Two Oceans -ultramaraton lähestyy huimaa vauhtia - aikaa tuohon 56 kilsan rykäisyyn on enää vajaa pari viikkoa, apua! Tekisi mieli sanoa, että vielähän tässä on aikaa treenata, mutta valitettavasti kohta pitää alkaa ottaa iisisti. Poikkeuksellisesti mulla on aika paljon treeniä ohjelmassa vielä ennen kisaa, mikä ehkä vähän lohduttaa. En aio pistää itseäni likoon vaan juoksen kisan läpi mukavalla fiiliksellä, jolloin keventelyä ja herkistelyä ei tarvi tehdä niin huolella.

Sinänsä juoksutreenit ovat sujuneet ihan kivasti, eikä syytä paniikkiin pitäisi pahemmin olla. Ehkä huomaan pientä maksimaalisen suorituskyvyn heikkenemistä, sillä en ole tehnyt ihan niin paljon kovia treenejä kuin tavallisesti teen. Yksi syy tähän on ollut se, että en treenaa minkään ryhmän mukana - Runner's High:n eliittiryhmää ja heidän kanssaan tehtyjä kovia treenejä onkin välillä ikävä! Myös treenipaikkoja on ollut vähän nihkeää löytää. En ole vieläkään löytänyt yleisurheilukenttää, jossa treenata, joten olen joutunut tekemään kovat treenit maantiellä tai puistoissa. Onneksi pari viikkoa sitten liityin salille, jossa voin treenata joko matolla tai lyhyellä sisäradalla.

Toinen lenkkeilyjäni viime aikoina haitannut seikka on turvattomuus, sillä alueellamme on tapahtunut viime aikona paljon ryöstöjä ja raiskauksia. Nämä ikävät tapahtumat ovat kuitenkin kaikki sijoittuneet kuta kuinkin samoille huudeille ja sellaisiin paikkoihin, jonne en muutenkaan yksin juoksisi, varsinkaan hämärällä. Nuo rikokset ovat kuitenkin vaikuttaneet minuun sen verran, että olen viime aikoina suunnitellut lenkkireittini tavallista tarkemmin ja pyrkinyt juoksemaan ryhmissä tai poikakaverin kanssa. Yksin ollessani juoksen aina isojen teiden varralla ja asutusalueilla, ja olen tuntenut oloni aina ihan turvalliseksi.

Kapkaupungin parasta juoksuantia onkin se, että juoksu on täällä tosi sosiaalinen harrastus. Erilaisia juoksukerhoja ja -ryhmiä on kuin sieniä sateella ja jäsenmaksut ovat tosi edullisia. Me kuulutaan oman alueemme, Observatoryn, juoksukerhoon, ja juostaan heidän kanssaan viikottain.

Juoksukerhomme osallistuu tosi aktiivisesti eri kisoihin, ja viime viikonloppuna kävimmekin heidän kanssaan juoksemassa kympin Century City Runissa! Century City Run oli toinen kymppi, jolle täällä osallistuin. Mulle nuo tapahtumat ovat olleet lähinnä treenejä, sillä en saa itsestäni paljoakaan irti startin ollessa anivarhain enkä koskaan ole ehtinyt edes verrytellä. Molemmilla kerroilla kympit ovat olleet myös 200-300 metriä ylipitkiä, sillä täällä ei olla niin nuukia mittauksen suhteen. :D Mitään virallisia enkkoja ei siis kannata havitella. Viime viikonloppuna juoksin kympin aikalailla 45 minuuttiin, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen, sillä juoksu tuntui kerrassaan karmealta. Vasta pari viimeistä kilsaa tuntuivat ok:lta ja sain nostettua vauhtia, mutta sellaista se välillä on.

Näillä fiiliksillä mennään siis kohti Two Oceania!  Tälle viikolle olisi ohjelmassa vielä yksi kova treeni ja yksi 30 kilsan pitkis, ja sitten pitäisi kai olla jo valmis rykäisemään yli viisikymppiä. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat