Kirjoitukset avainsanalla juoksu

Juoksukenkärepertuaaristani kysellään aina aika ajoin niin sähköpostitse kuin kommenttiboksissakin. En aiheesta hetkeen ole postaillut, joten ajattelin, että nyt on aika päivittää mitä mun juoksukenkäkaappiin kuuluu. Heti alkuun täytyy kuitenkin lässäyttää tunnelma kertomalla, että toisin kuin monet aktiivijuoksijat, minulla ei ole käytössä kuin kahdet, kolmet juoksukengät kerrallaan. Jep, näin se vain on. Korkkareita, ballerinoja ja muita ihanuuskenkiä kaapistani löytyy sitten senkin edestä. ;)

Itse olen ainakin saanut muiden blogien perusteella sellaisen kuvan, että juoksijalla "täytyy" olla käytössään kunnon repertuaari erilaisia kenkiä eri tarpeisiin. Ymmärrän kyllä, että vaikkapa polkujuoksuun ja suunnistukseen tarvitaan omat kenkänsä, samoin kuin ainakin pohjoisen liukkaisiin talviin, mutta muuten minusta pärjää vähemmällä. Itse ainakin tykkään käyttää mieluumin paria hyväksi havaittua mallia, kuin kokeilla koko ajan uusia.

Toinen trendi, mitä en juoksukenkäkeskustelussa aina ymmärrä, on mahdollisimman kevyiden ja vähän tuettujen kenkien suosiminen. Itse juoksen kohtuu keveillä tossuilla, mutta se ei ollut valintakriteeri kuin ainoastaan vauhtilenkkien kengilleni. Askeleeni on varsin neutraali, minkä vuoksi en tarvitse esimerkiksi pronaatiotukia. En myöskään ole kärsinyt juurikaan rasitusvammoista.

Aika monelle etenkin kovalla asvaltilla juokseminen aiheuttaa erilaisia vaivoja, jolloin tuetumpi kenkä on paikallaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö välillä voisi juosta kepeimmilläkin kengillä tai muulla tavoin kehittää jalkojen lihaksistoa ja askellusta. Lähinnä haen takaa sitä, että oman juoksutekniikan ja askelluksen parantaminen ei välttämättä tapahdu parhaalla mahdollisella tavalla ainoastaan minimalistisiin kenkiin vaihtamalla - jos tekniikan kehittämiseksi ei tehdä muita toimenpiteitä, voi seurauksena olla vammautuminen.

Mutta tämän alustuksen jälkeen itse asiaan! Tässäpä siis esittelyssä käytössäni olevat juoksukengät.

Adidas Boston Boost: kenkä "normilenkkeilyyn" sekä maratoneille

Olin pitkään Asics-tyttöjä, mutta jossain vaiheessa päädyin kokeilemaan Addun Bostoneita ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ekoissa Bostoneissani ei ollut Boost -välipohjaa, ja kun se jossain vaiheessa tuli mukaan malliin, vierastin sitä alkuun. Nyt olen kuitenkin tottunut Boost-pohjaankin, enkä usko, että hetkeen tulen vaihtamaan parempaan. Bostoneilla juoksen kaikki "normilenkit" ja kisoista maratonin. Yleensä mulla on aina yksi puhdas pari odottamassa edellisen kulumista, ja tätä puhdasta paria käytän salilla.

Adidas Adios Boost: kenkä vauhtitreeneihin ja 3-21 kilsan kisoihin

Toinen aktiivikenkäni on Addun Adios Boost, jolla sitten juoksen kaikki intervallitreenit ja kisat puolikkaasta lyhyempiin. Aivan huippu kenkä, jossa ei kyllä pahemmin tukea ole. Jostain syystä jalkani ovat kestäneet juosta Adioksilla jopa puolikkaan, mitään vammoja ei ole tullut. Maratonille en näillä kuitenkaan lähtisi.

Adidas Energy Cloud: rento kenkä kävelylenkeille ja hätätapauksessa juoksuun

Kolmas lenkkaripari, joka mulla on kohtuu aktiivisessa käytössä, on sekin Adidaksen. Energy Cloudiin tutustuin Kapkaupungissa, kun en siellä saanut mistään Bostoneita käsiini. Niinpä käytin Cloudeja peruslenkkeilyyn, ennen kuin pääsin Suomeen ja Bostoneiden pariin. Cloudit ovat selvästi raskaammat kuin Bostonit, mutta kyllä niillä peruslenkit juoksee. Cloudit on musta tosi kivan näköiset ja sopivat rentoon kaupunkikäppäilyyn tosi hyvin. Nämä kengät mulla on usein mukana reissussa, etenkin jos matkaan käsimatkatavaroilla ja mukaan täytyy saada hyvännäköiset kengät, joilla voi kuitenkin juosta.

Etsinnässä: piikkarit sekä nastalenkkarit talvilenkkeilyyn

Koska viime talvena olin niin vähän aikaa Suomessa, en tullut ostaneeksi talvilenkkareita. Niille olisi kyllä ollut kuitenkin tarvetta, ja sellaiset ovatkin hankintalistallani talvea ajatellen. Piikkaritkin himottaisi, sillä mieleni tekisi kokeilla ensi vuonna vähän lyhempiä ratamatkoja. Vinkkejä otetaan vastaan. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heh, tämän postauksen otsikko on ehkä aneemisuuden huippu! Antakaa anteeksi, sillä olen naputellut viikonlopun aikana lähemmäs 4000 sanaa tutkimusta, eikä päässä valitettavasti liiku enää mitään kovin luovaa tällä hetkellä. Ajattelin kuitenkin vielä illan ratoksi kirjoitella viikonlopun meininkejä tänne blogiin, ennen kuin painun pehkuihin.

Viikonloppu ei ehkä ollut se rentouttavin, sillä etenkin lauantai meni hyvin pitkälti lopputyön parissa. Tekisi mieli sanoa, että loppusuora todella häämöttää, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Etelä-Afrikkalaisessa yliopistossa kun mikään ei ole varmaa vasta kun opintopisteen ovat kilahtaneet tilille. Viivästymiset ja kaikennäköinen säätö on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tutkimuksen vastapainona viikonloppu oli hyvin juoksupainotteinen. Kerroinkin täällä keskiviikon onnistuneesta ratakympistä, jonka aiheuttamat endorfiinit hyrisevät melkein vieläkin kropassa. Lauantaille oli kuitenkin vuorossa myös toinen startti, sillä olin ilmoittautunut muutamia viikkoja sitten Midnight Runiin. Olen monena vuonna halunnut osallistua kyseiseen skabaan, mutta aikataulut on menneet aina ristiin. Niinpä olin ihan tosi innostunut, kun vihdoin pääsin juoksemaan öisille Helsingin kaduille.

Ja voi vitsi, olipahan kisa! Olen massatapahtumien ystävä siinä mielessä, että tykkään, että kisassa on menoa ja meininkiä. Musiikkipisteet ja reitin varrella kannustavat katsojat antavat juoksuun tosi paljon puhtia. Midnight Runissa olivat tehosteet enemmän kuin kohdallaan, ja oli ihan huikeaa juosta neovalojen välkkeessä popin pauhaessa taustalla.

Reitti oli aika mäkinen, eikä loppuaikani ollut mikään kummoinen - tai no, olosuhteet huomioiden aivan hyvä. Keskiviikon kisa painoi jaloissa ja meinasin kantata jokaiseen ylämäkeen. Mutta kuten sanottu, itse tapahtuma oli ihan mahtava!

Tänään edessä oli jälleen tutkimusta sekä päivän piristyksenä 28 kilometrin kympin kisoista sopivasti palauttelava hölkkä. Pitkisten juoksu on ollut viime aikoina yhtä tuskaa, mutta yllättävän hyvin jaksoin siskon kanssa painaa kaksi tuntia ja kolme varttia halki keskuspuiston.

Kotona odottivatkin ihanan kylmä kokis, reilu annos palak paneeria ja Pätkis-jäätelöä. Palautuminen lähti taatusti onnistuneesti käyntiin. Tälle viikolle juoksukilsoja kertyi muuten 88, joka on varmaan mun ennätys vähään aikaan!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. :)

Kommentit (4)

Vierailija

Kiitos tästä blogista! Mä oon lukenut sun blogia aikalailla alusta asti ja edelleen tämä on mun lemppari vaikka todella harvoin tulee kommentoitua. Täältä mä saan suurimman liikuntainspiksen tän pikkulapsiarjen keskellä. 😊

jets

Huhhuh, katoin ensin kun ruudulle lävähti tuo isokokoinen lautasen kuva, että tuo vaalea osa lautasella oli joku hamsterin tai muun vaalealihaisen pikkujyrsijän ruho :D mut ei sit sentään :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Hahhah voi ei! Itsekin mietin, että miksi ihmeessä ylipäätään postasin koko kuvan, lol :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tällä kaudella on tullut kisailtua huomattavasti vähemmän kuin parina viime vuotena, jolloin olen aloittanut kisakauden ja huhtikuussa ja ravannut jos jonkinlaista kisaa keväästä myöhäiseen syksyyn. Vähäisestä kisaamisesta huolimatta minulle on kehittynyt jonkinlainen mentaalinen blokki kymppiä kohtaan: se on matka, jota olen kuluneen kauden aikana eniten juossut, mutta jolla ei ole tullut yhtään onnistumista. Päin vastoin, jokainen kympin kisa on ollut enemmän tai vähemmän pieleen mennyt, ja koko matka on alkanut ärsyttää.

Kymppiä kohtaan minulla on ollut pitkään viha-rakkaus -suhde. Tavallaan kymppi on kiva: se on kuitenkin lyhyt matka, joka on nopeasti ohi ja josta palautuu säädyllisessä ajassa. Toisaalta taas kymppi on kumminkin sen verran pitkä, että siinä ehtii mennä todella hapoilla. Se on raaka matka, joka pitää juosta loppuviimein aika kovaa, alusta loppuun.

Epäonnistuneista kympin juoksuista huolimatta olin jo kauan sitten päättänyt, että osallistun Vantaan Hiekkaharjussa järjestettävään aluemestaruus-ratakymppiin. Niinpä hyppäsin keskiviikkona töiden jälkeen I-junaan ja melkein samoin tein alkoi kaduttaa: 25 kierrosta yleisurheilukentän ympäri ei sillä hetkellä kuullostanut kaikista rattoisimmalta tavalta viettää keskiviikko-iltaa. Vähäinen kisaaminen on kohdallani selvästi johtanut siihen, että kisoihin on yhä korkeampi kynnys lähteä! No, onneksi tuolloin istuin jo junassa nokka tukavasti kohti Hiekkaharjua, joten en voinut peruakaan.

Tulin paikalle vähän viime tingassa, joten jouduin lähtemään heti verryttelemään. Tein tutut verkat: reilu vartti höntää, neljä minuuuttia kisavauhtia, hieman höntsää päälle ja lopuksi venyttelyt. Kroppa ei todellakaan tuntunut mitenkään vahvalta, ja jaloissa painoi edellisen viikonlopun vaellukset ja maratreenit. Ilma tuntui kylmältä, lihaksia kolotti ja mieli tuntui jälleen keksivän kaikennäköisiä tekosyitä sille, miksi juoksu ei tulisi kulkemaan.

Onneksi kisapaikalla tunnelma oli mukava, ja radalla raikasi jopa musiikki. Kavereitakin oli tullut kisaamaan useampia, mikä myöskin helpotti edessä olevaa urakkaa. Yleisen sarjan miehet olivat kisanneet meitä ennen, ja meidän yleisen sarjan naisten kanssa matkaan lähti samaan aikaan veteraani-sarjan miehet. Viivalla oli siis mukavasti porukkaa!

Starttilaukauksen pamahduttua lähdin rauhassa liikkeelle, sillä olin tullut siihen tulokseen, että edeltävistä kympin kisoistani noin 99% oli mennyt pieleen liian kovan alkuvauhdin vuoksi. Sain eteeni eräästä veteraanimiehestä kivan selän, jonka takana oli hyvä juosta. Eka kilsa meni rauhallisesti 4.20, ja seuraava tonni vain sekunnin pari nopeammin. Kroppa tuntui parin kilsan jälkeen yllättävän hyvältä, ja mielikin alkoi motivoitua juoksuun. Sain pian kiinni seurakaverini, jonka kanssa taivalsimme yhdessä pari kilometriä.

Neljännen kilsan jälkeen huomasin, että joukkoamme vetävä veteraanimies alkoi ehkä osoittaa hieman hyytymisen merkkejä, ja niinpä siirryin kohteliaasti joukon kärkeen. Kiristin vauhtia kuitenkin sen verran, että muu porukka alkoi jäädä hieman jälkeen. Juoksu tuntui tosi hyvältä, ja kellottelin kilsoja tasaisesti 4.11-4.13 välille. En muista, milloin viimeksi kympin juokseminen olisi tuntunut yhtä rennolta!

Kahdeksannen kilometrin jälkeen alkoi juokseminen jo vähän tuntua, mutta päätin silti kiristää hieman vauhtia. Vauhti ei kuitenkaan kiristynyt toivotulla tavalla - kroppa oli jotenkin kankea, eikä irtiottokykyä löytynyt. Aikaisempina vuosina olen juossut paljon enemmän vitosia ja kolmosia, jotka ovat tänä vuonna jääneet väliin. Todennäköisesti lyhyempien matkojen puuttuminen on vaikuttanut kirikykyyn siinä määrin, ettei koneesta vaan irtoa tarpeeksi kierroksia.

Loppukirit jäivät siis yritykseksi, mutta se ei haitannut, sillä maaliin saavuin ajassa 42.27. Tein siis kympin ennätykseni, mutta ennen kaikkea olin tyytyväinen siihen, että en kantannut niin kuin muilla tämän vuoden kympeillä olen tehnyt. Sen sijaan juoksin tasaisen juoksun ilman pienintäkään ketutusta. Siihen olen tyytyväinen - toki ennätykseenkin myös. Tästä on hyvä jatkaa kohti Ljublijanaa. :)

(Ensimmäinen kuva: Eeri-Mari Rönnberg)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Maratontreenit ovat pyörineet käynnissä nyt pari viikkoa, ja vaikka mielestäni en mitään kauhean radikaaleja muutoksia olekaan tehnyt, olen kyllä huomannut kropassani treenien vaikutuksen. On yllättävää, että miten paljon pienet muutokset vaikuttavat kunnon kehittymiseen ja toisaalta myös palautumiseen.

Suurin muutos treeneissäni on ollut juoksumäärien lisääntyminen. "Tavallisesti" juoksen viikossa noin 70 kilsaa, mutta nyt maratonkaudella viikkokilsani ovat huidelleet 85 kilometrissä. Vaikka tavallaan tuntuu, että 15 kilometriä viikkon ei ole kauhean paljon, se tuntuu jotenkin paljolta. Pitkikset ovat pidentyneet hieman yli 25 kilsan mittaisiksi, eikä kroppani ole vielä tottunut niihin. Huomaan, että olen pitkien lenkkien jälkeen usein todella väsynyt. Tosin en ole aina muistanut ottaa mitään juotavaa tai syötävää mukaan pitkiksille, mikä varmasti edistää väsynyttä fiilistä.

Tuntuu, että tämä pienikin määrän lisääminen on nitkauttanut kunnon kehittymisen ainakin jonkinlaiseen alkuun. Olen pystynyt tekemään vauhtikestävyystreenejä yhä kovemmilla nopeuksilla, ja peruskuntolenkkienkin vauhdit ovat kiristyneet. Olen aina ajatellut, että kehittyäkseni tulisin tarvitsemaan paljon enemmän harjoittelua. Onkin ollut hauska huomata, että tällaisilla pienilläkin lisäyksillä voi vaikuttaa kuntoon näinkin myönteisesti!

Maratoniin on vielä kuitenkin aikaa yli kaksi kuukautta, ja vaikka nyt tuntuukin menevän lupaavasti, ei pidä tuudittautua tähän fiilikseen liiaksi. Erityisen varovainen pitää olla siinä, että ei ala ahnehtia - nyt kun juoksu kulkee, tekisi niin mieli kiristää vauhtia vielä vähän enemmän, tehdä vielä yksi toisto enemmän. Tästä voisi olla hyvinkin seurauksena vammautuminen tai ylirasittuminen, joten pitää nyt malttaa mielensä. Onneksi olen loppuviimein aika laiska ja mukavuudenhaluinen - nuo luonteenpiirteet suojaavat aika hyvin ylikunnolta.

Tämän esimerkkiviikon jälkeen menin sain flunssan, ärsyttävää. Pitää toivoa, että se menee nopeaa ohitse, ja pääsen pian jälleen takaisin sorvin ääreen!

Treenipäiväkirja viime viikolta:

MAANANTAI: juoksu 10km + core 30min

TIISTAI: verkka 2km + reipas 11km 4.53min/km + verkka 1km

KESKIVIIKKO: juoksu 12km 1h10min

TORSTAI: vesijuoksu 45min

PERJANTAI: verkka 3,5km + 5x2000m (4.15, 4.17, 4.20, 4,18 ja 4.14 -vauhdeilla) + verkka 2,5km

LAUANTAI: pitkis 2h25min / 26km

SUNNUNTAI: kevyt juoksu 8km + vatsat 15min

Kommentit (4)

Vierailija

Kuvaat itseäsi "loppuviimein laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi". Kauhea alemmuuskompleksi iskee.  Susta ei saa kyllä laiskaa ei sitten tekemälläkään! Hengästyttää välillä lukea sun blogiakin, kun oot koko ajan menossa ja tekemässä! Hyvällä tavalla hengästyttää siis :) Tsemppiä syksyyn!

Sansu
Liittynyt21.5.2013

No täällä ei tuu kuvailtua niitä hetkiä kun makaan räkä poskella sohvalla :D Tuolla tarkoitin lähinnä sitä, että vaikka mussa energiaa virtaa ja olen kova touhuamaan, lepäily ja laiskottelu on minulle niin tärkeää, että pyrin aina järjestämään sille aikaa.

Päkä

Kiitos hyvästä blogista. Olen seurannut kirjoituksia keväästä alkaen ja lukenu vanhoja juttujasi kanssa. Mihin maraton aikaan tähtäät tällä ohjelmalla? Juoksen itse kanssa ja maraton vielä edessä tänä syksynä. Hyviä vinkkejä saanu blogistasi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat