin vuonna 2009! Blogit olivat tosi kotikutoisia, ja taisinpa tehdä ensimmäisen bannerin Paintilla. :D Postaukseni sisälsivät päättömiä, peitin kautta salamalla otettuja tuhruisia kuvia ja käsittelivät päivittäistä elämääni. Usein esittelin uusia kirppislöytöjäni tai hankkimaani halpiskosmetiikkaa - varmaan tosi mielenkiintoista lukijan näkökulmasta!

Vuosien mittaan postausteni visuaalinen laatu parani jossain määrin, ja muutenkin aloin satsaamaan bloggaamiseen enemmän. Minulle oli tärkeää postata päivittäin, vastailla kommentteihin ja muutenkin olin tosi kunnianhimoinen blogini suhteen. Toisaalta taas blogi oli minulle tärkeä harrastus ja ennen kaikkea väylä ajatusteni purkamiseen. Rakastin kirjoittaa kantaaottavia tai muuten vain pohdiskelevia postauksia - ne olivat bloggaamiseni suola.

Vuosien saatossa nuo postaukset ovat vähentyneet, ja muutenkin tuntuu koko ajan hankalammalta kirjoittaa omista ajatuksistaan. Mua harmittaa välillä aika paljonkin, kun en enää osaa antaa itsestäni samalla tavalla. Toisaalta se lienee ihan järkevää, sillä blogimaailma on tosiaan muuttunut, ja on ihan hyvä miettiä, että mitä itsestään internetin syövereihin suoltaa. Toisaalta taas minulla on lopahtanut monen blogin seuraaminen vuosien varrella juurikin kirjoittajan muututtua etäiseksi. Parhaimpia ovat mielestäni blogit, joissa kirjoittajaan pystyy jollakin tapaa samaistumaan, ja se aina tarkoittaa myös henkilökohtaisempien ajatusten jakamista.

Blogi on kulkenut mukanani eri elämänvaiheissa, ja näin jälkikäteen onkin ollut tosi hauskaa lukea vanhoja juttuja. Olen asunut kahteen otteeseen ulkomailla, ensin syksyllä 2010 Jenkeissä ja sitten keväällä 2013 Keniassa - erityisesti noilta ajoilta kirjoitetut postaukset on antoisaa luettavaa. Kaikista hienointa vanhoja postauksia selaillessa on huomata, että vaikka sitä on kuinka muuttunut, kasvanut ja kehittynyt, on silti jollain tapaa sama. Että minussa on joku pysyvä minuus, joka säilyy, joka on samaa 23-vuotiaassa opiskelija-asunnossa asuneessa lääkistytössä ja 29-vuotiaassa, työelämässä pari vuotta olleessa nuoressa lääkärissä.

Viimeisen vuoden, puolentoista aikana suhteeni bloggaamiseen on selvästi muuttunut. Kunnianhimo on väistynyt, ja olen joutunut tunnustamaan aikani rajallisuuden. Nata kertoo postauksessaan, kuinka ensin on töissä kahdeksan tuntia, ja sitten tulee kotiin vetämään toisen työpäivän blogin parissa. Tavallaan tunnistan itseni tuosta, vaikken koskaan noin ammattimaisesti tätä hommaa olekaan tehnyt. Ihailen Nataa, sillä itse en moiseen pystyisi. Joka tapauksessa vielä vajaa pari vuotta sitten istuin tiivisti lähes joka ilta blogini parissa tunnin, jopa parin verran. 

Viime vuoden elämänmuutosten ja itsetutkistelun jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tarvitsen enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän suorittamista. Niinpä blogini on joutunut sijaiskärsijäksi, eikä postaustahtini ole enää ollut samaa tasoa kuin ennen. Vapaa-aikaa sen sijaan olen saanut ja rutkasti - toki olen ollut itselleni armollinen myös muissa aikaa vievissä asioissa, eikä blogi ole ollut ainut, mistä olen nipistänyt. Ja kyllähän minä edelleen bloggailen, mutta nykyisin itseäni kuunnellen, en tästä stressiä ottaen - ja sellaisena tämä tulee vielä jatkumaan.

Kommentit (9)

Hanna Helsingistä

Moikka!

olen ollut lukijasi pitkään ja ensi kertaa uskaltaudun kommentoimaan! Löysin Hearts and minds-blogisi 2012 kun olin hakemassa lääkikseen, blogisi antoi valtavasti motivaatiota kun luin kuinka siistiä

lääkiksessä on! No nyt olen itse neljännen vuoden kandi ja edelleen luen blogiasi, samalla mielenkiinnolla :) tuntuu, että olet monella tavalla ns muutaman vuoden edelläni ja sitä on hauska seurata, joten tässä itsekin kasvaessa mielenkiintoni kohteet ovat muuttuneet samassa linjassa blogisi kanssa. Joten pointti oli, että tykkään lukea blogiasi ja jatka samaan malliin! Kivaa syksyä :)

Katarina

Moi! Harvoi kommentoin blogeihin mitään, mutta nyt haluan sanoa, että tykkään kovasti sun blogista. Yksi parhaista blogeista. Ehkä pari vuotta olen blogiasi seurannut ja seuraan jatkossakin!

Elisa

Olipas hauska lukea pohdintaa tuosta blogi- ja elämäntaipaleesta! Uudet seikkailut odottavat sinua jo nurkan takana. Kiva jos jaksat kirjoitella Etelä-Afrikan seikkailun valmistelusta sen verran kuin voit :)

A

Moi! Komppaan ensimmäistä kommentoijaa; blogiasi aloitin lukemaan lukiossa kun vasta haaveilen lääkiksestä ja nyt viimein alkoi ensimmäinen vuosi lääketieteen opintojen parissa! :) Sain tästä blogista tosi paljon tsemppiä lukemisiin ja minusta juuri parhaita postauksia oli nuo tekstissäsi mainitut päivän tekemisistä kertovat postaukset :D harmi, kun edellisen blogin postauksia ei pääse enää lukemaan! Kiitos huipusta blogista ja energistä syksyn jatkoa! :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Pitääpä taas tehdä päivä kuvina -postaus :) kiva että olet jaksanut lueskella blogiani näin pitkään!

Sanna

Moi! Mä olen myös seurannut blogiasi alkuajoista saakka ja edelleen mukana pysytään :) Välillä on tehnyt itsekin mieli palata sun vanhoihin postauksiin, harmi kun eivät enää ole täällä luettavissa.. :) Itsekin välillä mietin samoja juttuja: millaista elämä on ollut muutama vuosi sitten, miten toisaalta kaikki on ollut niin erilaista mutta toisaalta myös samanlaista. Kirjoitit hienosti, että se oma sisin minuus kuitenkin säilyy vaikka toisaalta onkin muuttunut.

Ps. Hienoa että oot löytänyt sulle sopivan bloggaustavan! Toivottavasti saadaan lukea paljon sun reissuun valmistautumisesta ja arjesta Kapkaupungissa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat