Kirjoitukset avainsanalla kuulumisia

Heh, tämän postauksen otsikko on ehkä aneemisuuden huippu! Antakaa anteeksi, sillä olen naputellut viikonlopun aikana lähemmäs 4000 sanaa tutkimusta, eikä päässä valitettavasti liiku enää mitään kovin luovaa tällä hetkellä. Ajattelin kuitenkin vielä illan ratoksi kirjoitella viikonlopun meininkejä tänne blogiin, ennen kuin painun pehkuihin.

Viikonloppu ei ehkä ollut se rentouttavin, sillä etenkin lauantai meni hyvin pitkälti lopputyön parissa. Tekisi mieli sanoa, että loppusuora todella häämöttää, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Etelä-Afrikkalaisessa yliopistossa kun mikään ei ole varmaa vasta kun opintopisteen ovat kilahtaneet tilille. Viivästymiset ja kaikennäköinen säätö on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tutkimuksen vastapainona viikonloppu oli hyvin juoksupainotteinen. Kerroinkin täällä keskiviikon onnistuneesta ratakympistä, jonka aiheuttamat endorfiinit hyrisevät melkein vieläkin kropassa. Lauantaille oli kuitenkin vuorossa myös toinen startti, sillä olin ilmoittautunut muutamia viikkoja sitten Midnight Runiin. Olen monena vuonna halunnut osallistua kyseiseen skabaan, mutta aikataulut on menneet aina ristiin. Niinpä olin ihan tosi innostunut, kun vihdoin pääsin juoksemaan öisille Helsingin kaduille.

Ja voi vitsi, olipahan kisa! Olen massatapahtumien ystävä siinä mielessä, että tykkään, että kisassa on menoa ja meininkiä. Musiikkipisteet ja reitin varrella kannustavat katsojat antavat juoksuun tosi paljon puhtia. Midnight Runissa olivat tehosteet enemmän kuin kohdallaan, ja oli ihan huikeaa juosta neovalojen välkkeessä popin pauhaessa taustalla.

Reitti oli aika mäkinen, eikä loppuaikani ollut mikään kummoinen - tai no, olosuhteet huomioiden aivan hyvä. Keskiviikon kisa painoi jaloissa ja meinasin kantata jokaiseen ylämäkeen. Mutta kuten sanottu, itse tapahtuma oli ihan mahtava!

Tänään edessä oli jälleen tutkimusta sekä päivän piristyksenä 28 kilometrin kympin kisoista sopivasti palauttelava hölkkä. Pitkisten juoksu on ollut viime aikoina yhtä tuskaa, mutta yllättävän hyvin jaksoin siskon kanssa painaa kaksi tuntia ja kolme varttia halki keskuspuiston.

Kotona odottivatkin ihanan kylmä kokis, reilu annos palak paneeria ja Pätkis-jäätelöä. Palautuminen lähti taatusti onnistuneesti käyntiin. Tälle viikolle juoksukilsoja kertyi muuten 88, joka on varmaan mun ennätys vähään aikaan!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. :)

Kommentit (4)

Vierailija

Kiitos tästä blogista! Mä oon lukenut sun blogia aikalailla alusta asti ja edelleen tämä on mun lemppari vaikka todella harvoin tulee kommentoitua. Täältä mä saan suurimman liikuntainspiksen tän pikkulapsiarjen keskellä. 😊

jets

Huhhuh, katoin ensin kun ruudulle lävähti tuo isokokoinen lautasen kuva, että tuo vaalea osa lautasella oli joku hamsterin tai muun vaalealihaisen pikkujyrsijän ruho :D mut ei sit sentään :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Hahhah voi ei! Itsekin mietin, että miksi ihmeessä ylipäätään postasin koko kuvan, lol :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikot olen mennyt eteenpäin aikamoinen draivi päällä. Töissä on haasteita, mutta samalla tosi hyvä pöhinä päällä - paljon mielenkiintoisia asioita on tekeillä, ja mulla on on monta rautaa tulessa. Tuntuu, että kuljen koko ajan kohti unelmaduuniani, ja inspiraatio tehdä töitä on kova. Välillä tuntuu, että adrenaliini virtaa suonissani vielä kotonakin, kun olen niin innostuksen vallassa.

Inspiroituneena on tosi mahtavaa tehdä asioita, mutta näinä hetkinä on tosi tärkeää muistaa myös töiden vastapaino, eli harrastukset ja erityisesti rentoutuminen. Maraton-painotteisuuden vuoksi treenirintamallakin on meininki tavallista tavoitteellisempaa, vaikka toki suurin osa harjoituksista on kevyitä. Kovat treenit yhdistettynä työdraiviin on sellainen yhdistelmä, että välillä tuntuu, että rentoutuminen jää vähäiseksi.

Juuri noiden asioiden vuoksi olin odottanut tätä viikonloppua erityisen paljon. Olimme nimittäin jo ajat sitten sopineet osallistuvamme Vuokatin vaellukselle, joka tänä vuonna järjestettiin Halti Outdoor Weekendin yhteydessä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Ajatus viikonlopusta muissa maisemissa, "koti-kotona" Kajaanissa, tuntui jotenkin äärimmäisen rentouttavalta. Joskus on vaan niin paljon helpompaa olla ja möllöttää, kun vaihtaa maisemaa.

Vuokatin vaellus oli ohjelmassa lauantaina, ja jo puoli ysin aikaan oltiin autossa matkalla kohti Vuokattia. Olen osallistunut kyseiseen vaellukseen varmaan puolenkymmentä kertaa, mutta silti lähdin matkaan ihan super innoissani. Tällä kertaa meitä suosi erityisen ihana keli, sillä aurinko alkoi paistaa heti, kun saavuimme lähtöpaikalle.

Meillä oli ohjelmassa kaikista pisin reitti, jonka mitta oli noin 20 kilometriä. Matkan aikana kivuttiin yhteensä kolmentoista vaaran huipulle, eli reisillä sai todella tehdä töitä. Eilisten sateiden vuoksi reitti oli etenkin alkuosista todella liukas, ja vaikka pidänkin itseäni suht ketteränä kapuajana suunnistustaustani vuoksi, välillä sai olla todella varovainen.

Pysähdyimme pitämään taukoja niin eväiden syönnin kuin valokuvailunkin merkeissä. Huolto oli tänä vuonna erityisen hyvä, eikä omia eväitä tarvinnut kantaa mukana. Meillä oli mukana ainoastaan yksi juomapullo, jota välillä täyttelimme vedellä huoltopisteillä.

Reitti oli jotenkin paljon rankempi kuin olin muistellut - tai sitten kropassa vaan painoi kuluneen viikon treenit. Olin aika puhki viimeisen vikan kilometrin aikana, ja kun vihdoin päästiin kävelemään alamäkeen vähän helpompia reittejä, pistin lisää vauhtia vain siksi, että olisimme nopeammin perillä. Poikakaverikin vähän ihmetteli, että miten olinkaan niin hapoilla reissun jälkeen. Pitääkin kuunnella kroppaa erityisen tarkkaan lähiaikoina.

Aloitin kropan kuuntelemisen heti maaliin päästyäni, ja kuulin, kuinka se kertoi tarvitsevansa rasvaista burgeria aloittaakseen palautumisensa. :D Ei auttanut muuta kuin noudattaa kehon käskyjä, ja niinpä suunnattiin pesujen jälkeen Vuokatin Amarilloon syömään. Vuohenjuustohamppari maistui erittäin hyvältä, ja voin kertoa, että tuon aterian (ja reissun ylipäätään) jälkeen uni maistui paremmin kuin hyvin. Niin keho kuin mieli tuli tyynnytteltyä Vuokatin metsissä erittäin perusteellisesti. :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Kesän viimeinen ilta" kirjoitin päiväkirjaani kolmisen vuotta sitten elokuun viimeisenä iltana. Silloin todella tuntui siltä, että kesä tuli tuona iltana päätökseensä - lämpöä oli riittänyt pitkälle elokuuhun, mutta tuona iltana Skifferissä ilmassa tuoksui jo syksy. Toisin on ollut tänä kesänä, ja tällaisen "elokuu on kesäkuu" -optimistinkin on täytynyt tunnustaa jo pari viikkoa sitten, että syksy on todella täällä.

Mutta voi kesä, miksi jo lopuit? Muistan nähneeni toukokuussa unia, joissa kesä havahduin ahdistuneena siihen, että kesä oli mennyt ohi enkä ollut ehtinyt tehdä mitään. Onneksi tämä ei ollut enneuni, vaan ehdin ottaa kesästä ihan mukavasti irti, vaikka olinkin aika paljon töissä.

Blogi on siitä hauska juttu, että omaa elämää tulee tallennettua ihan eri intensiteetillä kuin ehkä muuten tulisi. Ainakin tällaisinä kesän loppumisen angstailun hetkillä on mukavaa palata katselemaan kesän kuvia ja todeta, että kyllähän sitä tuli touhuttua kaikenlaista, loppujen lopuksi.

Tässäpä on mun kesän kohokohdat:

Kesän eka lämmin päivä ja reissu ystävän kanssa Tallinnaan.

Oulussa, pitkästä aikaa, ystävän häissä (okei, ei ollut kyllä kauhean kesäinen fiilis).

Espanjassa oli jo lämmintä :)

Kesäkuinen torstai-ilta ja Taste of Helsinki.

Suunnistuskauden avaus (ja näillä näkymin päätös, hehe).

Ihana juhannus ystävien kanssa!

Allas Sea Poolilla tuli käytyä usein, ja aloitin myös työmatkapyöräilyn kesäkuun lopussa.

Turussa jokilauttailemassa.

Ihania iltoja kavereiden ja ruuan parissa tuli vietettyä useampaan otteeseen.

Lapissa oli mielettömän kaunista!

Helsingissäkin oli kesä, ainakin joinain päivinä.

Kesä sisälsi myös mahtavia urheiluhetkiä siskon ja muiden treenikavereiden kanssa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Ihanaa alkavaa syyskuuta kaikille. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun tulin perjantaina töistä kotiin, availin konettani aikeissa postailla blogiin juoksujuttuja. Tätä ennen päätin kuitenkin tsekata uutiset, ja mitä sieltä luinkaan - sydäntä särkevän surullisia uutisia Turusta. Ilta menikin viestitellessä turkulais-kavereiden kanssa ja miettiessä maailman menoa. Varmasti kaikki olivat odottaneet sitä hetkeä, kun tällaiset tapahtumat ulottavat lonkeronsa Suomeen, mutta eipä tällaiseen voi koskaan varautua.

Itse en kuitenkaan jostain syystä osaa - enkä halua - pelätä siinä määrin, että muuttaisin elämääni terrorismin pelossa. Tuntuu, että nämä ovat sellaisia juttuja joita ei voi vaan välttää. Ne tapahtuvat niin randomisti, että niihin ei voi mitenkään varautua. Niinpä on vain parasta elää niin kuin ennenkin.

Ikävien uutisten äärellä itselleni tulee usein aika voimakkaastikin sellainen kiitollisuuden fiilis. Sitä tajuaa, miten onnekas sitä onkaan, kun saa elää ja hengittää vapaana, rakkaiden ihmisten ympäröiminä. Miten ihanaa on, kun saa rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi. Toki näistä olen kiitollinen muutenkin, mutta jotenkin kuva aina tarkentuu tällaisina hetkinä.

No, ei pidä nyt vain synkistellä, sillä viikkoon on mahtunut paljon ihanaa ja hyvää. Yksi iso askel itselleni oli se, että torstaina ostimme poikakaverini kanssa yhteisen asunnon! Asuntokaupan teko oli yllättävän jännittävää, ja kun lopulta löysimme itsellemme sopivan kodin, asiat eteni tosi nopeasti. Kyseessä on meidän molempien ensimmäinen omistusasunto, mikä teki projektista entistä kutkuttavamman. Muuttoa joudumme odottamaan ensi kevääseen, sillä asuntomme valmistuu vasta maalis-huhtikuussa, mutta onpahan aikaa miettiä sisustusta.

Postauksen kuvat ovat juurikin torstailta, jolloin menimme kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen Allas Sea Poolille uimaan ja vesijuoksemaan. Olen jotenkin tosi ihastunut Altaaseen, ja tämä oli kolmas kerta tälle kesälle, kun vierailin siellä. Vesijuoksun ja uinnin jälkeen olimme nälkäisiä, ja päätimme testata yläkerran raflan. Kilistelimme cavalla ja nautimme ihanan kesäisestä auringonpaisteesta, kunnes tuli niin kuuma (!), että oli pakko lähteä.

Eilen puolestaan vietimme iltaa kavereidemme rintamamiestalolla Puotilassa. He päättivät järjestää elokuiset puutarhabileet, ja heidän kotinsa ja puutarhansa olivat kuin luotu tunnelmalliseen istuskeluun elokuun hämärtyvässä illassa. Illan kruunasi se, kun kaveripariskuntamme paljasti yllättäen, että he olivat menneet edellisenä päivänä kihloihin. Hyvä, etten heittänyt kännykkää kädestäni innostuessani niin. Niin se vain on, että rakkaus voittaa aina. <3

Kommentit (2)

Vierailija

Oij ihania iloisia hetkiä synkän viikon keskellä. Rakkaus tosiaan voittaa aina. :) <3 Saako udella, että millaisen kodin ostitte ja mistäpäin? Onnea tuhannesti!!

Kiitos muutenkin kivasta blogista! Luen aina juttujasi, vaikka harvoin kommentoin!

T. Pitkäaikainen lukijasi

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Kiva kuulla, että joku jaksaa lukea juttujani :) Ostimme kolmion Jätkäsaaresta. Vielä pitää odottaa, että asunto valmistuu, toivottavasti se pysyy aikataulussaan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat