Olen aina ollut sellainen aika sopeutuva tyyppi, joka soljahtaa sulavasti tilanteesta toiseen. Kotiudun helposti ja muodostan uusia ihmissuhteita näppärästi. Olen aina pitänyt sopeutuvaisuuttani vahvuutena, mutta välillä alituiseen muuttuvat kuvioni saavat minut tuntemaan itseni tosi irralliseksi.

Irrallisista fiiliksistä huolimatta olen tykännyt siitä, että elämässäni on ollut aina jotain edessä: muuttoja uusin kaupunkeihin ja maihin, uusia työpaikkoja... Tykkään muutoksista ja siitä fiiliksestä, että olen valmis menemään ja tarvittaessa muuttamaan suunnitelmiani nopealla aikataulalla. Luonnollisesti tällaisen elämäntyyliin ei ole omistusasunnot tai vakivirat sopineet, ja niinpä olen asunut tähän saakka vuokralla siten, että tälläkään hetkellä en omista yhtään huonekalua.

Tällä hetkellä viihdyn Kapkaupungissa erittäin hyvin, ja uusi lukukausi on lähtenyt käyntiin huomattavasti sujuvammin kuin ensimmäinen. Kun viime lukukaudella oloni tuntui välillä vähän orvolta, nyt tuntuu, että olen kotiutunut kaupunkiin kunnolla. Vaikka tykkäsinkin alueesta, jolla asuimme ekan lukukauden, ei lähiössä eläminen tuntunut kotoisalta. Nyt, kun liikkumaan pääsee kävellen ja kaikki on lähellä, elämä on paljon helpompaa ja omannäköisempää.

Vaikka rakastankin elämääni täällä ja sen muuttuvia kuvioita ylipäätänkin, olen huomannut, että alan haaveilla jostain vähän pysyvämmästä. Ehkä se on tämä maaginen kolmenkympin rajapyykki, joka saa naisen pohtimaan elämäänsä ja sen suuntaa, heh. Juuri nyt täällä on kaikki paremmin kuin hyvin enkä haluaisi olla missään muualla, mutta ajatus jonkinasteisesta aloilleen asettumisesta on kytenyt mielessäni ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Toisaalta on hyvä, että aloilleen asettuminen tuntuu vaihteeksi hyvältä ajatukselta, sillä muutoin Kapkaupungin aikojen taaksejättäminen voisi tuntua vieläkin haikeammalta. Helsinkiin paluuseen on vielä aikaa, ja vaikka varmasti lähtö täältä tulee tuntumaan kurjalta, tavallaan odotan sitä, että pääsen elämään arkea Suomessa. Suomessa minua odottaa uusi, toivottavasti pitkäaikainen työ, ja ehkä jossain vaiheessa voin miettiä myös asunnon ostoa. Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä tehdä suunnitelmia pidemmälle kuin seuraavan vuoden varalle. :)

Kommentit (4)

yolo

Hei

I am a very big fan of your blog, but unfortunately I can not read it because it is in finish, which is a language almost no people in the world read, actually only 5,4 million people know how to read finish. so maybe, for your international followers maybe you can write in english as well. at least a few sentences ones in a while :) :) 

El_Imperia

Hei!

Sulla on tosi mukavan oloinen blogi, eksyin tänne ensimmäistä kertaa :) 

Ihan täysin kirjoitukseen liittymätön kommentti (Tai oikeastaan kysymys), mutta päätin kysyä kun kerta juokset ja olet vielä lääkärikin... Haluaisin kovasti lenkkeillä, mutta pitkäkestoisten lenkkien jälkeen kärsin usein hyvin heikosta olosta. Viimevuonna vähän pidemmät hölkkälenkit aloitettuani niitä tuli usein 10 km:n lenkeillä, mutta koska huono olo tuli miltei aina huolimatta siitä, että söin hiilaripitoista ruokaa aina ennen lenkille lähtöä. Koska huono olo tuli varmimmin ja nopeimmin aina silloin kun en saanut lenkin jälkeen heti ruokaa, olen ajatellut syyksi huonon kunnon ja sen, että verensokeri laskee jostain syystä liian alhaiseksi. Itse juostessa minulla ei tosin ole sellaista oloa ettenkö pystyisi lenkkiä viemään loppuun, vaikkakin pienenä sairastin astmaa ja hengitykseni voi kuulostaa hölkätessä raskaalta. En uskaltautunut ongelman takia lenkille ollenkaan talvella, mutta olen yrittänyt taas kesällä uudestaan. Neljän kilometrin lenkit ovat menneet ilman ongelmia, mutta nyt jo 7.5 km:n lenkit aiheuttavat heikon olon. Ja se voi tulla pitkänkin ajan jälkeen syömisestä. Tietoa (Tai ainakin luotettavaa sellaista) vastaavasta ongelmasta tuntuu olevan vain niukasti saatavilla, joten en oikein tiedä että voiko asialle yrittää tehdä mitään ylipäätään ja että kannattaisiko sen takia mennä lääkäriin. En nyt tietenkään oleta saavani mitään diagnoosia, mutta ehkä sun näkemyksen siitä että kannattaako asiaa tutkia enemmän :) 

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Ymmärsinkö oikein, että pystyt tekemään itse suorituksen ongelmitta, mutta huono olo iskee vasta lenkin jälkeen? Jotenkin kuulostaa, että voisi liittyä hyvinkin siihen, että verensokeri laskee liian alas. Oletko mitannut verensokeriasi koskaan tai onko teillä suvussa verensokeriaineenvaihdunnan häiriöitä? Oletko koskaan ottanut lenkeille mukaan mitään energiapitoista juotavaa?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat